Oppimisstrategian kehittelyä

Tavoite 1: “Opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt taideteoksen merkitykseen, tulkintaan ja arvosteluun liittyviin kysymyksiin maisema-arkkitehtuurissa.”

Olen jonkin verran perehtynyt yleisesti taideteosten merkityksiin, tulkintoihin ja arvosteluun. Olen maisema-arkkitehtuuriopintojeni aikana lukenut joitakin ammattilehdissä olleita kritiikkejä ammatissa toimivien maisema-arkkitehtien suunnittelemista kohteista, kuunnellut itse kurssitöistä saamaani kritiikkiä ja antanut kanssaopiskelijoille lyhyitä kritiikkejä kurssien loppukatselmuksien yhteydessä.

Tavoite 2: “Opiskelija kykenee analysoimaan maisema-arkkitehtonista teosta ja käymään siitä keskustelua.”

Koen, että minulla on jo melko hyvät valmiudet antaa kanssaopiskelijoille “peruskritiikkiä”. En silti vielä tunne maisema-arkkitehtuurin koko kenttää, tärkeimpiä tekstejä, maisema-arkkitehtuuriin limittyviä rinnakkaistieteitä, eri aikoina käytössä olleita materiaaleja ja tekniikoita (ja syitä miksi näihin ratkaisuihin päädyttiin), aatehistoriaa ja eri aikojen suunnittelijoita ja heidän tyylejään niin hyvin, että pystyisin aina sijoittamaan maisema-arkkitehtuurikohteen johonkin historialliseen kontekstiin. Tällöin teoksen tulkinta voi jäädä puolitiehen. Toisaalta pidän kuitenkin teoksen aiheuttaman kokemuksen kuvailua tärkeämpänä kuin sen vertailua muihin teoksiin.

Lukemani kritiikit ovat yleensä olleet kohteen kuvailuun  keskittyviä tekstejä. Kirjoittajat pyrkivät yleensä olemaan mahdollisimman objektiivisia, eivätkä kuvaile teoksen heissä aiheuttamaa kokemusta. Maisema-arkkitehtuurikohde on paikan ja suunnitelman synteesi, mutta tämä ei aina välity kritiikkiteksteistä. Toisaalta ihminen kajoaa luontoon jo ihan ilman suunnitelmaakin – hän näkee paikan hyvin pitkälti sellaisena kuin hänen kulttuurinen kontekstinsa sen mahdollistaa.

Odotan innolla kurssilla käytäviä keskusteluja ja teosten analysoimista, sillä keskusteluun varmasti nousevat myös nämä minua askarruttavat kysymykset.

Tavoite 3: “Opiskelija ymmärtää kritiikin merkityksen maisema-arkkitehdin ammatinharjoittamisessa sekä alan kehitysnäkymissä.”

Uskon suurinpiirtein ymmärtäväni kritiikin merkityksen sekä ammatinharjoittamisessa että alan kehitysnäkymissä. Ammatinharjoittamisessa se tarkoittaa rutiinien kyseenalaistamista, kohtuullista itsekritiikkiä ja uusien tuulien haistelua, jotta voi kehittyä ammatissaan. Maisema-arkkitehtuurin ja siihen liittyvien tieteiden kehittymisen nähdään yleisesti olevan ratkaisevaa koko planeetan kehitykselle. Kulttuurimme – eli hyvin pitkälti ihmisen ja luonnon suhteen – on pakko kehittyä uudelle tasolle, jossa ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja esteettiset tavoitteet eivät ole enää nykyisellä tavalla ristiriidassa. Kulttuuriin tarvittavien muutosten perusteluja voi etsiä mm. ympäristöestetiikasta ja -filosofiasta, kielitieteestä ja kulttuuriantropologiasta. Olemassa olevan tiedon määrä on valtava, ja odotan tältä kurssilta, että oppisin arvioimaan minkälaista ja mitä käsittelevää tietoa voin löytää miltäkin tieteenalalta – esimerkiksi, mitä kaikkea mahtaakaan sisältyä ympäristöfilosofiaan?

Posted by Milja

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *