Dialogi 4 Blogitehtävä
Arvet jotka jätämme
Bloedel Reserve ihmisen osan tulkkina
Mikä on ihmisen osa?
Maasta olemme tulleet ja maaksi on meidän jälleen tuleva, mutta siinä välissä kuljemme maan päällä, lehvästön alla, ja vuorten rinteillä, välillä kevyesti, jälkiä jättämättä, välillä repien, polttaen ja raastaen. Mikä on ihmisen osa? Meidän, jotka kasvoimme tästä maailmasta, mutta koemme sen itsestämme erilliseksi. Olemmeko unohtaneet jotain tärkeää? Teemme olomme kotoisaksi, lämmitämme kotimme ja paneloimme sen kauniisti, mutta kun ihminen tekee pesää, kuka parantaa arvet joita jätämme?
Läpi historian kenties kaikkein merkittävin taiteellisen ilmaisun kohde on ollut ihmisen suhde luontoon. Edes rakkaus ei ylitä sitä merkityksellisyydessään. Voidaan sanoa, että juuri suhde luontoon tekee ihmisestä ihmisen, ja tuntuu että luontosuhteemme monimutkaistuessa, monimutkaistuu myös itse ihmiselämä. Ihmisen luontosuhde ei ole koskaan ollut yhtä kompleksinen kuin ajassa nyt. Kuitenkin nykytaiteen kentässä harva teos onnistuu pureutumaan tähän iänikuiseen kysymykseen tavalla, joka on ajassa läsnä, mutta samalla koskettaa jotain syvempää, ikiaikaista ja arkkityyppistä. Washingtonin osavaltiossa sijaitseva Bloedel Reserve on tällä saralla nykymaisema-arkkitehtuurin mestariteos.
Bloedel Reserve on 6 hehtaarin kokoinen metsä- ja puutarha tilojen kokonaisuus Bainbridgen saarella Washingtonissa. Puutarhojen kokonaisuuden rakennuttivat Virginia ja Prentice Bloedel, ja se avattiin yleisölle vuonna 1988. Paikan merkitys on kiteytettävissä moniulotteiseen tapaan jolla se pureutuu nykyihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Kukin kävijä kokee paikan eri tavalla löytäen sieltä juuri itselleen tärkeitä merkityksiä. Monitulkintaisuus ja subjektiivisuus tekevät paikasta erityisen, ja nostavat sen modernissa puutarhataiteessa ikoniseen osaan.
Kaikki todella koskettava ja ajaton taide onnistuu läpäisemään kulttuurien ja historian kerrokset ja koskettamaan jotain inuitivista ihmisen sisimmässä. Bloedel reserve on kuvaus ajastaan ja sijainnistaan. Se kertoo osaltaan tarinaa Pohjois Amerikkalaisen yhteiskunnan suhteesta luontoon, sen resurssien hyväksikäytöstä, ja toisaalta sen kauneuden ja ikiaikaisuuden arvostuksesta. Bloedel Reserven japanilaistyylisten puutarhojen kokonaisuus tuo Zen filosofian olemuksen Pohjois-Amerikkalaiseen kontekstiin harvinaislaatuisen onnistuneella tavalla. Metsäteollisuus-miljardöörien maille ja varoilla rakennettu puutarhakokonaisuus peilaa Pohjoisamerikkalaisen luontosuhteen muutosta Zeniläisellä pieteetillä. Keskenään hyvin erilaiset kulttuurit yhdistyvät kohteessa tavalla joka osoitta itsensä tuolle puolen. Teoksessa on jotain transendentaalia. Se käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta tavalla joka ylittää teoksen kulttuurisen ja ajallisen kontekstin, koskettaen jotain arkkityyppistä ja syvää. Näin teos luo puitteet subjektiiviselle kokemukselle, jossa kävijä herää väistämättä pohtimaan omaa suhdettaan luontoon. Omaa paikkaansa tässä maailmassa. Ihmisen osaa.
Kuka parantaa arvet jotka jätämme? Ihminen, luonto, aika. Bloedel reservissä kaadettujen puiden kannot sammaloituvat arvokkasti muistuttaen sekä ihmisestä, jonka toimesta Washingtonin ikimetsät hävisivät, että ihmisestä joka sieluaan etsien istutti niiden paikalle puutarhan. Puutarha muistuttaa luonnon ja ajan parantavasta voimasta, niin maailmassa, kuin ihmisen sisällä. Kenties Bloedel Reserve on pyrkimys hyvittää menneisyyden rikkeet, kenties tapa peittää ne idealisoidulla luonnolla. Kenties Bloedel Reserve on ylistys ihmisen osalle luovana ja tuhoavana luonnonvoimana.
Kasvu ja tuho ovat osa luontoa, osa evoluutiota, ja osa luonnon kiertokulkua. Zen filosofia, ja sitä ilmaiseva taide korostaa tätä jatkuvaa muutosta – ajan ja ikuisuuden tasapainoa. Tämän elämän keskeisimmän aiheen herkkä ja aito kuvaaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta onnistuessaan se luo ikonista taidetta, joka kurottaa ihmisen sisinpään herättäen jotain syvää, alkukantaista ja ikuista. Bloedel Reserve herättää ihmisen pohtimaan paikkaansa luonnon kierrossa. Paikka esittää kysymyksen, mutta Zeniläistä inspiraatiotaan kunnioittaen, jättää vastaamatta. Emme ehkä tiedä keitä olemme, mutta ikonisen taiteen äärellä voimme tuntea olevamme jotain syvää, jotain tärkeää – jotain, joka kaikesta erillisyydestä ja hulluudestamme huolimatta kuuluu tähän maailmaan. Lopullinen vastaus meidän on löydettävä itse.
Responses