Kiasman Yhteiseloa -näyttely

Tutustuin Kiasman Yhteiseloa -näyttelyyn. Ajatuksenani oli hakea inspiraatiota ja monipuolistaa näkemystäni luonnon ja ihmisen yhteydestä. Näyttely oli varsin mielenkiintoinen ja teeman ympärille oli koostettu paljon erilaisia ja mielenkiintoisia teoksia. Joukossa oli myös vanhempia töitä, esimerkiksi Outi Heiskasen taideteos kuolemasta ”Kesäyö, teltta” vuodelta 1986.

Kesäyö, teltta / Outi Heiskanen (1986)

Näyttelyn teokset pohtivat ihmisen ja ympäristön suhdetta. Esittelytekstin mukaan ympäristökysymykset, luonto, ihmisen sekä muiden elollisten rinnakkaiselo ovat kiinnostaneet taiteilijoita jo pitkään, mutta erityisesti 2000-luvulla.

Parhaiten mieleeni jäivät saamelaisuuteen tai Pohjois-Suomeen tavalla tai toisella liittyvät teokset. Saamelaisten tavassa elää ja asua luonnon ehdoilla on jotain erityistä ja minua puhuttelevaa. Ajattelen, että heiltä voimme oppia paljon luonnon kunnioittamisesta ja luonnon kanssa symbioosissa asumisesta.

Outi Pieskin ”Meidän maa” (2016) on kaunis installaatio ja tulkinta pohjoisen Suomen tunturimaisemasta.

Meidä maa /Outi Pieski (2016)

Paavo Halosen ”Rättiläisen reki” -teoksessa (2014) on kaksi yhteen sulautunutta joutsenta vetämässä shamaanihahmon (rättiläisen) rekeä.

Rättiläisen reki / Paavo Halonen (2014)

Visuaalisesti kaunein teos oli mielestäni Marja Helanderin videoteos. Siinä kaksi ballerinaa tanssii Lapin maisemissa valkoisine tutuineen. Asut vaihtuvat yllättäen saamenpuvuiksi ja ympäristö Lapin luonnosta eduskuntatalon portaiksi. Teos käsittelee perinteisen saamelaisen elämäntavan ja modernin yhteiskunnan välistä ristiriitaa kauniilla tavalla. Tärkeän huomion saavat myös kysymykset maankäyttöoikeudesta, kulutuksesta ja luonnon arvostuksesta. Teoksen pääosassa ovat saamelaiset kaksoset, Birgit ja Katja Haarla, jotka opiskelevat tanssia ja ovat tehneet teoksen koreografian itse. Lyhytelokuvassa näkyy upeita maisemia Inarista ja Utsjoelta sekä Helsingistä.

Videoteos / Marja Helander (2018)

Mieleen jäi myös teos vieraslajeista. Siinä oli kuvattu 26 eri kasvia, jotka ovat aikoinaan Suomeen tulleita vieraslajeja ympäri maailmaa. Teokseen kuului maailmankartta, johon oli merkitty kasvien alkuperät ympäri maailmaa. Teoksen teki erityisen kiinnostavaksi äänitallenteet, jotka oli tehty kyseisistä kasveista tallentamalla. Niiden sähkökentän vaihtelua oli muunnettu ihmiskorvan kuultavaksi ja työstetty ääniteokseksi. Teos laittoi pohtimaan keskustelua vieraslajeista. Termi on mielestäni negatiivissävytteinen ja ennakkoluuloinen. Esimerkiksi Amerikasta Suomeen saapunut peruna on kasvattanut hyvinvointiamme huomattavasti ja on jo tärkeä osa kansallista identiteettiämme ja perinneruokakulttuuria.

Ymmärrän toki että negatiivinen sävy vieraslajeista liittyy yleensä haitallisiin vieraslajeihin, jotka valtaavat alueita muilta lajeilta. Alueen lajisto yksipuolistuu ja tämä on luonnon monimuotoisuudelle suuri uhka.

Posted by Annu Mustonen

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *