Suunnitteluprojektin kulku

Kuten jo aikaisemmissa postauksissakin olen maininnut, on kosteikon suunnittelu osoittautunut yllättävän tekniseksi ja monien reunaehtojen vuoksi myös yllättävän haastavaksi. Kun muotoon, kokoon ja syvyyteen on annettu tiettyjä ehtoja, ei luovuudelle jää enää kovin paljoa tilaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin yhdistää suunnitelmaani myös alueen virkistyskäytön lisäämisen, jolloin pääsin myös käyttämään luovuuttani enemmän. 

Jo kurssin alussa valitsin suunnittelukohteeksi Aurajoen, vaikka en vielä tarkalleen tiennyt mitä edes suunnittelen. Vaikka kohde tuotti suunnitteluprojektin aikana monia haasteita (veden laadun parantaminen vaikeaa suuren valuma-alueen vuoksi, uoman jyrkät reunat, veden suuri virtausnopeus…) olen lopulta tyytyväinen, että pidin siitä kynsin ja hampain kiinni enkä vaihtanut sitä toiseen kohteeseen. Jollakin pienemmällä alueella olisin todennäköisesti päässyt hyödyntämään mitoitusohjeita enemmän ja päässyt tutkimaan vieläkin yksityiskohtaisemmin kosteikon toimintaa, mutta tällöin oma luovuus olisi todennäköisesti kärsinyt enemmän. Olen tyytyväinen, että nyt pystyin hyödyntämään myös tätä taitoa enemmän esimerkiksi portaikkorakenteen suunnittelun yhteydessä. 

Vaikka lähtötietojen tärkeyttä en ole ikinä vähätellyt, niiden keräämiseen vaadittava aika yllätti tälläkin kertaa. Tällä kurssilla kuitenkin sanonta ’tieto lisää tuskaa’ piti hyvin paikkaansa, sillä eri aiheisiin paneutumisen jälkeen huomasi, etteivät ne toimikaan tässä projektissa. Tavalliseen tapaani aloitin tämänkin kurssi liian laajalla rajauksella, jolloin yksityiskohtaiseen suunnitteluun pääseminen vei liian kauan. Haaveilin koko joen poikkin menevästä rakenteesta, jossa yhdistyisi virkistys-, opetus- ja tutkimuskäyttö. Kun lopulta pääsin lopulliseen rajaukseeni, oli kurssi edennyt jo melko pitkälle. 

Vanha konseptikuva projektin osa-alueista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suunnitteluprojektin edetessä ideat luonnollisesti kehittyvät, erityisesti tämän projektin osalta. Vaikka työsuunnitelmassa lähtötietojen keräämiseen olisi varannut esimerkiksi 4 viikkoa ja luonnosteluvaiheeseen 4 viikkoa, ei jako ole kuitenkaan näin yksiselitteinen. Myös suunnitteluprojektin varrella tulee jatkuvasti tilanteita, jolloin uutta tietoa tulee hakea lisää. Tämä olisi pitänyt huomioida tarkemmin työsuunnitelmaa laatiessa ja aloittaa luonnostelu ja lähtötietojen keräämisen yhteydessä.

Lopullinen kosteikkosuunnitelma sai muotonsa yllättävän nopeasti, kun reunaehdot olivat selvillä. Jälkikäteen ajateltuna patojen ja reunojen tukemiseen olisi kannattanut kiinnittää vielä enemmän huomiota, kuten palautetilaisuudessakin sain kuulla. Myös eroosiosuojaus olisi ollut tarpeellinen, kun kasvillisuus ei anna suojaa reunavyöhykkeille. 

Porrasrakenne, jolle ei juurikaan reunaehtoja ollut, vei puolestaan ehkä liikaakin aikaa, koska luovuus pääsi valloilleen. Aluksi haaveilin puisesta rakenteesta ja raavin päätäni sen vaatimien tukirakenteiden kanssa useamman viikon. Tuntui, että polun ja askelmien muotoa olisi voinut myös hioa loputtomasti. Ohjauksessa  minua onneksi kuitenkin rohkaistiin jatkamaan tärkeämpiin elementteihin eli kosteikon osiin, koska ne ovat kuitenkin suuremmassa roolissa koko projektin tavoitteisiin nähden ja sen maisema-arkkitehtoninen taso huomioiden.

Tämän kurssin aikana aloitin tietoisesti lopullisten teknisten piirrosten tekemisen melko ajoissa, mikä osoittautui todella hyväksi ideaksi, vaikka itse suunnitelma olikin hieman kesken. Näin teknisessä suunnittelussa moni pienikin yksityiskohta saattaa vaikuttaa koko suunnitelmaan ja tämä tuli ilmi vasta asiakirjoja laatiessa. Esimerkiksi patopenkereen vaatiman jyrkkyyden mahdollistaminen vaatii tietyn pituisen poistouoman ja näin ollen vaikuttaa kosteikon muotoon. Halusin myös lisätä kosteikon reunoille muutaman tulva-alueen, mikä taas vaikutti yläpuolisen rinteen jyrkkyyteen ja näin ollen myös porrasrakenteeseen. Monen tunnin viilauksen jälkeen sain lopulta mielestäni kaikki osa-alueet toimimaan hyvin yhteen.

Näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen kurssityöhöni. Jos voisin ajassa palata taaksepäin, olisin kuitenkin käyttänyt lähtötietoihin varaamani ajan tehokkaammin niin olisin päässyt itse suunnitteluvaiheeseen vielä nopeammin. Tällöin olisin mahdollisesti päässyt tutkimaan joitakin asioita vielä yksityiskohtaisemmin ja saanut uusia oivalluksia. Mikäli ohjelmistoja olisi ollut enemmän käytössä, olisin myös tutkinut kosteikon veden virtauksia tarkemmin erilaisten simulointien avulla esimerkiksi Grasshopperissa. Kun tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, en osaa ennustaa, olisiko se lopulta vaikuttanut merkittävästi kurssityöhöni. Mitään erityisiä oivalluksia en mielestäni pystynyt työhöni sisällyttämään, mutta uskon teknisten reunaehtojen vaikuttavan tähän suuresti. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, miten paljon olen oppinut ja kokenut onnistumisenriemua uusista oivalluksista, vaikka näitä asioita on vaikea palautettavan materiaalin välityksellä näyttää.