Rakennus osana maisemaa – Maisema osana rakennusta

Mies van der Rohen vuonna 1929 suunnittelema Barcelonan paviljonki on herättänyt mitä erilaisempia tulkintoja ja arvosteluja arkkitehtuurikriitikoiden keskuudessa. Yksi näistä kriitikoista on Caroline Constantin. Hän tulkitsee artikkelissaan ”The Barcelona Pavilion as a landscape garden” kyseisen paviljongin pittoreskina maisemapuutarhana. Constantin kuvailee rakennusta hyvin yksityiskohtaisesti ja tulkitsee niitä kerros kerrokselta.

Pittoreskissa maisemapuutarhassa olennaista on erilaiset näkymät ja elämykset, jotka muuttuvat katsojan siirtyessä tilasta toiseen. Myös eräänlainen rujous ja erilaiset kontrastit ovat tyypillisiä pittoreskin piirteitä. Näiltä osin Constantin onkin löytänyt perusteltuja yhtymäkohtia paviljongin ja maisemapuutarhan välillä. Rakennuksen tilallinen kokonaisuus ei houkuttele kulkijaa pysähtymään ja ihailemaan tiettyä näkymää, vaan pikemminkin ohjaa etenemään läpi koko rakennuksen ja kokemaan sen erilaiset maisemat. Tilojen labyrinttimaisuus tuo mieleen myös englantilaiset puutarhat.

Paviljongin materiaalit ovat myös toisaalta luonnonläheisiä, toisaalta rujoja. Värikkäät ja sileät kivipinnat, harmaa betoni, vesielementti ja kasvillisuus ja niiden vaihtelut luovat erilaisia kontrasteja maisemaan. Materiaalivalinnat ja niiden luomat heijastukset viittaavat myös grottoihin, joihin kerättiin erilaisia elementtejä luomaan illuusioita ja mystistä tunnelmaa.

Sisä- ja ulkotilojen häilyvä raja herättää myös pohdintaa siitä, onko paviljonki rakentunut osaksi luontoa vai onko luonto kasvanut osaksi rakennusta? Constantin kuvailee mielestäni osuvasti, kuinka arkkitehtuuri toimii ikään kuin välineenä näyttää maisema ihmiselle. Saako luonto jonkin syvällisemmän merkityksen, kun sitä tarkastellaan etäältä eikä olla siihen suorassa kontaktissa? Tämän voi ajatella antavan tilaa katsojan mielikuvitukselle ja näin ollen tekevän maisemasta mystisen.

Vaikka paviljongista näkemieni kuvien perusteella koen sen hieman kylmänä ja vaikeasti lähestyttävänä, onnistui Constantin herättämään sisälläni halun käydä vierailemassa kyseisessä paikassa. Kiinnostuin myös etsimään muiden kriitikoiden kirjoittamia poikkeavia tulkintoja kyseisestä teoksesta. Tämän perusteella paviljonki onkin todella täyttänyt tarkoituksena, erilaisten elämysten ja tulkintojen herättämisessä. Esteettisyyden voidaan ajatella olevan toissijainen arvo. 

ArchDaily / AD Classics: Barcelona Pavilion / Mies van der Rohe

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *