Leslie Stephenin The Playground of Europen herättämiä ajatuksia

Leslie Stephenin The Playground of Europe tuntui hieman hankalalta lukea rönsyilevän ja rikkaan kielensä takia. Kirjassa Stephen mainitsee (käsittääkseni Rousseaun ajauksena?), että: “He admired the mountains as the barriers which kept luxury from corrupting simplicity of the native — ” ja “the mountains, like the noble savage, are a standing protest against the sophisticated modern taste; they are bare and wild and repulsive, but at any rate they have not taken to wearing wigs and stays and submitted to the conventional taste of the century.” (s. 7) Rousseau näki siis Alpit kunnioitettavan suoraselkäisyyden ja aitouden vertauskuvana. Ajatus vuorista estämässä luksusta pilaamasta alkuperäistä kansaa kuulunee myös Rousseaulle.

Dr. Johnson (joka on ainakin minulle täysin tuntematon henkilö) taas oli kirjoittajan mukaan sitä mieltä, että: “– man is unwillingly acquainted with his own weakness; and meditation shows him how little he can sustain, how little he can perform.” (s. 9) Johnson näki Alppien roolin ihmistä kasvattavana.

Teoria, että ihmiset, jotka eivät pidä goottilaisesta arkkitehtuurista, eivät pidä myöskään Alpeista, tuntui hieman vaikeaselkoiselta. Stephen esittää ajatuksen (kenen?), että Alppien arvostaminen vaatii herkän ja hienostuneen maun. (s. 14) Tästä voisi päätellä, että myös eri aikakausien tyylit ovat vaikuttaneet siihen, milloin Alpit on nähty kiinnostavina tai kauniina.

Kirjoittaja kertoo, miten monet varhaiset Alppien ystävät olivat viehättyneet niiden vieraudesta ja siitä, että niiden maisemassa voisi vielä olla lohikäärmeitä, kääpiöitä ja muita olentoja, joiden olemassaolemattomuutta ei vielä oltu todistettu. Alpeilla uskottiin vielä Newtonin aikaan elävän piruja ja peikkoja. (s. 20) Vähitellen vanhat luonnonjumalat vaihtuivat demoneihin. Tuolloin Alpeissa näyttäisi kiehtoneen mysteeri – niiden erilaisuus ja tutkimattomuus. “Was not this merely expressing in another way the same sense of awe which we describe by calling the mountain itself sublime and beautiful?” (s. 21)

Kircher taas arvosti Alpeissa näkemiään hyötyjä: “– first, they as chains to bind the earth together, or as the bones or a skeleton of the world — secondly, they resist the destructive action of the sea; thirdly, they make rivers — fourthly, they restain the wind and protect plants; and fiftly, they produce mines.” Alppien kauneus oli hänelle vain täydentävä hyöty.

Burnet näki vuoret majesteettisina ilmestyksinä, jotka inspiroivat mieltä ja tunteita. Hän piti niitä myös ikuisuuden kuvana ja merkkinä jumalan suuruudesta – ne symboloivat asioita, jotka olivat ihmisen ymmärrykselle liian suuria. Toisaalta, hän näki vuorten vertautuvan myös raunioihin liitettyyn romantiikkaan. Burnet näki vuoret myös konkreettisena jälkenä tai muistomerkkinä niiden syntyhetkistä, “katastrofista” eli vuorten poimuttumisesta mannerlaattojen muinoin törmätessä toisiinsa. (s. 27)

Lukijana koin, että paikoin kirjoittaja pilkkaa vähän liiankin paljon omaa aikaansa edeltäviä ihmisiä. Hän tuntuu olevan kovin varma siitä, että hän itse ja hänen aikalaisensa näkevät Alpit “oikein”. Lopussa kirjoittaja kuitenkin pohtii mielestäni ansiokkaasti sitä, miksi Alpit on nähty eri aikoina eri tavalla.

Luvun lopussa kirjoittaja itse arvelee, että “me, jotka vietämme vuodesta kymmenen kuukautta “cockney´n” parissa, rakastamme jäljellä olevia raikkaan ilman ja rajaamattomien laitumien leikkikenttiä“. Tämä ei itse asiassa välttämättä eroa kovin paljon monen nykyturistin näkemyksistä. 😉 Kirjoittaja myös arvelee (hyvin vapaasti käännettynä), että vuoren aiempi asema luonnonvoimien majapaikkana on hänen aikanaan muuttunut pikemminkin niiden viimeisiksi linnakkeiksi. Kirjoittaja kuvaa eurooppalaisten suhtautumista Alppeihin aikojen kuluessa: “When science had exorcised the dæmunculi, the mountains were left, like Burnet´s unskinned ruins, bare of imaginary beings, and not yet covered by the complicated network of associations which has been gradually produced by a closer observation of their details. To reproduce the mountains of a hundred and fifty years back, we must begin by emptying our idea of nearly everything which gives them interest.” Alpit olivat siis aluksi mystisten hirviöiden koti, kunnes ne tyhjennettiin merkityksistä, ja sen jälkeen niitä on vähitellen tutkittu, ja ne ovat vähitellen saaneet nykyisiä merkityksiään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *