Blogitehtävien kommentointi: ’Millaisen esteettisen jäljen haluaisit jättää jälkeesi?’

Annoimme oman seminaariesityksemme jälkeen opiskelijoille tehtäväksi pohtia, millaisen esteettisen jäljen he haluaisivat jättää jälkeensä. Tehtävä oli muotoiltu hyvin monitulkintaiseksi tarkoituksella ja oli jokaisen itse päätettävissä, millainen rajaus olisi itselle mieleinen. Pohdinta oli mahdollista rajata sekä ajallisesti koskemaan koko elämää tai lyhyempää ajanjaksoa että jäljen suuruutta koskemaan jotakin merkityksellistä teosta tai vain päivän aikana jätettyjä jalanjälkiä.

Kuten toivoimmekin, tehtävä herätti opiskelijoissa monenlaisia ajatuksia. Koska puhe oli suunnattu pääasiassa maisema-arkkitehdeille, blogikirjoituksissa oli käsitetelty paljon maisema-arkkitehdin roolia esteettisen ympäristön luomisessa. Eräässä tekstissä jopa mainittiin, että maisema-arkkitehdin tärkein tavoite on esteettisen ja viihtyisän ympäristön luominen. Jokainen myös luonnollisesti halusi jättää jälkeensä tällaisen ympäristön.

Vaikka esteettinen ympäristö kiistatta parantaa ihmisten elämänlaatua ja on tärkeää, nousi monissa teksteissä esille myös esteettisyyden pinnallisuuden näkökulma ja tämän rinnalle nostettiin vahvaksi arvoksi myös ympäristön ekologisuus ja funktionaalisuus. Kirjoituksista välittyi huoli monista globaaleista kriiseistä, kuten nälänhädästä ja ilmaston muutoksesta, joihin estetiikka ei tietenkään riitä vastaukseksi. Estetiikkaa ei siis nähty vain näköaistin välityksellä koettavasta kauniista tai rumasta, vaan se vaati myös syvällisempää pohdintaa omista arvoista. Mieleeni jäi kuitenkin osuva kuvaus siitä, että ’’maailmasta lähtisi värit ilman estetiikkaa.’’ 

Mielenkiintoinen ja hieman eriävä näkökulma oli myös estetiikan ’ruma’ puoli. Esteettisen ei aina tarvitse olla leukaa loksauttavan kaunista, vaan myös rumuudella on jokin arvo. Arvomaailmaan vedoten esimerkiksi suot voitaisiin nähdä esteettisinä ja jopa kauniinakin, kun ymmärrämme sen tarjoaman arvon ja elinympäristön monille kasvilajeille. 

Mieleeni jäi myös oivallus siitä, että esteettisen jäljen ei aina tarvitse olla huomattavan kaunista ja merkityksellistä perinteisellä tavalla. Jälki voi olla myös huomaamaton, joka vaivihkaa puhuttelee ja suuntaa huomiota ympäristöön. Esteettisen jäljen ei myöskään tarvitse olla tietoisesti tehty. Myös jokainen ottamamme askel ja sen myötä maahan painautuva jalanjälki voi olla esteettinen jälki. 

Liikumme missä tahansa tai miten tahansa, jätämme aina jotain jälkeemme: kengän painaumat lenkkipolkuun, sormenjäljet ulko-oveen, käsiin levitetyn voiteen tuoksun luentosaliin tai spontaani hymy vastaantulijan mieleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jätämme jälkiä tiedostamatta ja tiedostaen. Jätämme jälkiä, joita kadumme sekä jälkiä, joista olemme ylpeitä. Osa jäljistä jää myös jättämättä yrityksestämme huolimatta. Emme voi tehdä itseämme jäljettömiksi, mutta nämä tekstit antavat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten voimme vaikuttaa siihen, millaisia jälkiä jätämme ympäristöömme.