Veden merkitys islamilaisissa puutarhoissa
Päätin tutkia, miten vettä on käytetty puutarhoissa historian aikana. Otin esimerkiksi islamilaiset puutarhat, koska niissä vettä on käytetty monipuolisesti ja vedellä on sekä symbolinen että käytännöllinen merkitys.
Veden rooli islamilaisissa puutarhoissa on hieman erilainen kuin eurooppalaisissa puutarhoissa. Koraanista löytyy useita viittauksia veteen, muun muassa ”Ja hän loi taivaat ja maan kuudessa päivässä, ja hänen valtaistuimensa oli veden päällä.” Lause ”Puutarhat, joiden alla joet virtaavat” on mainittu, jopa 30 kertaa. Kirjaimellisesti tämä herättää kuvan vedestä, joka virtaa maan alla kastellen puutarhan istutukset, mutta syvällisemmällä tasolla se viittaa ”puutarhan hoitoon” jatkuvasti virtaavien vesien toimesta, hengestä, joka puhdistaa sielun. Islamilaisessa kulttuurissa veden rooli on sekä symbolinen että käytännöllinen. Vesi on elämän lähde ja sen takia sillä on erityinen arvo. Myös monet muut kulttuurit yhdistävät sen elämään, puhdistumiseen ja jatkuvuuteen. (Mohd, Mohd & Latiff 2016)
Persialaisissa puutarhoissa vedellä on symbolinen merkitys, mutta se myös viilentää ilmastoa, ravitsee kasveja ja tarjoaa varjoa. Veden äänet peittivät alleen myös kaupungin melua ja loivat rauhoittavan äänimaiseman. Persialainen puutarha jaetaan neljään osaan vesiväylillä. Vettä käytettiin luomaan erilaisia efektejä, suihkulähteissä pulppuava vesi esimerkiksi symboloi elämän kuohuntaa. Islamilainen puutarha on ylenpalttinen ja myrskyisä ja siinä on paljon visuaalisia virikkeitä, mutta vesielementit voivat myös olla staattisia, rauhoittavia tai kimmeltää hiljaa auringonvalossa. Liikkeessä oleva vesi on uupumatonta ja alati muuttuvaa, ja se tuo jatkuvaa elämää ja mielenkiintoa ympäristöön. (Mohd, M. & L.2016)
Vesi kulkee islamilaisen puutarhan läpi monin tavoin. Se liikkuu tasolta toiselle kourujen ja vesiputousten yli ja purskahtaa ilmaan suihkulähteistä muodostaen pieniä pilviä tai kuplii ulos suihkeina ja pyörteinä, jolloin pisarat putoavat kanaviin tai altaisiin niiden juurella. Tämä on kaunista erityisesti silloin, kun vesi tippuu muodostaen kaaren, joka rikkoo veden pinnan täyttäen ilman äänellä. Vesi muuttaa myös siihen liittyvien rakenteiden luonnetta. Kun vesi virtaa paviljongin läpi, se tuo vaihtelua rakennuksen staattiseen massaan. Islamilaisissa puutarhoissa pintojen kaltevuuksia muuntelemalla on saatu aikaan haluttu veden virtaus. Veden muoto islamilaisissa puutarhoissa on aina tarkoin määriteltyä. (Mohd, M. & L.2016)
Vettä tuotiin Alhambran kuninkaallisiin palatseihin ja puutarhoihin Darro-joesta, joka oli riippuvainen Sabaka-kukkulan lumen sulamisvedestä. Darro-joesta vesi johdettiin monimutkaista kanavajärjestelmää ja akvedukteja pitkin Alhambraan. Vettä myös kerättiin säiliöihin, mikä mahdollisti ympärivuotisen väriloiston, jonka tarjosivat ikivihreät ja varjoisat hedelmäpuut eli aprikoosi, luumu, granaattiomena, hasselpähkinä ja sitruuna. (Mohd, M. & L.2016)
Qanatien ja akveduktien lisäksi Alhambrassa käytettiin “käänteistä qanatia” tuomaan vettä alueelle, joka oli korkeammalla kuin veden lähde. Sanan qanāt käyttö viittaa siihen, että rakenteellisten elementtien ulkoasu on samankaltainen kuin qanātin, vaikka sen toimintaperiaate on täysin erilainen. Käänteisessä qanatissa vesi saadaan nousemaan pystysuoraan tunneliin johtamalla se sinne vaakasuoraa kaltevaa käytävää pitkin. Näin vesi nousee tiettyyn pisteeseen asti pystysuoraan, mutta ei pinnalle asti. Siitä se joudutaan nostamaan ylemmäs vesipyörän avulla. Tämä oli kallis tekniikka sekä rakentamisen että ylläpidon ja konservoinnin kannalta. Järjestelmä on rakennettu 1300-luvulla. (García-Pulido & Martín, 2019)
Veden käytön menetelmiin tutustuminen islamilaisissa puutarhoissa oli mielenkiintoista. Vaikka kyse on vanhoista menetelmistä, joilla ei välttämättä ole käyttöä pohjoisemmassa, oli kiinnostavaa tehdä pieni tutkimusmatka siihen, millaisia tekniikoita puutarhoissa on käytetty veden hallitsemiseen. Tuntuu että jollain tapaa se auttoi ymmärtämään veden luonnetta ja miten sen ominaisuuksia on mahdollista hyödyntää. Hydrauliikasta lukeminen oli hyödyllistä, koska se avasi, mihin kaikkeen vesi taipuu ja miten sitä on käytetty historian aikana. Alberconesin hydraulikompleksin tekniikka ei tosin ole enää nykypäivään soveltuva ratkaisu, koska se on erittäin energiaa vievää. Nyt ja tulevaisuudessa tulisi käyttää luonnonmukaisempia tekniikoita. Myös sen konservointi on kallista, mikä herättää kysymyksen, pitääkö vanhoja vesirakenteita säilyttää, vaikka niiden tekniikka ei enää sovi nykypäivään? Vesirakentamisessa varmasti tämä ristiriita tulee usein esille. Suomessa esimerkkinä 60- ja 70-luvuilta peräisin olevat uima-altaat ja suihkulähteet, jotka olivat tuolloin suosittuja vesiaiheita pihoilla. Nykyään monet näistä seisovat tyhjillään ilmeisesti, koska niiden ylläpito on kallista ja niiden rakenteet rikkoutuvat helposti. Altaat ja suihkulähteet ovat toki upeita ja näyttäviä vesiaiheita, ja on kyllä sääli mikäli niistä ei jäisi mitään jäljelle muistuttamaan historista. Nykyään vesiaiheen rakentaminen ilman hulevesien käsittelyä vaikuttaa keinotekoiselta eikä oikein sovi nykyajan arvoihin ja tavoitteisiin jos halutaan rakentaa kestävää ympäristöä.
Kiehtovaa Alhambran puutarhoissa oli myös veden käyttäminen taiteellisena ilmaisukeinona hyvin moniulotteisesti. Islamilaisissa puutarhoissa veden liike muodostaa mielenkiintoisen elämyksen, joka tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille. Siinä on ehdottomasti jotain inspiroivaa, ja joka täytyy pitää mielessä vesiaiheita suunnitellessa.
Lähteet:
Mohd Yunos, Mohd Yazid & Latiff, Zainab & Mydin, Azree. (2016). Symbolism and Role of Water in Traditional Islamic Gardens.
García-Pulido, L. J., & Martín, S. P. (2019). The Most Advanced Hydraulic Techniques for Water Supply at the Fortresses in the Last Period of Al-Andalus (Thirteenth to Fifteenth Century). Arts, 8(2), 63. https://doi.org/10.3390/arts8020063
Responses