Tämänhetkisen reflektointia

Reflektointia

On yksi asia suorittaa järjestelmällisesti asioita ja toinen asia oppia niistä jotakin syvempää. Mitä siis jäi käteen tästä projektin manageroinnista?

Alkuun pääseminen on lepokitkan voittamista. Suuri kokonaisuus möllöttää ensin hahmottomana edessäni. Työohjelman tekeminen helpottaa. Sen jälkeen istun maanantaiaamuna kirjastossa ja katson exceliäni. ”Lähtötiedot / luonnostelua” siellä lukee. Aivot haraavat hieman vastaan, kun koitan fokusoitua. Aloitan hakuammuntani rajatulla alueella. Soittelen eri tahoille. Matkan varrella huomaan, että olisin voinut ajatella jo aiemmin jotain asiaa enemmän. Nolottaa. Ei se mitään. Vain tekemällä pääsee eteenpäin.

Luettavan kirjallisuuden määrä tuntuu suurelta, eikä vielä voi tietää, mikä osoittautuu olennaiseksi. Yritän palauttaa mieleeni kaikki hyvät neuvot. Kirjaan voi perehtyä kevyesti jopa kymmenessä minuutissa. Sisällysluettelon, johdannon ja otsikoiden perusteella etsitään juuri omaan aiheeseen liittyvät kohdat. Kannesta kanteen lukeminen on usein mahdotonta. Myös kuvallinen materiaali lienee tässä tehtävässä hyvin olennaista.

Mitä olen jo oppinut kohteestani? Alkuperäinen vankileiri on vaikeasti saavutettavissa. Tästä mieleeni tulee Fossar de la Pedrera. Alue on tarkasti vartioitu, mutta kysymällä on mahdollista järjestää valvottu vierailu alueelle.  Samat kasarmirakennukset, joissa vankeja aikanaan pidettiin, ovat nykyään sotilaskäytössä. Kasarmialueella itsellään ei ole muistomerkkiä. Maisemassa on siis suuri määrä unohdusta, koska varusmiehet todella käyttävät rakennuksia ja alueita, joissa ihmiset ovat kituneet. Voisi olla liikaa tuoda kipeät muistot kovin radikaalisti osaksi arkipäivää etenkin armeijassa, missä kaiken pitää lähinnä toimia ja erittäin järjestelmällisesti.

Mieleen tulee ratkaisumalli, jota on toteutettu Saksassa. Kaduilla Berliinissä on pieniä laattoja, joissa kerrotaan paikalla tapahtuneista julmuuksista. Pienet laatat näkyvät, kun niihin kiinnittää huomiota, mutta arkipäivän keskellä ne on myös mahdollista unohtaa. Tällainen on minusta aika hyvä ratkaisu arjen ympäristöön. Omakin työni siis voisi sisältää kasarmialueella jotakin, minkä olemassaolon voi arjen keskellä unohtaa, mutta siellä se kuitenkin on.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että suhteessa sotilaiden kokemusmaailmaan minun pitäisi suunnitella jotakin vähän etäämmälle. Tietynlainen pakopaikka, missä on tilaa nimettömälle melankolialle. Herkkyys ja melankolia eivät ehkä mahdu arkipäivään.

Muistomerkin takana on yhteisö, joka muistaa. Ilman tätä yhteisöä, ei olisi kenties muistomerkkiäkään. Asia olisi voinut painua unohduksiin.

Oppimistavoitteet ja kurssin sisältö

Kaivoin esiin oppimistavoitteet sekä kurssin sisällön ja mietin vielä kerran, olenko menossa suuntaan, joka toteuttaa niitä. Näemmä on hyvä että tein tämän.

”Kurssin suoritettuaan opiskelija on perehtynyt erityistä asiantuntemusta vaativaan suunnittelutehtävään. Opiskelija osaa hankkia aihepiiriin liittyvää taustatietoa sekä osaa laatia yleis- ja osasuunnitelmia ja selvityksiä. Opiskelija kokee vaativan suunnittelutehtävän positiivisena haasteena, joka vaatii henkilökohtaista paneutumista.”

Olen tähän mennessä edistänyt ainakin tavoitetta ”osaa hankkia aihepiiriin liittyvää taustatietoa”. Olen myös kovaa vauhtia perehtymässä ”erityistä osaamista vaativaan tehtävään”. Yleis- ja osasuunnitelmat täytyy miettiä vielä materiaaliksi työohjelmaan. Olikin hyvä, että tää ”selvitykset” tuli ilmi. Tämä tarkoittaa, että tästä lähtötietovaiheestakin olisi tuotettava jotakin muutakin kuin oppimispäiväkirjakohinaa. Koen että henkilökohtaista paneutumista on jo tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Ainakin tämä tuntuu edelleen positiiviselta haasteelta.

”Kurssi syventää maisema-arkkitehtonisia suunnittelijataitoja.”

Maisema-arkkitehtoniset suunnittelutaidot varmasti syvenevät ilman, että siihen erityisesti kiinnitän huomiota. On kuitenkin olennaista, että laajennan osaamistani ja astun pois mukavuusalueeltani. Tätä toteutan työohjelmaan kirjaamillani oppimistavoitteilla. Olen koittanut varata aikaa loppupäähän mm. visuaaliselle kommunikoinnille.

”Työn yhteydessä tavoitteenani on oppia maisema-arkkitehtonista ilmaisua ja suunnitelman visuaalista kommunikointia. Haluan myös kokemuksen siitä, kuinka haastavaan teemaan löydetään sopiva käsittelytapa ja se artikuloidaan maisema-arkkitehtuuriksi. Ajatuksenani on, että tapahtumaan liittyviä tunteita ilmaistaan erityisesti kasvillisuuden avulla. Mikäli se lopulta työhön sopii, opettelen 3D-mallintamaan keskeiset osat Rhinoceroksella, joka on minulle uusi ohjelma. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi maastonmuotojen ja kasvillisuuden tilallisuuden tutkimista. Suunnittelun lisäksi haluan vahvistaa ymmärrystäni suunnitteluprosessista, jotta voin puhua ja kirjoittaa siitä.”

”Projektityöt perehdyttävät taiteellisesti, arkkitehtonisesti, toiminnallisesti tai teknisesti vaativien kohteiden suunnitteluun.”

Kuten aiemmin jo kirjoitin, taiteellista vaativuutta on varmasti. Arkkitehtonisia haasteita kehitetään mahdollisesti tässä vielä. Toiminnalliset tai tekniset haasteet riippuvat niin ikään tekemistäni valinnoista. Mikäli kohde on kovinkin keskellä kasarmialuetta, voi siinä ilmetä toiminnallisia haasteita. Melko syrjäisellä muistomerkillä niitä ei kuitenkaan ole esimerkiksi katutilaan verrattuna kovin paljon toiminnallisia haasteita. Ilmeisesti joitakin suurehkoja kokoontumisia järjestetään muistomerkillä. Yhdistys varmaankin huolehtisi myös kasvillisuuden hoidosta. Minkähän verran tätä tulisi miettiä? Jos istutan vaikka heinää, käykö joku niittämässä sen säännöllisesti? Teknisiä haasteita on toistaiseksi vaikea arvata. Mikäli hakemani herkkyys perustuu enimmäkseen kasvillisuuteen, niitä ei välttämättä ilmene valtavasti, mutta niitäkin voi kehittää. Jos työni on pelkästään taiteellisesti haastava, olisi varmaankin hyvä, että syvyyttä olisi erityisen paljon.

”Kurssin teemat ja aihepiirit vaihtelevat vuosittain, ne voivat vaihdella hautausmaista huvipuistojen suunnitteluun.”

Tätä pohdinkin jo ensimmäisessä postauksessani.

Tulos:
Suunnittelen konseptin, jossa on tarpeeksi taiteellista syvyyttä ja mahdollisesti teknistä tai arkkitehtonista haastavuutta
Juttelen vielä ohjauksessa työohjelmani perusteella tuotettavasta materiaalista (”yleis- ja osasuunnitelmia ja selvityksiä”)

Posted by Säde

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *