Anne Whiston Spirn: Luonto-käsitteen määrittelyn ja sanan eri määritelmien olemassaolon tiedostamisen tärkeydestä

Anne Whiston Spirnin artikkeli The Authority of Nature: Conflict and Confusion in Landscape Architecture vuodelta 1997 on loogisesti etenevä maisema-arkkitehdeille suunnattu manifesti, jonka sanoma on edelleen yhtä ajankohtainen kuin 20 vuotta sitten. Whiston Spirn osoittaa aluksi luonto ja luonnollinen -sanojen käytössä ilmeneviä ongelmia. Hän pohtii, minkälaisiin auktoriteetteihin maisema-arkkitehdit perustavat suunnitelmiaan, ja toteaa, että he käyttävät usein perusteina maisema-arkkitehtuurin sisartieteiden auktoriteetteja. Esimerkiksi 1970-luvulla McHarg käytti ekologiaa tällaisena ylimpänä auktoriteettina. Muita käytettyjä auktoriteetteja ovat olleet muut tieteet, uskonto (paratiisi puutarhan esikuvana), perinneauktoriteetti (“jos näin on tehty ennen, se on oikein”, alkuperäislajit), karismaattiset johtajat (esim. McHarg) sekä erilaiset sääntörakennelmat, lait ja paradigmat. Ongelma piilee siinä, että eri aloilla samalla käsitteellä on erilaisia merkityksiä.

Whiston Spirn osoittaa, miten erityisesti käsitteen luonto käyttäminen auktoriteettina on ongelmallista, koska sillä on niin paljon erilaisia merkityksiä. Väärinymmärryksen riski on suuri etenkin, jos käyttäjä ei ole määritellyt sanan merkitystä. Pohtiessaan luonto-sanan sisältöä Whiston Spirn toteaa, että luonto käsitteenä on abstraktio, joka kattaa monia eri asioita ja prosesseja.

Whiston Spirnin mukaan luonto on myös kulttuurin peili. Esimerkiksi environmentalismi näkee ihmisen luonnon sisäpuolella, siinä missä aikaisempi luonnonvarojen hyödyntämiseen keskittyvä luontosuhde on määrittänyt ihmisen paikan luonnon ulkopuolelle. Ulkopuolelle jättäytymistä on perusteltu mm. kristinuskon pyhän kirjan luomiskertomuksella, vaikka todellisuudessa luonnonvaroja hyödyntävän luontosuhteen on täytynyt syntyä jo paljon ennen raamatun kirjoittamista.

Environmentalismi on auttanut ekologeja huomaamaan, ettei ihminen ole aina pelkkä häiriö kaupunkiluonnossa, vaan osa sen ekosysteemiä. Tämä on myös käytännöllinen näkökulma suunnittelua ajatellen.

Sanat luonto ja luonnollinen on historiallisesti ladattu täyteen merkityksiä. Yksi käsitys luonnollisuudesta on, että se viittaa alkuperäiseen. Latinan natura on johdettu syntymää merkitsevästä nasci-sanasta. Näin nature linkittyy sanoihin nascent, native ja nation. Englannin- ja ranskankielissä luonto merkitsee ominaisuutta, kuten myös suomenkielessä. Ei ihme, että se on vedonnut nationalisteihin kautta vuosikymmenten.

Erityisesti Amerikassa alkuperäisyyden pohtiminen on ollut keskeistä myös maisema-arkkitehtuurin alalla, ja Whiston Spirnin mukaan osa laajempaa populistista liikehdintää, regionalismia. Nuiva suhtautuminen vieraslajeihin on paradoksaalista maassa, jonka asukkaiden juuret ovat suurimmaksi osaksi muualla kuin Yhdysvaltojen valtion rajojen sisäpuolella. Tuore genetiikan tutkimus viittaa siihen, ettei myöskään muualla maailmassa voida olettaa ihmisten pysyneen aloillaan ennen kansallisvaltioiden rajojen pystyttämistä. Tätä näkökulmaa kansallisvaltioiden historiankirjoitus ei ole erityisemmin tuonut esille. Alkuperäisyyden kysymys on edelleen ajankohtainen aihe muuttuvan ilmaston kaudella, kun lajit leviävät muuttuvien olosuhteiden takia uusille alueille tai lakkaavat menestymästä “vanhoilla” elinalueillaan. On hyvä tiedostaa, että tämä muutos on meidän itsemme alulle panema.

Lähteet:

Anne Whiston Spirn, 1997, The Authority of Nature: Conflict and Confusion in Landscape Architecture

Posted by Milja

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *