Referointi James Cornerin ajatuksista

Ihmisillä on synnynnäinen tarve saada tietoa ja selittää ympärillä tapahtuvia asioita. Maailmankaikkeuden historian aikana asioita on pyritty selittämään ja ymmärtämään erilaisten teorioiden kautta. Teorian määritelmän ja merkityksen erittely ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä. Samaa teemaa on pohtinut myös maailmankuulu maisema-arkkitehtuurikriitikko James Corner kirjoituksissaan A Discourse on Theory I: ”Sounding the Depths”–Origins, Theory, and Representation (1990) sekä II: Three Tyrannies of Contemporary Theory and the Alternative of Hermaneutics (1991).

Toisaalta teorian merkitystä myös vähätellään. Se saatetaan nähdä vain älyllisenä pelinä, hidasteena kaikelle oikeasti merkitykselliselle. Corner kuitenkin pyrkii kumoamaan väitteet perustelemalla, että ymmärrys omasta toiminnasta ja sitä ruokkivasta motivaatiosta muuttaa kaiken. Parhaimmillaan se auttaa näkemään maailman uudella tavalla. 

Varhaisessa maisema-arkkitehtuurissa käytettiin erilaisia symboleita kuvaamaan jotakin myyttistä ja jumalallista. Tieteellisen vallankumouksen myötä otettiin ensiaskeleet kohti rationaalista ajattelua. Tällöin myös maisema-arkkitehtuurin kulttuuritausta mureni ja suunnitteluratkaisuissa alettiin ihannoida ja käyttää geometriaan ja matematiikkaan perustuvia muotoja. 

Tultaessa yhä lähemmäs nykyhetkeä, olemme Cornerin mukaan menettäneet kosketuksen tuntea emotionaalista maisemaa ja rajoitamme huomiomme koskemaan vain fyysisiä elementtejä. Hän selittää ilmiön johtuvan kolmesta modernismin synnyttävästä tyrannista: positivismista, paradigmasta sekä avant-gardesta. Teoriat pohjautuvat kontrolliin ja sokeaan luottamukseen, jolloin Cornerin mukaan vain johdamme itseämme harhaan. Kompastuskivenä maisema-arkkitehtuurin kannalta hän näkee suunnitteluprosessin inhimillisyyden katoamisen. Faktoihin perustuva suunnittelu kadottaa alleen ainutlaatuiset oivallukset ja kokemukset.

Kirjoittaja näkee kuitenkin maisema-arkkitehtuurin voivan olevan ratkaisu tämän teorian muuttamisessa. Hän esittää ratkaisuksi ongelmaan hermeneuttisen lähestymistavan, jossa pyritään yhdistämään tiedostettuja ja tiedostamattomia elementtejä ja niiden merkityksiä. Ja sitähän maisema myös on: erilaisia ja alati muuttuvia kokemuksia ja tilannesidonnaisia tulkintoja. 

James Corner kuitenkin varoitti meitä paradigmojen käytöstä. Voidaanko hermeneutiikka nähdä nykypäivän teoriana maisema-arkkitehtuurissa? Onko suunnittelutyömme lähtökohtana nykyisin luoda merkitys teoksellemme? Toimintamalliimme sisältyy myös ymmärrys siitä, että teokset herättävät erilaisia tulkintoja ja näkökulmia. Voiko hermeneutiikasta muodostua kompastuskivemme? Voiko siitä syntyä paradigma?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *