Caroline Constant: Rakennus maisemana

Pittoreski tarkoittaa sananmukaisesti kuvanomaista, maalauksellista – ja myös raunioromanttista. Pittoreskiin kokemiseen kuuluu havaitsijan liikkuminen tilasta toiseen, jolloin kulkija näkee valikoidut näkymät kulkureitiltä. Toisin kuin muka-rationaalinen, ihmistä ihannoiva moderni, pittoreski korostaa luonnon arvaamattomuutta, ei sen näennäistä hallittavuutta.

Caroline Constantin artikkelissa The Barcelona Pavilion as landscape garden – modernity and picturesque (1990), Constant kuvailee Mies van der Rohen 1920-luvulla suunnitteleman Barcelonan paviljongin tilasarjoja kuin kuvailisi maisemapuutarhaa. Hän kuvaa vaikuttavan hienosti visuaalisia ominaisuuksia rakennuksessa kulkevan kokijan näkökulmasta. Contant toteaa, että koska vain kokijan näkökulma on tärkeä, rakennuksen pohjapiirroksen ei tarvinnut olla edustava graafinen sommitelma. Itseasiassa rakennuksen ei tarvinnut toimia edes talona, vaan ainoastaan antaa kokijalle aistillinen ja väliaikainen kokemus. Rakennuksessa ei siksi ole mitään toiminnallisuutta, esimerkiksi ovia. (Constant 1990)

Suurin paino Constantin tekstissä on tulkinnalla, joka on sekä tilan tulkintaa maisemapuutarhana että vertailua muihin tiloihin. Tulkintaan sekoittuu kuitenkin kokoajan kiinteästi kuvailu, mikä pitää tekstin suhteellisen konkreettisella tasolla.

Vaikka Constant vertaa paviljonkia maisemapuutarhaan, hän kuitenkin toteaa, että Mies van der Rohe otti etäisyyttä romantiikkaan mm. torjumalla pitkiä näkymiä, ja että vaikka rakennuksen arkkitehtuurissa on käytetty samoja materiaaleja ja valoefektejä kuin maisemapuutarhassa, sen dramatiikka on silti modernimmalla ja abstraktimmalla tasolla eli vähemmän symbolista ja ikonista kuin romantiikassa. (Constant 1990) Kontrastit perustuvat pikemminkin melko abstrakteihin materiaali-, valo- ja värikontrasteihin kuin viittauksiin historiallisiin henkilöihin tai tapahtumiin.

Beardsleyn oppien mukaan analysoituna rakennuksessa puutarhan tilasarjoina tulkittuna on yhtenäisyyttä, sillä vaikka sillä ei ole “systeemiä” modernissa mielessä, se on silti keinoiltaan johdonmukainen – siinä on sisäistä johdonmukaisuutta, vaikkakin eri tavalla kuin maisemapuutarhassa. Kompleksisuutta löytyy myös – siinä on sekä rakennuksen sisäistä kompleksisuutta, joka ilmenee erilaisina vaihtelevina kokemuksina, että ulkoista kompleksisuutta siinä mielessä, että rakennuksen periaatteet olivat ajan muille ihanteille vastakkaisia. Intenssiivisyys seuraa siitä, että rakennuksessa koetaan yksi tila kerrallaan, eikä seuraavaan tilaan ole näköyhteyttä. Yhdessä tilassa olevat kontrastiset asiat vertautuvat tällöin vain toisiinsa, mikä rauhoittaa kokemuksen tehden siitä intenssiivisemmän.

 

Lähde:

Caroline Constant, 1990, The Barcelona Pavilion as landscape garden – modernity and picturesque

Posted by Milja

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *