Miten Aurajoen kaupunkikosteikko sai muotonsa?

Kun konseptisuunnitelma Aurajoen kaupunkikosteikosta oli valmis, alkoi tarkempi ja teknisempi suunnitteluosuus. Puhdistusmekanismien tutkiminen antoi selkeät suuntaviivat siihen, millaisia eri osia kosteikossa tulisi olla. Olin yllättynyt siitä, miten paljon ohjeistuksia myös kosteikon muotoon ja mitoitukseen oli saatavilla. Tämä toki oli kurssin ja oman oppimisen kannalta mieluinen löytö, sillä (kuten aikaisemmissa postauksissakin mainitsin) aluksi kosteikon suunnittelu tuntui liian helpolta enkä osannut yhdistää siihen tarkempaa teknistä suunnittelua.

Pääasiallisena lähteenäni kosteikon mitoituksessa ja muotoilussa käytin Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa opasta ’Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus’. Ensimmäinen pohdinnanpaikka oli kosteikon koko. Tähän löytyikin hyvin tarkat mitoitusohjeet, mutta heti huomasin, ettei tämän kurssin puitteissa oli mahdollista suunnitella tarpeeksi suurta tai montaa kosteikkoa, jotka pystyisivät Aurajoen vettä puhdistamaan. Tämän jälkeen tuntui perustellulta ottaa kosteikkosuunnittelun rinnalle myös alueen virkistyskäytön kehittäminen.

Samaiseen lähteeseen oli myös liitetty tutkimus vesialtaan muodon ja ohjausrakenteiden vaikutuksesta sen hydrauliseen tehokkuuteen. Tutkimuksen mukaan tehokkuus on suurin, kun altaan muoto on mahdollisimman pitkänomainen. Päätinkin siis hyödyntää tässä joen notkokohdan koko leveyden sen sijaan, että olisin kaivanut uomaa kauemmas etelään. Kosteikon eri alueiden syvyyksien mitoituksissa lähtökohtana oli puolestaan veden eri puhdistusmekanismien vaativien olosuhteiden mahdollistaminen tehostaminen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielenkiintoinen tarkastelukohde oli myös kosteikon poistovirtaamaa säätelevä rakenne. Vaihtoehtoja ei ollut montaa, mutta tuntui hankalalta arvioida mikä olisi juuri tälle projektille paras vaihtoehto. Tässä olisi ollut tärkeää tietää arvio kosteikon virtaamasta, mutta en sitä valitettavasti onnistunut selvittämään. Olisi ollut mielenkiintoista tehdä erilaisia virtaustutkimuksia esimerkiksi Grasshopperilla, mutta valitettavasti poikkeustilasta johtuen minulla ei sellaista ollut käytössäni. Päädyin kuitenkin lopulta sijoittamaan kosteikon loppuosaan säätökaivon, joka mahdollistaisi myös kosteikon tyhjentämisen tarvittaessa. Tulvakynnyksen lisäyksellä rakenne toimii hyvin myös suurilla virtaamilla, mikä on suunnittelualueella tärkeää. Epäselväksi kuitenkin jäi, millä perusteilla säätökaivo tulisi alueelle sijoittaa. Loogisimmalta tuntui sijoittaa se patopenkereen keskelle, mutta tähän ongelmaan olisin toivonut löytäväni tarkempia ohjeita. Kaivon säätäminen tulee kuitenkin hoitaa mekaanisesti, joten olisiko ollut järkevämpää sijoittaa se helpommin saavutettavaksi? Tällöin olisi kuitenkin tarvittu pidemmät putkirakenteet, joten kumpi ratkaisu lopulta olisi ollut järkevämpi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *