Pohdintoja välikritiikin jälkeen

Kaiken kaikkiaan itselleni jäi hyvät tunnelmat välikritiikistä. Pääosin omasta projektistani saamani kommentit olivat sellaisia kuin osasin odottaakin. Oli myös todella kiinnostavaa päästä vihdoinkin tutustumaan kaikkien muiden opiskelijoiden projekteihin, sillä kontaktiopetuksen ollessa vähäistä ei jokaisen kanssa ole tullut keskustelua edes aihevalinnoista. Vaikka lisätty luonto teemana onkin todella laaja, on aina yhtä yllättävää ja opettavaista huomata, miten erilaisia näkökulmia ja ideoita muut opiskelijat ovatkaan keksineet.

Aluksi etänä suoritettava kritiikki tuntui hieman haastavalta. Etenkin muiden töihin oli kuitenkin helpompi tutustua ja paneutua syvemmin, kun etenemisen pystyi tekemään omassa tahdissa ja asioihin oli helpompi palata. Tästä syystä myös kommentointi oli helpompaa. Myös omassa taitossa piti kiinnittää nyt erityistä huomiota esityksen rakenteeseen ja loogisuuteen, jotta aiheeseen ensimmäistä kertaa tutustuvat pystyvät sitä myös seuraamaan. Monet olivat hyödyntäneet myös ääniklippejä, mikä näin jälkiviisaana olisi ollut hyvä vaihtoehto myös itselleni (ehkä sitten loppukritiikissä). Myös kirjallisena saatu palaute tuntui itselleni toimivalta, sillä suullisissa tilaisuuksissa tärkeätkin asiat helposti unohtuvat ja usein niihin on hankala palata. 

Vesi oli selvästi kiinnostava aihevalinta myös muiden opiskelijoiden keskuudessa. Itsekin päätin jo melko varhaisessa vaiheessa kurssia, että haluan liittää veden jollakin tavalla suunniteluprojektiini. Oli kuitenkin kiva huomata, miten erilaisia lähtökohtia muutkin olivat löytäneet veden kanssa työskentelyyn (suot, lammet, hulevedet…) 

Sain positiivista palautetta lähtötietojeni kattavuudesta ja laajuudesta. Kuitenkin eri puhdistusmenetelmistä toivottiin lisää taustatietoja tai referenssejä. Tämän asian kanssa painin myös itsekin, sillä puhdistusmenetelmiä tuntuu olevan niin paljon, mutta toisaalta tuntuu, ettei mikään niistä sovi kohdealueelleni. Oli oikeastaan heti selvää, että koko Aurajoen suurta vesimäärää ei ole mahdollista puhdistaa millään yksittäisellä keinolla (eikä varsinkaan tämän kurssityön puitteissa). Tästä syystä itse veden puhdistaminen jäi mietinnöissäni ja tutkimuksissani taka-alalle ja halusin keskittyä enemmän herättämään keskustelua veden laadun tilasta sekä luomaan viihtyisän ’kosteikkopuiston’ turkulaisille.

Välikritiikissä kuitenkin monet toivoivat, että keskittyisin enemmän veden laadun parantamiseen ja puhdistukseen. Jatkossa pitää siis keskittyä tähän näkökulmaan vielä tarkemmin ja tuoda se tietoisuuden lisäämisen rinnalle tavoitteissani, vaikka sillä isossa kuvassa olisikin pieni merkitys. 

Myös suunnittelukohteen rajauksesta ja mittakaavasta tuli eriäviä mielipiteitä. Aurajoki on kuitenkin melko matala (n. 1,5-2,5m), joten uskon uoman muokkauksen ja kosteikon rakentamisen olevan tehokas tapa virtausten säätelyyn. Itseäni myös kiehtoo koko joen leveydeltä (n. 50m) rakennettava kosteikkopuisto, mutta varaudun siihen, että joudun aluetta hieman pienentämään. Vielä tässä vaiheessa tuntuu hankalalta arvioida, miten vaativia teknisiä ratkaisuja alue vaatisi.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *