Kosteikon puhdistusmekanismit

Kun kurssin alussa pohdin eri vaihtoehtoja Aurajoen veden laadun parantamiseen, kosteikon rakentaminen tuntui liian ’helpolta’ ja ’tylsältä’ vaihtoehdolta. Tästä syystä sysäsin ajatuksen melko pitkäksikin aikaa pois ajatuksistani ja yritin tutkia joitakin trendikkäämpiä ja haastavampia ratkaisuja, kuten biosuodattimia, kelluvia saaria yms. 

Kelluva turvelautta Nuuksiossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkuhiljaa jouduin luopumaan näistä vaihtoehdoista syystä tai toisesta. Kelluvat saaret eivät sovellu virtaavaan jokeen, biosuodattimet eivät varsinaisesti lisää alueen luonnon monimuotoisuutta jne. Kun sopivaa yksittäistä ratkaisua ei tuntunut löytyvän, ryhdyin tutkimaan tarkemmin, miten veden laatua voidaan oikeastaan parantaa luonnonmukaisilla elementeillä, erityisesti fosforin ja typen osalta. Tiedon määrä suoraan sanottuna yllätti minut. Puhdistusmekanismeja oli lopulta paljon enemmän kuin ensin kuvittelinkaan. 

Tärkeimmät kosteikon puhdistusmekanismit.

Sedimentaatio eli kiintoaineksen laskeutuminen oli jo alunperin tuttu puhdistusmekanismi. Kun tutkin asiaa vielä tarkemmin, selvisi, että valtaosa pelloilta tulevasta fosforista on sitoutunut nimenomaan kiintoainekseen. Mikäli tämä kiintoaines siis saataisiin sedimentoitumaan, laskeutuisi myös siihen sitoutunut fosfori. Koska Aurajoen virtaama on suurta, tarvittaisiin syvä alue, jossa veden viipymä saataisiin mahdollisimman pitkäksi. Jonkinlainen laskeutusallas voisi olla tähän sopiva ratkaisu.

Veteen liuenneen fosforin sitoutuminen maahiukkasiin eli adsorptio puolestaan tehostuu hapellisissa oloissa. Vedessä elävät kasvit ja kasviplankton tuottavat happea, joten oikeanlainen kasvillisuus on myös tärkeässä roolissa veden laadun parantamisessa. Tämän oivalluksen myötä ryhdyin tutkimaan tarkemmin erilaisia kosteikko- ja vesikasveja. Kasvillisuus sitoo ja hidastaa myös itsessään veden ravinteiden kulkua. Ymmärsin lisäksi, että syvyysvaihtelut mahdollistavat erilaisten kasvilajien menestymisen ja näin ollen parantavat veden laatua. 

Typenpoisto tapahtuu denetrifikaatiossa eli typen pelkistyessä kaasumaiseen ja ilmakehään haihtuvaan muotoon. Tätä prosessia säätelevät lämpötila, orgaanisten ainesten määrä, veden typpipitoisuus sekä happiolosuhteet. Tutkiessani prosessia tarkemmin, oivalsin, että matala alue tehostaa näitä elementtejä.

Kun ryhdyin summaamaan oivalluksiani yhteen, kosteikon rakentaminen tuntui lopulta luontevimmalta ja ymmärsin, miten erilaisia alueita ja muita elementtejä sen rakentaminen vaatisi. Tehokkaan kosteikon rakentamiseen ei riitä pelkkä runsas kasvillisuus tai suuri laskeutusallas. Kosteikot mahdollistavat myös monenlaisten ekosysteemien syntymistä ja rikastuttavat alueen luontoarvoja. Ratkaisu tuntui siis lopulta enemmän kuin mielekkäältä kurssin teemaan peilaten. Tämän jälkeen projektini sai lopullisen nimensä ja muotonsa – Aurajoen kaupunkikosteikko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *