Covid-19 -pandemia vauhditti yliopistot ennennäkemättömään digiloikkaan: valtaosa opetuksesta siirtyi viime maaliskuussa humauksessa verkkoon ja tilanne jatkuu samana ainakin tämän kevään ajan.

Siirtymä etäopetukseen on herättänyt paljon keskustelua. Yhtäältä verkko-opetuksen innokkaat apostolit ovat nähneet pakotetun digiloikan mahdollisuutena uudistaa pölyttyneitä opetuksen tapoja. Toisaalta opiskelijat ja opettajat tuntevat tavallista enemmän kuormitusta samalla kun yhteisöllisyys ja vuorovaikutus koetaan heikommaksi (kts. esim tämä juttu). Opetussession pitäminen vain läppäriä tuijottaen on osoittautunut ainakin itselleni turhan yksipuoliseksi ja yksinkertaisesti haastavaksi kokemukseksi.

Mitä siis tehdä? Miten etäopettamista voisi saada toimivammaksi – sekä opettajan että oppijan näkökulmasta?

Tässä blogitekstissä jaan joitain ajatuksia siitä, millä tavoin olen tätä haastetta lähestynyt opettajana ja WAT-maisteriohjelmamme johtajana. Ajatukset ovat omiani, mutta ne rakentuvat kokemuksille ja keskusteluille mahtavien kollegoideni Lauri Ahopellon, Mia Pihlajamäen ja Meeri Karvisen kanssa. Vaikka tapoja verkko-opetuksen toteuttamiseen on lähes yhtä monta kuin toteuttajaa ja kurssiakin, uskon että on mahdollista tunnistaa joitain yleisiä periaatteita. Jaan nämä seuraavassa kolmeen ärrään: rakenna, rytmitä ja reflektoi.

 

Rakenna

Rautalanka auttaa aina! Yksi etäopettamisen haaste on, että oppimisalustojen määrä räjähti käsiin suhteessa luokkahuoneessa olleisiin videotykkiin ja valkotauluun. Nyt kontaktisessiot voi järjestää esimerkiksi Teamsissa, Zoomissa tai Meetissä, vuorovaikutusta voi parantaa Jamboardissa, Padletissa, Flingassa, Presemossa ja Mirossa, luentonauhoitteita jakaa Panoptossa ja YouTubessa sekä dokumentteja yhteistyöstää vaikkapa GoogleDrivessa ja Microsoftin online-alustoilla. Lisähaastetta asiaan tuo se, että mikään alusta ei ole täydellinen ja monipuolinen oppiminen tarkoittaa siksi usean alustan luovaa sekakäyttöä.

Tällaisessa oppimisalustojen sekamelskassa tärkeää on selkeä rakenne. Oma oppini on ollut, että kursseille on hyvä miettiä ajoissa sopiva yhdistelmä eri oppimisalustoja ja pitää siitä kiinni mielellään koko kurssin ajan. Tärkeää on myös tehdä tämä rakenne heti selväksi opiskelijoille ja vääntää rautalangasta mitä kullakin oppimisalustalla on tarkoitus tehdä ja miksi. Itse olemme kokeilleet erilaisia yhdistelmiä ja parhaillaan käynnissä olevalla Water & Governance -kurssillamme toimivalta tuntuu yhdistelmä MyCourses-Teams-Miro (tästä yhdistelmästä tarkemmin alla).

Kurssitason ohella tärkeää on selkeä sessiokohtainen rakenne. Verkko-opetuksessa vauhdissa soveltaminen on vaikeampaa kuin livenä, joten siksi on normaaliakin tärkeämpää miettiä mitä sessiossa tapahtuu ja millä tavalla vuorovaikutus ja riittävät tauot toteutuvat. Tähän liittyen on hyvä myös valmistella selkeät ohjeet siitä, miten opiskelijoiden tulee session aikana toimia ja miten vuorovaikutus kuten ryhmäkeskustelut tai äänestykset toimivat: ohjeet on myös hyvä olla opiskelijoiden näkyvissä koko ajan.

 

Rytmitä

Rakennetta mietittäessä rytmitys on tärkeää: samassa fyysisessä tilassa sujuvasti toimivat vuorovaikutustavat, kuten käsiennostot tai nopeat kysymykset, eivät toimi etänä yhtä hyvin kuin livenä. Myöskään yleinen keskustelu ei toimi suurella joukolla yhtä jouhevasti, sillä opiskelijoilla on tavallistakin suurempi kynnys osallistua keskusteluun ruudun takaa. Myös opiskelijoiden tuntojen aistiminen on vaikeampaa.

Sen vuoksi vuorovaikutus ja tauotus tulee miettiä toisella tapaa: rytmittämällä kontaktisessiota erilaisilla pienemmillä tehtävillä, yksin ja pienryhmissä sekä miettimällä tapoja varmistaa opiskelijoiden oppiminen. Kysely yhteisessä sessiossa ei tässä yleensä toimi, siksi Miron tai vastaavan vuorovaikutusalustan käyttäminen on osaltani noussut niin tärkeäksi.

Pienryhmissä tehtävissä keskusteluissa ja tehtävissä erityisen tärkeää on se, että niihin on riittävästi aikaa ja selkeät ohjeet: liian lyhyt sessio ryhmissä vain turhauttaa, koska ryhmiin siirtyminen ja tehtävään orientoituminen vie verkossa enemmän aikaa, eivätkä opiskelijat voi helposti kysyä tarkentavia kysymyksiä. Ryhmätöissä on isosti etua jos opiskelijat tuntevat toisensa, joten samojen ryhmien käyttäminen koko luennon (ja jopa kurssin) ajan on usein järkevää. Keskustelut tuntemattomien kanssa kun voivat pahimmillaan johtaa opiskelijoiden katoamiseen koko opetustilanteesta (kts. tämä Twitter-keskustelu).

 

Reflektoi

On selvää, että online-oppiminen on haastavaa moneltakin kantilta: kontakti opiskelijoihin jää heikommaksi ja opetuksen kuormittavuuden hallinta on vaikeampaa. Online-oppimisen haasteet myös kasaantuvat: ruudun tuijottamiseen kyllästyy sen yksitoikkoisuuden takia helpommin kuin luennolla istumiseen.

Siksi sekä opettajien että oppilaiden on tärkeää myös reflektoida toimintaansa. Opettajana voimme pohtia opetuksen toteutumista sekä yksin että kollegoiden kanssa. Itselläni on ollut tapana kirjata heti opetussession jälkeen järjestelmällisesti ylös ajatuksia siitä mikä toimi ja mitä voisin tehdä toisin. Lisäksi kyselen myös kollegoilta aktiivisesti vinkkejä heidän kokemuksistaan.

Online-opetus haastaa isoimmin opiskelijat, sillä yllä kuvatut haasteet johtavat helposti uupumiseen ja opiskelumotivaation sekä yhteisöllisyyden laskuun. Tällöin tärkeää on kannustaa jatkuvaan, yhteiseen pohdintaan siitä miten opetus sujuu ja miten sitä voisi parantaa. Verkko-opetuksessa myös koko kurssin lopuksi tapahtuva reflektointi on erityisen tärkeää, sillä se auttaa opiskelijoita hahmottamaan opitun kokonaisuuden ja hahmottamaan paremmin oppimisprosessinsa.

 

Miten opetus tästä eteenpäin?

Yllä olevat aatokseni lähtevät siitä, että siirrämme fyysisesti samassa tilassa tapahtuneen kontaktiopetuksen mahdollisimman samankaltaisena online-ympäristöön. Selvää on, että tämä ei onnistu sellaisenaan ja jotkut asiat toimivat paremmin kuin toiset: esimerkiksi tiedonjako ja luentojen tallentaminen on helpompaa, kun taas yhteisöllisyys ja rakentava keskustelu vaikeampaa.

Siksi tärkeä kysymys on myös se, tulisiko meidän tämän pakotetun digiloikan myötä muuttaa opetustamme perusteellisemminkin? Varmaa on, että sekä me opettajat että opiskelijat opimme tämän prosessin aikana rutkasti uutta – ja moni oppimamme verkko-opetuksen muoto jää pysyvästi käyttöön (kts. esim. tämä juttu). Samalla toki erilaiset verkko-oppimisen muodot ja MOOC:t vain vahvistuvat: jo ennen pandemiaa alulle laitetut ClimateUniversity.fi ja FiTech.io ovat tästä loistavia esimerkkejä.

Itselleni tämä online-opettamisen aika on kuitenkin kirkastanut kontaktiopetuksen merkitystä: en malta odottaa opiskelijoiden näkemistä samassa, fyysisessä luokkatilassa!

Uskon yhä vahvemmin, että yksi yliopistokoulutuksen tärkeimmistä tehtävistä on yhteisön tarjoaminen: tuomme opiskelijat yhteen, kannustamme vertaisoppimiseen ja otamme heidät osaksi koko yliopistoyhteisöä ja sen piirissä tapahtuvaa tiedon tuotantoa. Samalla kun yksisuuntainen tiedon omaksuminen tapahtuu jatkossa aiempaakin vahvemmin verkossa, tärkeäksi muodostuu omaksutun tiedon jäsentäminen ja kriittinen tarkastelu yhdessä muiden kanssa: tässä fyysistä läsnäoloa ei voita mikään.

Oikea hymy on aivan eri asia kuin mustalta ruudulta heitetty peukkuemoji ja keskusteluporina pesee monin kerroin viiveisen verkkokeskustelun. Niitä odotellessa – tsemppiä verkko-opetukseen ja -oppimiseen meille kaikille!

– Marko Keskinen

 

 

* Esimerkki eri alustojen sekakäytöstä: Water & Governance -kurssi

Käytämme WAT-E2080 Water & Governance -kurssillamme online-oppimiseen kolmea rinnakkaista oppimisalustaa: MyCourses, Teams sekä Miro. Aallon MyCourses-sivusto toimii kurssin virallisena kotisivuna, josta löytyy kurssin ohjeet sekä keskeiset materiaalit kuten luentokalvot ja ohjeet online-oppimisalustojen käyttöön.

Kontaktisessiot pidetään kurssille luodulla omalla Teams-kanavalla, joka viimein mahdollistaa myös Zoomista tutut breakout room:t pienryhmäkeskustelulle. Teams toimii myös kurssilla keskeisessä roolissa olevan ryhmätyön kanavana: jokaisella 4-5 hengen ryhmällä on Teamsissa oma alakanavansa, jossa he tapaavat ja johon he palauttavat tehtävänsä. Samalla alakanavat toimivat ryhmäkeskustelun areenana kontaktisessioiden aikana.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt Teamsin toimivuudesta opetuksessa. Teamsin ohella käytämme Miroa vuorovaikutuksen lisäämiseen ja dokumentointiin etenkin kontaktisessioiden aikana. Kurssilla on oma Miro-boardinsa ja jokaisella sessiolla siellä oma kehyksensä, johon opiskelijat kirjaavat erilaisten pienryhmätehtävien johtopäätökset ja yleiset kommentit sessiosta.

 

(Tämä sama blogiteksti on ilmestynyt myös WDRG-ryhmän sivulla).