Luonnontuhopuiston luentoja 10.2.

Luennot olivat osa mielenkiintoisen taiteilijaduon, Visa Suonpään ja Patrik Söderlundin Luonnontuhopuisto -projektia. ”Luonnontuhopuisto” on monitieteellinen, Kone-säätiön rahoittama taideprojekti. Työryhmä etsii projektille pilaantunutta maa-aluetta (esimerkiksi vanhaa kaivosta), jonne he perustavat rujon puiston, jonka tarkoitus on muistuttaa meitä ihmisiä tuhoamastamme luonnosta. Puistoon on suunnitteilla mm. kappeli ja puistoon on mahdollisuus lahjoittaa vainajien tuhkia.

Yrjö Haila, Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori

Ensimmäisenä estradille pääsi Haila, joka piti meille filosofisen luennon aiheesta ”Luonnon luovuus ja luovuuden luonto”. Hän vertailee luovuutta uutuuteen. Miten uusi poikkeaa vanhasta? Mistä uusi voi olla peräisin? Millaisessa aikataulussa? Millaisella dynamiikalla? Hänen mukaansa dynamiikka on muutos voiman (sisäinen tai ulkoinen) vaikutuksesta.

Haila esitteli esimerkkinä Ossi Sompan ”Optimistinen luonto”- taideteoksen.

Ossi Somman teos “optimistinen luonto”. Kuvalähde: https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/nokialta-loytyy-hatkahdyttava-taideteos-suuri-manty-kasvaa-keskella-ford-taunuksen-konehuonetta-23726786

Aika – ajalla on useita kerrostumia ja ne liittyvät ”uutuuteen”. Fysikaalinen aika (tuulen tuottama aaltoileva hiekkaranta, ei ole toista samanlaista, joka kerta uniikki), biologinen aika (uudet materiaaliset yhdistelmät, tai esimerkiksi banaanikärpäsen lisääntyminen viikossa, bakteerien lisääntyminen 20 minuutissa) sekä kulttuurinen aika (”ekologinen intensiteetti”, toimintojen ketju, Stonehenge, pyramidit, muotojen pragmaattinen symboliikka).

Eri taidemuodot jatkavat symbolisten merkitysten evoluutiota yhä täsmällisemmissä ja eriytyneemmissä muodoissa sekä uusiutuvissa sosiaalisissa yhteyksissä. A) Taideteosten ´vaikeus´- moninaisten tulkintojen lähde. B) Abduktio: Mistä taideteos on merkki? B1) Joku on sen tehnyt ja joku arvostaa sitä – yhteisöllinen funktio? B2) Se on tehty palvelemaan jotakin tarkoitusperää -> katse tulevaisuuteen. C) Tuttuuden / outouden ambivalenssi.

Entä luonnossa outous, tuttuus ja luovuus? Ehdotuksia näkökulmaksi:

1) Koettakaamme irtautua stereotyyppisistä ’ikonisista’ mielikuvista, joita varhempi luontokuvaus on tuottanut.

2) Koettakaamme mieltää ekologia toimeentulomme sisäiseksi edellytykseksi – samoin kuin fysiologia on kehossamme sisäinen edellytys. Luonto on teonsana!

2) Koettakaamme päästä perille tapahtumakulkujen mekanismeista / dynamiikasta.

4) Olemme rajalla! Tarkkailkaamme lähiympäristöä!

Haila pohtii, onko luovuus ihmiselle luonnollinen ominaisuus – tai ainakin luonnollinen potentiaali?

Luovuus (uutuus) on ihmisen luonnollinen potentiaali, mutta sen ilmenemiseen liittyy rakenteellisiä ongelmia, joita ovat:

1) tuttuuden / outuouden ambivalenssi

2) uutuus vanhenee…

3) uutuuden luonne: pysyä paikallaan / sopeutua

 

Mikko Härö, Museovirasto, Kulttuuriympäristön palvelun osastonjohtaja

Härö piti meille kattavan luennon teollisuusperinnöstä.

Mutta ensiksi kulttuuriperinnöstä, mitä se tarkoittikaan?

Kulttuuriperintöä ovat yhteiset menneisyydestä säilyneet aineelliset ja aineettomat kulttuurin ilmentymät. Kulttuuriperintö tarkoittaa ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyttä henkistä ja aineellista perintöä.

Kulttuuriperintö on sekä henkistä että fyysistä. Kulttuuriperintö on menneisyydestä perittyjä voimavaroja, omistajasta riippumatta. Ne kuvastavat ihmisten mielestä heidän jatkuvasti muuttuvia arvojaan, uskomuksiaan, tietojaan ja perinteitään. Kaikki ihmisten ja paikkojen/luonnon vuorovaikutuksesta aikojen kuluessa rakentuneet ympäristön osat.

Kulttuuriperintöyhteisö: ihmiset, jotka arvostavat tiettyjä kulttuuriperinnön piirteitä, joita he haluavat julkisen toiminnan puitteissa ylläpitää ja välittää tuleville sukupolville.

Mitä teollisuusperintö sitten on?

Se on teollisuushistoriallisia ympäristökokonaisuuksia, rakennuksia, rakennelmia ja niiden jäännöksiä sekä niihin liittyviä aineistoja ja tietoja.

Käytännössä se on arkeologista perintöä, rakennettua ympäristöä, maisemaa ja ihmisvaikutteista luontoa.

1980-luvulla teollisten ympäristöjä alettiin suojella aktiivisesti ja ne tuli osaksi kaavoitusta ja alueiden kehittämistä. Teollista maisemaa alettiin arvostaa enemmän. Lippulaivakohteina voidaan pitää mm. Kaapelitehdasta, Tammerkoskea ja Fiskarsia. Asiaan erikoistunut kehittäjänä pidetään mm. Renoria. Muita mielenkiintoisia esimerkkejä ovat Orijärven kaivos, joka on kiinteä muinaisjäännös ja RKY-kohde sekä minikokoinen vesivoimala Töölönlahdella.

Orijärven kaivos. Kuvalähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Orijärven_kaivos_5.jpg

Fiskars. Kuvalähde: https://www.businessfinland.fi/en/whats-new/news/2017/fiskars-village-awarded-as-the-top-emerging-cultural-tourism-destination-in-finland/

Härön mukaan 2000-luvulla vaikuttaa globalisaatio, epätasainen aluekehitys ja rakennemuutokset (Billnäs, Nuutajärvi), digitalisaatio, vaikea perintö, kestävyys ja ilmastonmuutos.

Kim Yrjälä,  Metsätieteiden laitos, professori

Yrjälä piti meille todella mielenkiintoisen luennon, jonka aiheena oli ”Luonnontuhopuiston laidalla: kasvit, mikrobit ja biohiili / ajatuksia Luonnontuho -matkalta”. Hän oli valmistellut luentonsa hyvin ja kohdentanut sen taideprojektille. Hän käsitteli aiheitaan kaivostoiminta-alueiden kautta.

Kaivostoiminnan takia, alueen kasvillisuus häviää, mutta kasvit voivat yrittää paluuta ’puistoon’ kasvisukkession kautta. Mikrobit eivät häviä maaperästä, ainoastaan keskinäiset valtasuhteet muttuvat kaivostoiminnan johdosta. Mikrobeilla sekundäärisukkessio onnistuu hyvin. Mikrobit olivat ensimmäisiä olioita maapallolla ja ovat myös viimeisiä. Alueen mikrobiyhteisö voidaan selvittää eristämällä maasta DNAta, joka monistetaan ja sekvensoidaan.

Yrjälän havaintomatkalla on koivuja, jotka ympäristöstressi saa kasvamaan erikoisella tavalla. Koivut sietävät raskasmetalleja. Juuret eivät kaivaudu myrkylliseen maahan. Hän esitteli esimerkkinä puistoa, jonka nimi on Duisburg-Nord Landscape Park.

Fytoremediaatio

Haapa on nopeimmin kasvava puu pohjoismaissa. Sillä on hyvin kehittyvä juuristo, jonka kautta syntyy ja kehittyy uusia puita. Toimii myös isäntänä endofyyttisille bakteereille (jotka siis kasvaa kasvin sisällä). Fytoteknologialla parannetaan maaperän laatua ja vähennetään ympäristöriskejä. Kun kasvi yhteyttää, ravinteita ja happea menee myös maaperään mikrobeille. Kasvit myös sitovat itseensä metalleja. Tätä menetelmää käytetään hyväksi ympäri eurooppaa. Metallit eivät hajoa (ovat alkuaineita), mutta tärkeää olisi että ne olisivat siinä muodossa etteivät lähtisi veden mukana ja joutuisi ihmiseen. Kasvit voivat sitoa metalleja.

Phytoremeraatio

Kun käytetään puita phytoremeraatioon, saadaan biomassaa jota voidaan käyttää energiantuotantoon. Tämä on tavoitteena ympäri eurooppaa. Kasvatetaan vähän saastuneilla mailla puita tai isoja kasveja joita käytetään sitten energiantuotantoon.

Fytoremediaation toimivuutta voidaan testata kaivosalueella. Täytyy huomioida, että metallit voivat sekoittaa myös kasvin elämän. Kadmium (Cd, As) kerääntyy kasveihin helposti. Haavoilla voi olla myös bakteereja ja bakteereilla geenejä tiettyjen myrkkyjen hajoittamiseen, joita bakteerit työstävät. Kasviin voisi ympärä hyviä bakteereja, jotta se selviäisi paremmin ympäristöstressistä.

Biohiili

Sitten päästiin minua erityisesti kiinnostavaan aiheeseen, eli biohiileen.  Biomassa poltetaan pyrolyysilla ja siten syntyy biohiiltä. (Pyrolyysi = poltetaan ilman happea 300-700 asteessa.)

Biohiili. Kuvalähde: https://carbons.fi/biohiili/

Biohiilellä voidaan mm. puhdistaa vettä ja parantaa maaperän laatua. Se myös sitoo ja pidättää vettä kasvualustassa. Sitä voidaan käyttää phytoremediaationa ja nostaa pH:ta. (Sopii kestävän kehityksen ajatusmaailmaan.)

”Biochar is environmental friendly and a way to sequester carbon as well as to bind contaminants.” Biohiili toimii jarruna ravinteiden liukenemiselle.

Biohiileen sitoutuu myös raskasmetalleja. Reaktiot tapahtuvat kasvijuuristossa.

Hyvä kasvi (joka sietää metalleja) + biohiili (biopeitto) voidaan ennallistaa vanhoja kaivoksia ja muita saastuneita alueita.

Tukholman kaupungissa käytetään paljon biohiiltä kasvualustassa, vaihtamalla (kitukasvuisten) puiden kasvualustaan kiviä ja biohiiltä. Kasvijätteet kerätään asukkailta ja poltetaan biohiileksi.

Kiinassa tieteen saavutukset otetaan käyttöön maanviljelyssä ja remediaatiossa. Siellä pyrolyysilla tehdään biohiiltä syksyllä kerätyistä viljelykasveista joihin on kerääntynyt kadmiumia (Cd).

Endofyyttiset bakteerit voivat edistää kasvualustan puhdistumista. Yrjänän tavoitteena on käyttää biohiiltä mikrobien kasvualustana, jos tätä voisi lisätä luonnontuhoalueen kasvualustaan.

Nanoteknologialla voidaan saada alkuaineita (esim. kultaa) kasveihin tai bakteereihin. Tätä voidaan hyödyntää myöhemmin esimerkiksi viljapeltojen täsmälannoituksessa.

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *