Tarkempaan suunnitteluun

Tällä viikolla:

  • Etsin kuvia metsistä, joissa on sopiva tunnelma
  • Kiteytin konseptia ja keinoja vielä
  • Siirryin CAD-työstöön
  • Tein pohjan ja leikkaukset
  • Aloitin leikkausten fotaroinnin
  • Tein yhden näkymäkuvan ja siihen valaistuskokeilun

Löysin kuvia metsistä, joiden tunnelmaa voin käyttää hyödyksi. Täytyy vähän tietää, miltä todellinen metsä sitten näyttäisi. Halusin nähdä esimerkiksi, miltä luonnontilaiset metsät näyttävät. Tämä auttoi minua tietämään, mitä olen tekemässä.

Ohjauksessa juttelin Pekan kanssa. Keskustelu oli varsin hyödyllinen, ja sen aikana muodostui selvempi kuva monesta asiasta. Yksi asioista, joka kiteytyi vielä myöhemmin torstain aikana oli keino- ja teemavalikoima. Keinovalikoiman kiteytin varsin graafiseen tussipiirokseen.

Kuvaan on koottu nyt lähes minimi keinoja eli tavallaan suunnitelman perusrunko, johon ei välttämättä tarvitse lisätä enää mitään kikkailua. Myöhemmin voin kuitenkin katsoa, vaatiiko suunnitelmani vielä vaikkapa miettimiäni katajia, pihlajia tai metsäpuiden erikoismuotoja täydennykseksi.

Kuvassa vasemmalla on muistomerkki ja oikealla oleva vino suorakaide on parkkipaikka. Kuvan yli pyyhkivä tasainen viivasto on metsätaloudellista mäntymetsää. Kuvan halki kulkee diagonaalinen kuusiakseli, joka jakaa alueen kahteen. Parkkipaikan ja kasarmin suunnalta on kuljettava kuusikon halki matkalla muistomerkille. Kuvan yläosassa oikealla on paljon kaatuneita puunrunkoja, joilla on myös käytännöllinen merkitys. Ne antavat viestin, että alueen halki ei ole toivottavaa kulkea omia reittejä esimerkiksi sotaharjoituksissa. Puisen kulkuväylän on tarkoitus ohjata kulkua ja vähentää kulutusta herkällä aluskasvillisuudella. Kulutus on kuitenkin luonteenomaista alueelle oikeassa ylänurkassa kaatuneiden runkojen välissä. Siitä suunnasta kulkija törmää puiseen polkuun ja sen takaa alkavaan hakkuuaukkoon. Aukossa on jätetty muutama puu pystyyn, mutta loput on katkaistu satunnaisilta korkeuksilta.  Ylhäällä reitti jatkuu tumman kuusikon läpi kaaokseen, jossa on eri-ikäisiä mäntyjä, myös kaatuneita. Kuten sanottu, isomman (alemman) kuusikon keskellä on niin tiivistä, että kuuset riukuuntuvat. Parkkipaikalla kuusettuminen alkaa liukuvasti. Kuvassa vasemmalla alhaalla olevat paksummat viivat olisivat katajia. Niistä en ole täysin varma, mutta mittakaavaan CADäyksen tuloksena hyvin uppoaisivat.

Strategiani tästä pisteestä eteenpäin on ollut työstää pohjaa, leikkauksia ja tunnelmakuvia melko pitkälle. Lähdin jo ikään kuin lopputyöstämään materiaaleja, jotta pystyn sitten kontrolloimaan kokonaiskuvaa paremmin. Teen seuraavaksi myös planssisuunnitelman, jotta voin miettiä, miten kokonaiskuvasta saa mahdollisimman vaikuttavan. Suunnitelmanihan on sen luonteinen, ettei siinä ole yhtä paljon pikkutarkkaa CAD-hinkuttamista, kuin vaikkapa pihasuunnitelmissa. Enemmän pelaan metsän tunnelmalla ja kokonaisvaikutelmalla. Siksi on mielestäni perusteltua edetä materiaalin kanssa kuvat edellä.

Pohjan ja leikkausten työstö on sisältänyt mm. talouspuiden istutusväleihin ja kuusten latvusten leveyteen perehtymistä. Kulkuväylän on tarkoitus olla esteetön, mutta sen voisi vielä tarkistaa. CAD:n kanssa on ollut nyt vähän haasteita, kun en ole pitkään aikaan käyttänyt. Sain sentään jotakin tehtyä. Työstö on tietysti johtanut myös monenlaiseen jatkotyöstöideaan. Koitan keskittyä olennaiseen, mutta kuitenkin jättää tilaa kokeiluille. Kuulostaapa vähän hassusti jonkin yrityksen mottolauseelta.

Posted by Säde

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *