Ajatuksia kurssin päättyessä 4.6.

Kurssi alkaa olla nyt taputeltu ja voin todeta että olenpas oppinut paljon! Kurssi on ollut mielenkiintoinen matka moninaisiin aiheisiin. Oppimistavoitteeni toteutuivat mielestäni hyvin. Sukelsin mm. syvälle hulevesiin, biosuodatukseen ja biohiilen maailmaan, vaikka itse harjoitustyössä ne jäivätkin melko pieneen rooliin käyttämääni tiedonhankintaan nähden. Tämä työ ei ollut missään nimessä ollut turhaa, sillä opin hahmottamaan veden kiertokulkua ja taajamavesien hallintaa ja puhdistusta sekä niiden haasteita.

Mielestäni tunnen toteutussuunnittelun ja rakentamisen käytäntöjä melko hyvin. Lisäksi osaan hankkia rakentamiseen liittyvää tietoa monipuolisesti eri lähteistä. Ongelmatilanteessa tartun rohkeasti puhelimeen ja kysyn neuvoa asiasta paremmin tietäviltä.

Kurssin antia oli myös muiden blogipohdintojen ja töiden etenemisen seuraaminen. Kurssin parhaita puolia olikin harjoitustöiden erilaisuus. Opin paljon soista, myrkkyjen käsittelystä ja vesirakentamisesta. Pohdin kutenkin edelleen maisema-arkkitehdin roolia tällaisissa hankkeissa. Totuus on, että emme voi olla jokaisen alan asiantuntijoita.

Töiden kritiikkitilaisuus oli ristiriitainen. Oli mielenkiintoista paneutua pariin työhön syvemmin ja mielestäni kritiikin toteutus oli nerokas. Päivä opetti paljon, mutta olisi ollut tärkeää saada myös opettajakunnan kritiikki kirjallisena. Saamastani opiskelijakritiikki oli hieman epäjohdonmukainen, sillä siinä puhuttiin asioista (esim. pilaantuneista maista), joita ei työssäni käsitelty sanallakaan. Ehkä kriitikot eivät olleet perehtyneet työhöni kovinkaan hyvin ja se jäi harmittamaan.

Arvosanaäänestys oli hämmentävä ja ehkä epäreilu? Osa oppilaista oli saanut arvosanoja laajalla skaalalla ja se ihmetytti suuresti. Myös ryhmätöiden tekijät olivat saaneet keskenään eri arvosteluja. Mielestäni meidän olisi pitänyt saada tietää kunkin opiskelijan käytetty opintopistemäärä, jotta työn arviointi olisi ollut oikeudenmukaisempaa. Mielestäni ryhmätyönä tehty 15 opintopisteen suoritus täytyy olla todella paljon parempi, yksityiskohtaisempi ja laajempi kuin yksilötyönä tehty 10 opintopisteen kurssisuoritus. Toivon todella, että kurssinumeroita antaessa opettajat ovat reiluja ja ottavat huomioon tämän.

Olen tyytyväinen kurssisaavutuksiini. Suoriuduin harjoitustyöstä yksin, vaikka haasteita riitti. Olen kiitollinen saamastani ohjauksesta, joka auttoi minua tarkastelemaan työtäni eri näkökulmista. Koska kurssi on maisemarakentamisen kurssi, pidin tärkeänä että pääsen suunnittelutyössä tarkempaan suunnittelutasoon. Halusin ottaa myös valaistuksen huomioon, sillä se on mielestäni erittäin oleellinen osa maisema-arkkitehtuuria. Sillä voidaan korostaan tärkeimpiä elementtejä, luoda tunnelmaa tai turvaa.

Kurssin jälkeisenä fiiliksenä todettakoon, että ryhmätyönä onnistuminen ja menestyminen olisi ollut ehkä helpompaa. Yksilötyönä kurssi oli rankka, mutta ehkä tämä oli oman oppimisprosessin kannalta paras ratkaisu, sillä oppimaan olen tullut!

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *