Mutta hän, jolla on neljä atomikelloa, ei voi koskaan olla varma.

(Otsikko viittaa ns. Segalin lakiin: ”Mies, jolla on kello, tietää tarkan ajan. Mies, jolla on kaksi kelloa, ei voi koskaan olla varma.”)

Yksi radioteleskooppi on hieno havaintolaite, mutta hienoimmillaan radioastronomia on silloin, kun useita radioteleskooppeja ympäri maailmaa ”kytketään yhteen” yhdeksi planeetan kokoiseksi teleskoopiksi. Tässä pitkäkantainterferometriana (VLBI) tunnetussa tekniikassa jokainen osallistuva observatorio tallentaa havaintonsa äärimmäisen tarkasti tahdistettuna jotta ne voidaan jälkeenpäin yhdistää varsinaista datankäsittelyä varten. Tahdistukseen kuitenkin tarvitaan atomikelloja, jotka pysyvät ajassa sekunnin biljoonasosan tarkkuudella. Tämän vuoksi Metsähoviinkin oli aiemmin hankittu kaksi vetymaser-atomikelloa; yksi käyttöön, ja yksi varalle ja verrokiksi.

Pitkäkantainterferometria (VLBI) yksinkertaistettuna. Atomikelloilla tahdistetut radioteleskoopit eri mantereilla toimivat yhtenä jättimäisenä teleskooppina. Lähde: Wikimedia.

Nämä vanhat veijarit olivat kuitenkin jo ylittäneet teknisen ikänsä vuosia sitten ja kävivät ”laina-ajalla” (jos ilmaus sallitaan näin kellojen ja valtionvelkojen yhteydessä), ja toimivat juuri ja juuri erilaisilla virityksillä. Ja kuten ehkä voi arvata, atomikelloja ei myydä ihan joka marketissa, eikä edes niiden korjaajaa löydy joka maasta. Luonnollisesti myös vetymaserien kuusinumeroinen kappalehinta jarruttaa ostohaluja muutenkin vähenevien resurssien taloustilanteessa. Hetken aikaa näytti suoraan sanottuna huolestuttavalta: jos maserit sanovat työsuhteensa lopullisesti irti, Metsähovi jäisi pois monista kansainvälisistä havaintokampanjoista.

Mutta toisin kuin näissä blogiposteissa on yleensä tapana, tällä kertaa apuun ratsasti Vladimir Putin. Aurinkolasit päässä. Ilman paitaa. Karhulla.

No ei ehkä ihan noin, mutta ainakin apu tuli Venäjän suunnalta.

Tai Neuvostoliiton, jos tarkkoja ollaan.

Nähkääs, kun Neuvostoliitto lähes neljännesvuosisata sitten hajosi, Suomelta jäi satojen miljoonien eurojen arvosta kuittaamattomia valtionvelkoja saamatta. Venäjä otti ne vastatakseen, ja maksuja kuitattiin erityisellä velkakonversiolla: Venäjä maksaisi velkaansa takaisin tavaroina ja palveluina. Yksinkertaistettuna tämä hoidettiin siten, että Suomi sai Venäjältä rahaa, joka tuli käyttää tieteelliseen asiointiin itärajan takana. Suomi hyötyi järjestelystä siinä, että se sai saataviaan edes jollain tavalla kuitattua, ja Venäjä hyötyi, kun palautetut velkarahat jäivät kuitenkin rajan sille puolelle tukemaan venäläistä teollisuutta ja taloutta.

Mutta palataan Metsähoviin. Kevällä viimein tämä yli kaksikymmentä vuotta kestänyt velankuittausoperaatio saatiin päätökseen, kun tämän pitkän velkakonversioprosessin viimeisillä, muiden suomalaisten laitosten muista hankinnoista jäljelle jääneillä ruplilla Metsähovi sai hankittua observatoriolle kaksi uutta atomikelloa.

Pitkän odotuksen jälkeen kellot saapuivat keväällä, ja pitkien asennus- ja testaustöiden jälkeen kaikki toimii taas mainiosti. Mikä parasta, uusia vetymasereita asentamaan tulleet venäläiset insinöörit saivat huollettua jopa vanhoja idän ihmeitä siinä määrin, että niille tuli vuosia lisää elinaikaa.

Metsähovin neljä vetymaseria.

Metsähovin ”kellokellarin” neljä atomikelloa; vasemmalla vanhat ”Vladimir” ja ”Ivan”; taustalla uudet ”Svetlana” ja ”Ludmila”. Kuva: Merja Tornikoski.

Vanhat kellot ovat tietenkin edelleen vanhoja ja yllättäneet kaikki positiivisesti kestollaan, ja on vain ajan kysymys milloin ne sammuvat lopullisesti. Mutta ennen kuin niin käy, laskee Metsähovin ”kellokellarissa” sekunnin biljoonasosia peräti neljä atomikelloa.

Posted by Joni

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

Comments are closed.