Välikritiikin ja kommenttien purku

Sekä kommentaattorit, että ohjaajat pitivät lähestymistapaani hienovaraisena ja paikkaan sopivana.

Välikritiikissä ja kommenteissakin nousi esiin kysymys siitä, voiko erilaisia tunnelmia olla niin paljon näin lyhyellä matkalla. Kysymys on ilman muuta aiheellinen. Uskon, että tuohon tilaan kyllä saa monenlaista tunnelmaa, mutta se pitää suhteuttaa käytettävissä oleviin keinoihin. Jos tämä olisi rakennettu puutarha, mahtuisi varmastikin näin paljon tähän tilaan tai enemmänkin, jos niin haluaisi. Maisemanhoidollisilla keinoilla mennään kuitenkin kenties rajoilla.

Minulla on tiettyjä mielikuvia, joita pyörittelin päässä samaan aikaan, kun loin viimeisintä luonnosta. Essi kysyi, kuinka parkkipaikka voi synkentyä asteittain niin että se välittyy kokijalle. Ajatukseni on oikeastaan ollut lisätä kuusien määrää. En vielä tiedä, miten vahvasti tällaisen keinon käyttö välittyy kokijalle. Viimeistään parkkipaikan päädyn kuusikon läpi kävellessään vierailija varmasti jollain tapaa kokee kuuset. Minua ei haittaa, vaikka kävijä ei aivan tiedostaisi luomaani efektiä. Voisin myös miettiä käyttämääni kuusilajia. Saisinko jotakin lisää sillä, että parkkipaikalla kasvaisikin jotakin erityisen surumielisinä oksiaan roikottavia kuusia tai sitten jopa ihan surukuusia? Tarkoitus voisi olla, ettei kokija heti tajuaisi, että nyt on vaihdettu kuusilaji metsäkuusesta joksikin muuksi taiteellisista syistä, mutta vaikutelma hiipisi alitajuntaan.

Esimerkki kuusten tekstuurista metsän reunassa Helsingissä

Anni ehdotti, että pohtisin valon ja varjon sekä värikontrastien vaikutusta tunnelman luomisessa. Tässä on mielestäni hyviä ajatuksia. Tähän asti pohjaa työstäessäni (ei vielä postausta) olen lähinnä miettinyt puiden tilanmuodostusta.

Oli myös Essiltä hyvä huomio, että tunnelmista osa voi olla intensiivisempiä ja osa hennompia. Jotenkin juuri muistomerkin vastakkaiseen päätyyn on mielessäni hahmottunut erikoisempi paikka, kuin muualla. Ajattelen myös, että metsässä on aina vahva tunnelma. Esim. Mäntymetsä vs. kuusimetsä tunnelmanvaihdos voi olla erittäin vahva kauttaaltaan. Koska ne ovat kuitenkin ”tavallisia” ympäristöjä, ne eivät tunnu liialta. Jos sen sijaan käytän vähän tavallisesta poikkeavia keinoja esim. erityisiä lajeja tms. mikä ei näytä tavalliselta metsältä, niitä ei voi olla kaikkialla.

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Maisemanhoidollisia keinoja

Kuluneella viikolla:

  • Luin kirjallisuutta
  • Tutustuin kevyesti puiden merkityksiin
  • Keräsin metsänhoidollisia keinoja piirtämällä
  • Sijoitin keinoja pohjapiirrokseen

Luin kirjallisuutta maiseman- ja metsänhoitoon liittyen. Ajatukseni on, että perusrunko maisemanhoidossa olisi metsänhoidollisia toimenpiteitä. Tähän täydennykseksi erityistä metsänhoitoon tavallisesti kuulumatonta maisemanhoitoa. Mikäli kokonaisuus vielä kaipaa lisää, voidaan istuttaa joitakin erityislajeja vaikutelman korostamiseksi.

Kirjoja etsiessä tuntui, että suurin osa maisemanhoitoon liittyvistä kirjoista esittelee avoimia viljelymaisemia, kun minua kiinnostavat metsät esteettisestä näkökulmasta. Metsänhoidon kirjat puolestaan keskittyvät usein puuntuotantoon. Löysin kuitenkin läjän kirjoja, joihin perehdyn tarkemmin. Näin jälkikäteen mietin myös, että ehkäpä niitä muitakin maisemanhoidon teoksia olisi voinut selailla.

Löydöksiä kirjoittain:

Kontturi, Lyytikäinen (1988) Harjuluonnon hyväksikäyttö ja suojelu, Ympäristöministeriö

  • Lista harjuilla viihtyvistä luonnonkasveista ja harjumetsien tyypittely
  • Harjujen erityiset kasviyhdyskunnat
  • Nummimaiset yhdyskunnat tyypillisiä hiekkaisilla harjualueilla
  • Ominaista heikko kulutuskestävyys

Föreningen för Skogskultur (vuosi ei tiedossa, < 1979) Träden – skogen – parken

  • Tod.näk. vuodelta 1936
  • Kuvia erilaisista metsistä ja niiden fiilistelyä
  • Kuvista näkee hyvin, miten uusi taimisto muodostaa tiheän pensasmaisen kasvuston ja rajaa tilaa hyvin eri tavalla, kuin täysikasvuinen männikkö
  • Tavallaan koko suunnitelman voisi tehdä pelkillä männyillä
  • Sanastoa: ”pienet aukot tai harsinnan tapaiset hakkaukset”
  • Kuva 7-vuotiaasta ja 29-vuotiaasta männiköstä
  • Lumesta pilkottavat männyntaimet

Rantala: Metsäkoulu, Metsäkustannus

  • Alueeni on todennäköisesti puolukkatyypin kuivahko kangas
  • On olemassa erilaisia hoitovirheitä: esim. riukuuntunut metsä
  • Riukuuntunut metsä voisi kuitenkin tuoda jännän tunnelman ja sopia teemaan ahtauden aiheuttaman kitukasvuisuuden takia

Komulainen (1995): Taajamametsien hoito, Ympäristöministeriö Metla, Metsäkeskus Tapio

  • Monia vinkkejä, joita lähdin piirtämään paperille
  • Sopiva näkökulma, koska huomioi paremmin myös metsän esteettisiä puolia hoidon näkökulmasta
  • Kuivista, hiekkaisista kankaista todetaan seuraavaa
    • Mäntyvaltaisia
    • Pienet koivikot luovat vaihtelua
    • Parhaita luontaisen uudistamisen kohteita: metsiin voi avata pieniä aukkoja jättäen siemenpuiksi mäntyjä ja koivuja
    • En kyllä ihan tiedä, onko kovin isojen aukkojen hakkaaminen hyvä homma, pidetään mielessä
    • ”Jos kuusi on päässyt valloilleen, se voidaan poistaa uudistushakkuilla jättäen koivut ja männyt pystyyn”
    • Minusta kuitenkin kuusi on hyvä tehokeino ”synkkyyden” sääntelyksi metsässä, koen että ”synkkä metsä” tarkoittaa käytännössä kuusia
  • Kirja nimeää kasvupaikan puulajeina erityisesti männyt, katajat ja pihlajat, mutta mainitsee myös koivut ja kuuset

Kovalainen, Seppo (2009): Metsänhoidollisia toimenpiteitä, Hiilinielu tuotanto & Miellotar

  • Kuvia aika rajun näköisistä avohakkuista ja muista rumaa jälkeä jättävistä toimenpiteistä
  • Lähinnä tunnelmainspistä ja tietoa siitä, miltä metsä näyttää, kun sille tehdään näin

Helsingin arboretumin sivuilta puulajien merkityksiä
http://www.helsinki.fi/metsatieteet/arboretum/puulajit

Kiinnostavia merkityksiä oli puut elämän, sitkeyden tai vahvuuden vertauskuvina. Myös ravintoon liittyvät merkitykset sopivat vankileiriaiheeseen.

Pihlaja

  • Pakanallinen pyhä puu
  • Ukko-jumalan vihalta suojeleva
  • Elämän kierron vertauskuva, koska vahvasti erilainen eri vuodenaikoina
  • Pula-ajan vitamiinientarpeen täyttäjä
  • Karjan ruokinta
  • Lääkitys

Mänty

  • Pettuleipä
  • C-vitamiini neulasista
  • Järkähtämättömyyden vertauskuva
  • Kansallisromantiikka
  • Arvokas talouspuu

Kuusi

  • Neulasten hyödynnys
  • Joulukuuset
  • Ikuinen elämä

Kataja

  • Sitkeyden ja peräänantamattomuuden vertauskuva
  • ”Katajainen kansa” – Juhani Aho
  • Lukuisia käyttötarkoituksia etenkin marjoille

Koivuista ei tässä lähteessä ollut niin kiinnostavaa tietoa.

Osa keräämistäni keinoista

Posted by Säde

Uncategorized - 2 Comments

Reitin linjailua

Linjailin reittiä maastoon korkeuskäyrien ja muistikuvieni perusteella. S-kirjaimen muotoinen erottuva rinne sekä parkkialueen itäpuolelle syntyvä tasaisempi alue antoivat lähtökohtia. Minulla oli tiettyjä mielikuvia, jotka olivat jo alkaneet sijoittua joihinkin kohtiin maastossa. Työstin niitä eri väreinä, joita sijoitin linjaamani reitin varrelle. Ajatukseni on, että näiden värillisten pylpyröiden summittaisessa sijainnissa on omanlaisensa tunnelma ja hoitoluokka.

Minulla kaikui edelleen päässä lause ”Kuljin tumman metsän läpi”. Se tuntuu siltä, että takana on jonkinlaisia synkkiä koettelemuksia. Jotakin samaa voisi saavuttaa lauseella ”olimme uineet syvissä vesissä”. Tai ehkä he olivat uineet ”pimeissä vesissä”. Tämä hahmottui minulle tummana alueena, jonka läpi kuljettaisiin kohti muistomerkkiä, siis matkalla joukkohaudalle.

Pitkälti mäntykangasta määrittää parkkipaikan ja muistomerkin välinen suhde. Parkkialue muuttaisi tunnelmaansa päätyä kohti, kuten jo nyt voi jossain määrin havaita. Alussa on hiekkaa ja luonnonkiviä. Sitten mäntyisää ja jotakin aluskasvillisuutta. Perällä olisi enemmän kuusia. Synkän kuusikon läpi tulisi kulkea ennen näkymää vielä kaukana häämöttävälle muistomerkille. Näin tunnelma muuttuisi jo parkkipaikalla.

Haudalle on kaksi reittiä parkkipaikalta: eteläinen ja pohjoinen. Pohjoinen reitti on se, jota pitkin muistomerkille kuljetaan toisinaan liput liehuen tai muuten suorinta tietä. Muistomerkki hahmottuu näkymän päässä 80-lukulaisten suunnitelmiensa mukaan. Muuriaiheiden matala profiili levittäytyy maastoon varsin miellyttävällä tavalla.

Eteläistä reittiä pitkin tehdään pidempi matka. Reitti on polveileva, ja tunnelma muuttuu useamman kerran ennen saapumista historianäyttelylle ja lopulta varsinaiselle muistomerkille. Nyt tekisi mieli designata koko koppero uusiksi tukemaan tilasarjaani, mutta hyvä näin. Eteläisempi reitti on vaiheineen jo kohde itse. Sen monitunnelmainen lyyrinen sarja luo tiettyä vastapainoa formaalille muistomerkille.

Mäntykankaan omia ominaisuuksia tulee hyödyntää. Eteläinen autotie toimii valoaukkona, jonka takia kankaalla on niin paljon valoa. Jos eteläreitin laittaa liian täyteen vaikkapa kuusia, vaikuttaa se koko paikan valaistukseen aurinkoisella säällä ainakin näin syksyllä. Valo oli nimittäin hieno. Matala valo ja sitä siivilöivät puut aiheuttavat myös kiinnostavaa efektiä matalassa, läpikuultavassa kasvillisuudessa.

Itse reitinhän olin ajatellut nostaa ylös maasta niin, että jonnekin jää myös ihan alkuperäistä pohjakasvillisuutta.

Lopulta käytin värien sijaan aiemmin piirtämieni kuvien tekstuureita. Niillä pääsi minusta kivasti eteenpäin. Samalla käytin erästä Saksassa oppimaani lähestymistapaa: jos lähtee liikkeelle mustavalkoisesta, kiinnittää enemmän huomiota tilaan ja tekstuuriin.

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Hautapaikka löytyi

Nyt tiedän vihdoin, missä joukkohauta sijaitsee. Se on siellä, missä sen voi epäilläkin olevan eli nykyisen muistomerkin alla. Hauta on aidattu jo ennen muistomerkin muistokiven pystytystä.  Löysin tiedon Sture Lindholmin kirjasta ”Vankileirihelvetti Dragsvik”. Luulen, että kiviset nurkkapylväät voisivat olla siltä ajalta. Varmaankin pensasaitojen rajaama alue on juuri sitä. Rajatulla alueella kasvaa koivuja.

Jyrkin kanssa juuri olikin puhetta siitä, kuinka ne ovat elämän symboleita. Yritin tätä kirjoittaessa spontaanisti etsiä netistä tietoa kasvien symboliikasta ja tähän asti olen lähinnä löytänyt horoskooppeihin verrattavia huuhaasivustoja. Täytyypä etsiä vähän luotettavampaa tietoa.

Hautapaikan sijainti merkitsee kuitenkin sitä, että mäntykankaalla ei ole ainakaan siihen liittyvää erikseen korostettavaa kohtaa, josta voisi suunnittelussa lähteä liikkeelle. Toisaalta se voi tarkoittaa jotakin suhteessa reittiin ja sen varrelle rakennettavaan tunnelmaan. Etsiessäni taidereferenssejä löysin maininnan runokirjasta ”Tulin tumman metsän läpi”. Mielessäni heräsi heti mielikuvia siitä, millainen olisi tuo tumma metsä. Kuulostaa kuusilta, ja tällainen tumma osuus voisikin hyvin olla osa joukkohaudankin äärellä käväisevästä reitistä.

Todo:
– Kasvisymboliikkaa
– Reitin linjausta
– Tunnelmaa

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Konseptin kiteytystä

Ihmeen hyvin toimii se, että on pakko kiteyttää ajatuksensa esitelläkseen ne jollekin muulle. Konseptin kokoaminen ja työstö jatkuu eilisen materiaalin pohjalta. Yllättäen aina keksii jotakin uutta työstettävää. Tällä hetkellä työstän alla olevassa materiaalissa surevan hahmon alla olevia kuvaraitoja. Koitan saada niihin jotakin olennaista. Nimenomaan jotakin. En tiedä ihan tarkkaan, mitä haen. Tämä on varmaan sitä irrationaalista työstöä.

Emilia neuvoi vielä miettimään reitin luonnetta tarkemmin. Yritän myös saada selville, minne vangit haudattiin tarkasti. Epäilen vahvasti, että nykyisen muistomerkin alle.

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Aiheen työstöä

Tässä paloja aiheen työstöstä (katso myös edelliset postaukset, viime viikolla tuli viisi)

Mietin kasvien ilmaisuvoimaa ja pidin silmäni auki sen suhteen. Otin tällä viikolla paljon valokuvia. Selailin myös vanhoja valokuviani ja muokkailin niitä etsien oikeaa tunnelmaa. Samalla eläydyin kasveihin materiaalina. Satuin myös selaamaan metsäpuiden erikoismuotoja, missä silmääni tarttuivat surukuusen Tohmajärveläiset kantapuun K1487 vartteet Picea abies f. cubans, joista käytetään nimeä ”kumopata”.  Kasvin olemus näyttää kyyryssä ryömivältä hahmolta. Myös kyynelkoivut muodostavat vähän kärsivän näköisiä kummitusmaisia massoja. Myös talvella.

Alla preeriakasveja talviasussaan maanantaina

Luulen että kuvavalinnoissani alkoi näkyä tietty morbidi tunnelma kaikesta taiteesta, jota olin selaillut. Erityisesti mieleeni jäivät Francisco Goya, Luc Boltanski, Mona Hatoum ja Lassi Nummen runot.

  

 

Herkkyys

Kaikki kuvat ovat omiani

 

 

 

 

 

 

 

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Uusi vierailu

Tällä viikolla:
– Tein toisen kenttäkäynnin ja vierailin kasarmialueella
– Olen selannut kuvastoa liittyen kuolemaan
– Olen valokuvannut erilaisia tunnelmia eri paikoissa
– Työstän tänään vielä jonkinlaista tunnelmakollaasia keräämästäni materiaalista

Kävin kasarmialueella vierailulla ja otin samalla uusia kuvia mäntykankaalla. Kysyn vielä luvan kasarmikuvien julkaisuun. Lupasin kertoa, mitkä menevät nettiin.

Havaintoja kasarmialueelta:

  • Unohdus vahvaa
  • Näyttää puistolta, paljon puita, myös heinää
  • Osa rakennuksista huonossa kunnossa, suurin osa hyvässä
  • Naisten kasarmi bongattu
  • Vankileiri oli kuulemma vain osan kasarmialueesta, melko pieni alue

Havaintoja mäntykankaalla

Nyt kun aluetta on tarkastellut myös paperilla, huomaan korkeuserot myös maastossa selvemmin. Alla olevassa kuvassa on mäntykankaan länsilaidalle muodostunut luonnollinen aukio, joka on selvästi alempana, kuin itse muistomerkki. Alueen halki kulkee S-kirjaimen muotoinen loiva rinne.

Yllä olevaan karttaan eksyi pieni egyptiassosiaatio. Se se sopii paikkaan, koska siellä on kuivaa ja hiekkaa.

Mäntykankaalla oli nyt hyvin erilainen valo kuin viimeksi. Nyt auringonpaiste loi syviä kontrasteja, kun viimeksi oli sumuisaa.

Tämä sopisi jopa konseptikuvaksi tunteiden korostamiseen.

Mäntyjen luoma valaistus on samaan aikaan väreilevä ja tummanpukuva

”Kun maailmaon ohi, otan pienen luisen pääsi,
ja hiekan lävitse ohimoni tuntevat hyväilysi.
Niin nukumme, ja mäntyjen ääni valvoo
ja hiekka valvoo ja nukkuu ja hyväilee valkein käsivarsin.
Menukumme hiekan ja veden ja hiekan
lävitse maailman pohjaan, nukumme pohjaan.
Me nukumme kaiken hiekan ja kaiken itkun ja kaiken meren.
Menukumme männyt, pienen majan ja kynttilän sammuksiin.”

– Lassi Nummi

Aurinko paistaa etelästä kadun muodostamasta aukosta ja pyyhkii maata mäntyjen välistä

Aluskasvillisuus on kanervaa, varpuja, mustikkaa. Valo läikähtelee pieninä laikkuina läpikuultavaan varvikkoon.

 

 

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Pohdintaa ja referenssejä

Mikä johti tähän? Kuka on vihollinen?

Moniin muistomerkkeihin liittyy jonkinlainen, usein abstrakti, vihollinen. Esimerkiksi holokaustin muistomerkeissä se tuntuu olevan ihmismielen paha puoli ja synkkä kausi ihmiskunnan historiassa. Tai voisi ajatella että Berliinissä se on abstraktisti holokausti. Fossar de la Pedreralla vihollinen on institutionaalinen terrori. Kohteella Molok of totalitarism vihollinen on todella totalitarismi. New Yorkissa 9/11 muistomerkeillä on tyhjä aukko ilman viholliskuvaa.

Suomen sisällissodassa syyllisiä tuntuvat olevan:

  • sekasorto, elintarvikepula, taudit, osaamattomuus
  • kahtiajakautuneisuuden luomat kuvitelmat
  • välinpitämättömyys, vieraus, kosto, viha
  • huono informaation kulku, huono organisoituneisuus
  • nälkä muuten? olivatko kaikki nälkäisiä?

Suren

  • Ei riittänyt ruokaa
  • Viattomat uhrit
  • Huono organisointi ja välinpitämättömyys

Tavallaan armeijan nykyinen järjestäytyneisyys on sovitusta tapahtuneelle. Armeijan käyvät kaikki suomalaiset. Sittemmin se yhdisti ihmisiä. Tulisiko alokkaiden muistaa, että mistä tahansa viholliskuvista huolimatta toisella puolella on aina ihmisiä? Pitäisikö muistaa, että synkkyys ja terrori ovat ihmismielen synkät puolet, joista tulisi päästä pois. Että koston kierteen jäljet ovat järkyttävät?

Materiaaleja uusissa muistomerkeissä

Googlailin uudempia muistomerkkejä ja listasin niiden ominaisuuksia.

  • Kivi säilyy verrattuna vanhoihin, mutta muuttuu pinnoiksi, isoiksi elementeiksi
  • Kiven lisäksi betoni ja metalli
  • Vesi keskustakohteissa
  • Saman geometrisen elementin toisto: pylväät, levyt, kuutiot jne.
  • Veostoksellisuus, massiivisuus
  • Maiseman veistäminen
  • Tila, autius, tyhjyys
  • Railot ja painaumat maassa
  • Raskaus, jännitteisyys, ahdistus
  • Betonibrutalismi
  • Istumispaikka, rauhoittuminen
  • Näkymien osoittaminen, kehystäminen
  • Reitit, vaellus

Eroja omalla kohteellani googlailemiini kohteisiin

  • Kaikki kovin urbaania
  • Täällä ei kuoltu sodassa, vaan sodan jälkeen leirillä
  • Oli järjestäytynyttä, mutta osa ongelmista johtui epäjärjestyksestä

Uusia ideoita

  • Kuitenkin tulkinta syistä ja surusta
  • Ei pelkkää katkeruutta, mutta sekin on sallittu
  • Kulku jonkin synkän kautta näyttelylle
  • Tilaa monenlaiselle tapahtuman suremiselle, mutta ei glorifioinnille
  • Sekasorron muisto, kaaos, tapahtumien riistäytyminen käsistä
  • Haikeus, suru, herkkyys
  • Kulutuksen rajoittaminen, rauha kuolleille
  • Kaatuneet puut, mätäneminen, kaatuminen, sekasorto
  • Jos ajattelisi tekevänsä jotain betonielementtejä ja sitten käyttäisikin kuusia tai muita havuja
  • Havupuuseinäsokkelo, Miesin tapaan irtonaisista, ei levähdyspaikkaa vaan liikettä, ei yhtä seremonia-aukiota, hajoaminen
  • Välttely, piiloutuminen, hankaluus, ei kiintopisteitä, ei suojaa
  • Hajonneet suorakulmaiset kivipaadet, kahtiahalkaistut, murenneet, paasien mielettömyys
  • Reitti, jonka varrelta löytyy paljon
  • Kaksilatvuskasvatus

Haaste:

  • Ei kaivamista, mutta päälle voi tehdä
  • Miten polut perustetaan tms.

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Maastokäynti

Maastokäynti

  • Kulutus mäntykankaalla ja kulku parkkipaikalta muistomerkille kankaan läpi
  • Muistomerkin hallitsevuus, henkinen tila
  • Mitä tahansa piirrän mäntykankaalle, siitä kuljetaan punaisten lippujen kanssa seremoniallisesti ohi muistomerkille
  • Tila Mäntyjen lomassa on valoisa ja ilmava
  • Muistomerkillä on paljon herkkyyttä. Mietin, kuinka paljon se johtui valitsemastani ajasta. Syksy on kenties kaunein aika.
  • Maasto nousee merkille päin
  • Hiekkamaa tuntuu eksoottiselta

Dragsvikin juna-asema

Muistomerkki on juna-asemalta kävelyetäisyyden päässä

Sillan alta erottuu maisemassa yksinäinen kuusi

Kuusi merkkaa polkua muistomerkille

Mäen päällä

Muistomerkin ensivaikutelma

Näkymä eespäin metsään, mutta käännyinkin oikealle muistomerkille

Vasemmalta muistomerkille

Muistomerkin sisäänkäynti

Teksti sisään tullessa

Muistolaatta

Muistomerkin anonyymi taustapuoli

Uusin lisäys muistomerkkiin

Merkin toisen puolen teksti

Näkymä merkiltä metsään

Aluskasvillisuutta

Rakennelmia tien ja kankaan välillä

Pyörähdys ympäri, näkymä takaisin merkille

Tulo parkkipaikalle

Parkkipaikan toisessa päässä

Kadun ja parkipaikan välissä oli kiviä

Parkkiksen oikealta puolelta oli toinen leveä kulunut käytävä metsään

Vilkaisu taakse

Käytävän varrella oli leveämpi kohta

Kasarmi pilkistää oikealla

Peremmällä on näkyy näyttelyrakennus

Näyttely kertoo vankileirin tapahtumista

Lähtö

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment

Dragsvikin historiaa

Tutustuin Dragsvikin vankileirin historiaan ja olosuhteisiin lainaamani kirjallisuuden avulla. Etenkin Sture Lindholmin ”Vankileirihelvetti Tammisaari” tuli selattua aika huolellisesti. Pääsin yläpuolella olevassa aikajanassa heinäkuuhun asti.

Tällä viikolla teeman rankkuus alkoi saavuttaa tajuntani.

Posted by Säde

Uncategorized - Leave a comment