Pohjan työstöä

Tässä viimeisin iteraationi pohjasta. Käänsin pohjan ympäri saadakseni vähän uutta näkökulmaa.

”Kärsimys, synkkyys”

*Tähti*-merkintä tarkoittaa kuusta. Niiden tiheys lisääntyisi kohti osoitettua kohtaa, missä kuusia olisi niin tiheästi, että ne alkavat riukuuntua.

”Vakavuus, tummat varjot, sitkeys”

Tässä osuudessa on lähtökohtana Mäntymetsä sellaisena, kuin se nytkin on. Näkymä kuvassa muistomerkille. Tähän paikkaan tullaan liukuvasti tiheän (synkän) kuusimetsän kautta.

Matkalle istutettaisiin matalia katajia, joiden muotokieli on lähtenyt maassa makaavista ihmisistä. Mittakaava voisi olla se. Katajat symboloivat sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Oikealla metsässä näkyisi kontrastina saareke pihlajia, jotka puolestaan symboloivat elämän kiertokulkua. Niihin tulee myös hieno syysväritys, kukkia ja marjoja.  Tajusin kirjoittaessani, että kukat ovat valkoisia, mutta marjat punaisia. Onkohan se hyvä vai huono?

”Suru”

Suru olisi muistomerkin vastapooli. Tämänhetkinen ajatukseni on, että siellä on jotakin olemukseltaan hentoa kasvia, kuten heinää. Polku kiertää sitä ympäri ja se on ensimmäinen paikka, johon varuskunnan suunnasta tai parkkipaikan eteläosasta saapuva kävelee. Kulku suoraan muualta olisi tällä hetkellä ajatuksena hankaloittaa kaatuneilla puunrungoilla ja kuusilla niin että parkkipaikalta vain pohjoispäädystä ja eteläpäädystä pääsee reitille.

Tämän näkymän jälkeen kävellään kuusikon läpi. Tutkin piirtämällä kuusten kasvua ja eri kehitysvaiheiden tilavaikutelmaa. Alussa ne eivät juuri luo tilaa. Muutamien vuosien ikäisenä ne rajaavat jo tilaa ja vaikuttavat tunnelmaan, mutta eivät vielä luo varsinaista kuusten siimestä. Lopulta kuuset kasvavat suuriksi ja luovat oman tilansa, jossa ihminen on hetken täysin kuusten kätkössä.

”Kaaos”

Kaaos alkaa surun tumman kuusikon jälkeen. Käytännössä se on paikka, jossa männyt poikkeavat hoidetusta talousmetsästä. Tarkoitus on, että siellä kasvaa eri-ikäisiä mäntyjä, joista osa on myös kaatunut maahan. Koska mäntyjä ei istuteta siistiin rivistöön, ne toivottavasti kasvavat vähän käyriksi (tajusin piirtämisen jälkeen). Muut puut harvennetaan pois. Tavoitteena on kaoottinen vaikutelma siistiin mäntypylväikköön verrattuna. Illustraatio voisi olla hieman parempi.

Piirsin vielä vähän leikkauksen tapaiset esitykset siitä, mitä polulta näkyy ulkokehälle päin. Alla ylärivissä on näkymä ulkokehälle parkkipaikan ja muistomerkin välistä. Alarivissä on matka reservialueen sisäänkäynniltä näyttelykopperolle. Joitakin yksityiskohtia puuttuu. Esim. alue ennen ”suru”-aluetta.

Miten eteenpäin?

Tuntuu, että tässä on jo työlle tietty perusrunko kasassa. Maastonmuotoihin voisi päästä käsiksi piirtämällä leikkauksia valikoiduista kohdista. Yllä kuvattu polkunäkymäsarja voisi silti toimia myös esittelymateriaalina, koska se kertoo enemmän polulla kulkevan henkilön kokemuksesta ja siirtymästä tunnelmasta toiseen.

Pohdin, onko tässä nyt riittävästi keinoja. Ovatko katajaistutukset esimerkiksi jotain, mikä todella tuo paikkaan jotakin lisää? Onnistuinko tuomaan herkkyyttä?

Yksi idea, joka minulla oli mielessä, on että voisin tehdä paikkaan valaistussuunnitelman. Olisi kiinnostavaa pohtia, kuinka mikäkin tunnelma maalautuu yöllä pimeyden keskelle valon avulla. Suruheinikkoa ilman muuta valaistaisiin. Valo kohdistettaisiin pehmeästi ehkä vain heinään. Miltä valaisimet silloin näyttäisivät? Valo olisi kiva saada jossain määrin yläviistosta. Voisivatko ”pystyyn jääneet karahkat” tai katkaistut rungot olla sittenkin valaisimia?

Surun jälkeisessä tummassa kuusikossa olisi valo vain polulla. Kaaoksessa olisi helposti uudelleen suunnattavat valaisimet, jotka toisivat dramaattisesti esiin vaikkapa kaatuneen puun. Riukuuntuneessa kuusikossa valo tulisi lähimpien riukujen takaa, kuusikon sisuksista. Kuusikon ulkopuolella voisi valaista joitakin yksittäisiä kuusia. Lähempänä muistomerkkiä voisi valaista katajarivistöjä.

Pohdin kuitenkin että mihin sähköjohdot laitetaan, kun tätä paikkaa ei sinänsä rakenneta. Yksi mahdollisuus olisi laittaa johdot polun alle. Jos rakennan maasta kohotetun puisen kulkuväylän, voisi sen alle laittaa valaisimet. Valaisimet voisivat siis jopa olla joko polun vieressä tai johto kulkee valaisimelta lyhintä reittiä polulle. Polku nyt varmaankin pitäisi jollain tapaa valaista joka tapauksessa. Mieluiten aika matalalta.

Olisiko tulevissa työvaiheissa esimerkiksi valaistuksen visualisointia? Voisin fotaroida uutta kasvillisuutta pilvisellä säällä otettujen valokuvien päälle ja käyttää fotarin erityisiä valoefektejä.

Posted by Säde

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *