Bloedel Reserve

Kerron nyt erään asian, jonka unohdin mainita aiemmin. Työhöni syntyi viittaus Richard Haagin suunnitelmaan Bloedel Reservessä Seattlessa. En alunperin tarkoittanut tehdä sitä sinne, mutta se tuli kuitenkin.

Maisema-arkkitehtuurikriitikko Patric M. Condon on tulkinnut Haagin suunnitelmaa zen-buddhalaisen puutarhataiteen kautta. Hänen mukaansa sen ensimmäinen osa ”Garden of Planes” pysäyttää vierailijan tähän hetkeen häkellyttämällä hänet. Minulla tämä osa on Aukko, jolla on näennäisen sattumanvaraiselta korkeudelta kaadettuja puita. Haagin kokonaisuuden seuraavassa osassa ”Moss garden” on kaoottinen, pelottavakin tunnelma, jota puolestaan on kritikoinut tarkemmin Anne W. Spirn. Hän kuvailee, kuinka kaatuneet puunrungot ja esiin kaivetut kannot mätänevät, sammaloituvat ja sukkessoituvat hiljaa eteenpäin muistuttaen kuolemasta. Tämähän on kuin suunnittelemani Kaaos. En edes muistanut, että olen aiemminkin kuvaillut ”Moss gardenia” nimenomaan kaoottiseksi toisessa blogissani. Bloedel Reservessä sijaitsevan kokonaisuuden kolmas osa ”Reflection garden” pysäyttää kulkijan jälleen, mutta nyt suorakulmaisen pensasaitojen ympäröimän vesialtaan äärelle. Minun suunnitelmassani ei ole vesiallasta, mutta suorakulmainen pensasaitojen ympäröimä paikka löytyy. Olen aiemmin tulkinnut Haagin ”Reflection gardenin” hautajaisiksi. Mittakaavakin vaikuttaa suunnilleen samalta ja reflektointi on ilman muuta olennaista suunnitelmassani, kuten jo aiemmin mainitsin.

Olipa hyvä että muistin nostaa asian nyt esille. Vaikka kukaan tuskin lukee blogiani ennen huomista kritiikkiä, minun ei enää tarvitse tuntea itseäni plagioijaksi. Sen sijaan tämä on intertekstuaalinen viittaus, jossa Haagin suunnitelmaa on tulkittu. Kaikkihan lainaavat jostakin.

Huomaakohan kukaan?

Tässä linkki aiempaan blogiini

https://blogs.aalto.fi/maisemapeilissa/2018/02/04/bloedel-reserve/

Posted by Säde

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *