Kirjoittajan arkistot: Jasmin Hiekkamies

Maisema-arkkitehtuuri nyt

Aistimaailmasta käytännöllisyyteen

Maailma muuttuu. Ympäristö muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Näin voimme sanoa myös maisema-arkkitehtuurista, joka aikoinaan oli puhdasta tunnepitoista ja esteettistä taidetta. Tämä perustui vanhaan romantiikan tunneperäiseen ajattelutapaan, jossa tunnetilojen luominen, aistien yhdentyminen ja irrationaalinen ajattelu olivat pääroolissa. Tuolloin pyrittiin sulauttaa taide ja luonto kokonaisuudeksi, mutta nykyään mukana suuressa tähtäimessä on ekologinen ja holistinen näkökulma pelkän esteettisyyden ja tunteiden sijaan. Maisema-arkkitehtuuri on edelleenkin paljolti eri aistien, kuten hajun, kuulon ja tunnon, yhdentymää, kuitenkin ottaen osaa nykyajan ongelmiin esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Toisaalta jokaisella kohteella on oma tarkoituksensa ja päämääränsä, sillä eihän yksi voi palvella jokaista. Ensimmäinen pitää hulevedet ja vedenpinnan nousun hallinnassaan estäen tulvimista, toinen viilentää aluetta pitämällä kuumat lämpötilat loitolla ja osa taas on monipuolisempia kokonaisuuksia.

Taiteen ja maisema-arkkitehtuurin rajat

Taiteen rajat ovat nykyään erittäin häilyvät, niitä ei käytännössä ole enää ollenkaan. Maisema-arkkitehtuurin taiteellisuuden rajoista ei voi olla samaa mieltä, sillä tietyssä vaiheessa maisema-arkkitehtuuri muuttuu ympäristötaiteeksi. Taidetta ihaillaan ja katsellaan, mutta maisema-arkkitehtuuria koetaan tilana eikä pelkkänä aistien tunnelmuksena. Maisema-arkkitehtuurilla tehdään tiloja, joilla on käyttötarkoitus, ne ovat jotakin varten. Yhteisöllisyys, hyvinvoinnin lisääminen ja oleskelu. Ekologia, ympäristö ja ilmasto. Myös tietyllä tapaa maisema-arkkitehtuuri voi rikkoa rajoja tai enemmänkin kokeellisella tavalla leikitellä esimerkiksi ulkotilan ja sisätilan suhteella.

Ylitsepääsemätön luonto

Ekologian kautta tulee luonnon villiintymis ihanne, jossa luonto pääsee valloilleen valloittamaan ja jatkamaan elämän kiertokulkua. Luontoa ei estä mikään, sillä se on vahva. Kasvillisuus puskee läpi kiven ja kuoleman jälkeen syntyy jotain uutta. Tämä prosessien kulku on tärkeää, ilman sitä kohde olisi sieluton onkalo. Valtaava luonto heijastelee romantiikan rauniomuotoa, joka oli pettymyksen ja menetyksen tyyssija. Toisaalta nykyään raunioituminen ja sen päälle puskeva luonto voidaan kokea eri tavalla, ei pettymyksenä vaan jonkin muun saavutuksena, kauniina elementtinä. Maisema-arkkitehtuurilla tällaista voidaan teettää esimerkiksi yhdistämällä kasvillisuus, maisema ja rakennus. Viherkatoilla, -seinillä ja -julkisivuilla voidaan keinotekoisesti imitoida tätä siten, että raunioitunut ei olekaan rappio vaan ne ovat sulassa sovussa keskenään. Toisinaan arkkitehtuurin tulisi olla useammin vastaanottava osapuoli, joka alistuu maiseman syleilyyn eikä toisin päin.

♥ Jassu

Bryga suurennuslasin alla

Yllätyksekseni samasta kohteesta – Brygasta –  on kirjoitettu kolme eri artikkelia, mukaan lukien omani. Tämä on siis oiva mahdollisuus verrata näitä keskenään, ja ottaa oppia myös muilta. Käytän artikkelien vertailuun apuna Markku Ihosen kirjoitusotetta esitelmästä Hyvä kritiikki. Hän on listannut kolmetoista kohtaa, jotka määrittelevät minkälaista hyvä kritiikki on. Tässä vielä listattuna ne lyhyesti alle. 🙂


Hyvä kritiikki:

    1. on rationaalista ja harkittua toimintaa
    2. on subjektiivista
    3. on myös objektiivista
    4. löytää teoksen omat kvaliteetit
    5. on kohteen kuvailua, tulkintaa ja arvottamista
    6. näkee miten teos täyttää omat tavoitteensa ja osaa asettaa teoksen mielekkääseen yhteyteen
    7. osaa valita sopivat vertailukohteet
    8. vertailee aina suhteessa johonkin piirteeseen tai seikkaan
    9. pystyy haistamaan jotakin uutta
    10. on huolellista
    11. kohdistuu ensisijaisesti taideteokseen, ei sen tekijään
    12. on taiteen harrastajan palvelija
    13. tulee olla selkeää, kielellisesti moitteetonta ja loogisesti johdonmukaista

Kaikkien kolmen artikkelin kuvailu kohdetta kohtaan on rikasta mutta ei lopulta niin paljon analysoivaa kuin olisi toivonut (mutta tämä oli kuitenkin odotettavissa näin varhain kurssin alussa).

Jaanan artikkeli meinaa jäädä pelkäksi Brygan esittelyksi, mutta loppua kohden teksti ryhdistäytyy ja ottaa jämäkän otteen viimeisessä kappaleessa kansirakentamista kohtaan. Artikkelin lopussa piilee pieni totuus siitä miten maanvaraisia viheralueita syödään pala palalta pois, joka johtaa siihen että ainut vihreä sijoitetaan katolle. Tämä ei tietenkään ole ideaalista ja kaupunkiympäristön suunnittelijoiden ja päättäjien tuleekin varmistaa ettei näin käy.

Annen artikkeli on varsin subjektiivinen läpikotaisin, tekstissä kuvaillaan ja arvostellaan aluetta niin kuin oltaisiin siellä paikan päällä, ja varmasti oltiinkin, sillä ainakin vieressä kivillä hyppelevä lapsi, liikenteen melu ja kauppakeskuksen humina antavat sellaisen vaikutelman. Omasta ja Jaanan artikkelista tällaista samanlaista tunnelmaa ei valitettavasti tullut. Ero juuri hetki sitten paikan päällä käyneellä kirjoittajan tekstillä on suuri verrattuna sellaiseen, joka on käynyt siellä aikoja sitten ja kirjoittanut tekstin myöhemmin, tietenkin.

Itsekritiikkinä voin sanoa, että oma artikkelini jää näistä kolmesta ehkä pintapuoleisemmaksi. Jykevää kritiikkiä ei niinkään löydy ja kirjoitus on enemmänkin mielistelevää, mutta koinkin Brygan olevan miellyttävä paikka enkä löytänyt sieltä mitään korjattavaa tai muutettavaa. Jopa ainoan haitan, eli paikalle löytämisen, käänsin positiiviseksi puoleksi.

Kritiikki ei ole kuitenkaan haukkumista ja moittimista, vaan se voi olla yhdessä kielteistä, positiivista ja rakentavaa.

♥ Jassu

Tavoitteiden avaus

Tämä blogi sijoittuu kurssille nimeltä Maisema-arkkitehtuurin kritiikki, jonka osaamistavoitteina on perehdyttää opiskelija tulkitsemaan ja arvostelemaan maisema-arkkitehtonisia kohteita sekä käymään niistä keskustelua muiden kanssa, jolloin opiskelija ymmärtää kritiikin eli arvostelun merkityksen omalla alallaan. Kurssilla maisema-arkkitehtuuriin syvennytään taideteoreettisesti eli miten kohteet koetaan taiteen näkökulmasta esteettisesti. Lisäksi keskusteluun otetaan mukaan muitakin aihealueita kuten maisemantutkimusta, ympäristöestetiikkaa ja -filosofiaa.

Koen kurssin olevan itselleni varsin haasteellinen kokemattomuuteni ja naiiviuden takia, mutta sitäkin hyödyllisempi. Minulla on vaikeuksia kirjoittaa syvällistä tekstiä, jota myös kritiikin kirjoittaminen on. Haasteellisuus johtuu siitä kun teokseen pitää päästä pintaa syvemmälle ja itselläni on jokin esto tähän. Ihan kuin olisin sokea niille vihjeille mitä teoksesta pitäisi kaivaa esiin, ikään kuin minulla olisi näkemistä estävät aurinkolasit päässä. Ehkä tämän kurssin avulla saan nämä aurinkolasit pois päästäni tai ainakin raotettua niitä.

Toinen asia missä haluan oppia paremmaksi on kriittinen keskusteleminen ja omien perusteluiden esiin tuominen ja niiden takana pysyminen. Keskustelutilanteissa itselläni alkaa yleensä lyömään ihan tyhjää jos aihe on vaikea tai se ei ole minulle muuten tuttu. Kompastuskivenäni yleensä näissä kirjoitus- ja keskustelutilanteissa on se, että alan pohtimaan liikaa ja jään jumiin aivojeni ajatussolmuihin, jotka hidastavat ja lamaannuttavat prosessia. Eli oppimisstrategiani tavoitteena on antaa vain mennä, ja jättää yliajattelu myöhemmälle. Kyllä tää tästä!

♥ Jassu

Rakennusten yläpuolelle kätketty puisto

Jo muutama vuosi sitten valmistunut tulevaisuutta katsova rakenne on edelleen vain alueen asukkaiden, asiasta tietävien ja myös niiden harvojen tiedossa, ketkä sattumalta sinne löytävät kauppakeskus REDIn sokkelosta. Kyseessä on pari vuotta sitten Vuoden Ympäristörakenne 2019 -palkinnon voittanut puistokansi Bryga, joka kilpailun tuomariston mukaan tuo uusia ajatuksia tiiviiseen kaupunkirakentamiseen. Bryga on siis REDIn katolla ja rakentuvan tornitalokokonaisuuden yhteydessä sijaitseva yleisölle avoin eli julkinen puisto, johon kuka vain saa saapua.

Vaikka kyseinen uudenaikainen rakenne on hieman laajalta yleisöltä piilossa, voi tämä silti olla yksi tärkeä osa sen muiden vahvuuksien joukossa, joka tuo alueelle jonkinasteista yksityisyyden tunnetta. Muutaman kerran paikan päällä käyneenä siitä tulee juuri tällainen vaikutelma. Puistokansi on toden tosiaan rauhallinen ja erittäin miellyttävä paikka nauttia olosta joko yksin tai muiden kanssa, leikkiä ja osallistua pienimuotoisiin tapahtumiin, joita siellä järjestetään.

Puistokannella kävellessä hetkeksi unohtaa olevansa REDIn katolla, koska sinne tuodut nerokkaat maastonmuodot ovat kumpuilevaa eikä tasaista niin kuin yleensä katot ovat, joka tekee tämän kyseisen illuusion. Kasvillisuus ja materiaali valinnat perustuvat saaristoteemaan, joka pyrkii heijastamaan Kalasataman alueen menneisyyttä saaristona ja teollisena satamaympäristönä. Historiaa kunnioittaen ja konseptia jatkaen puistokannelle valittiin nimeksi Bryga, joka tarkoittaa laivan komentosiltaa. Bryga on kerrassaan mainio nimi alueelle, joka on muutenkin onnistunut suunnitelma toteutusta unohtamatta.

Kauniin kumpuilevan ja kaareilevan ulkomuodon lisäksi alue on oikeasti käytännöllinen monen asian suhteen, esimerkiksi hulevesien kannalta. Koko kannen alle on asennettu hulevesien keräilykennosto, johon kerääntynyt vesi hyödynnetään. Brygan suunnittelussa ei olla siis todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin, vaan siinä on tehty rohkeita ja kunnianhimoisia valintoja, jotta paikka olisi esteettisesti ja toiminnallisesti kestävä ja myös hyvä ympäristö kaikille. Brygassa on ehdottomasti paljon kaikkea muutakin, joka paljastuu vasta siellä kävijän nähtäväksi.

Kuva: Mika Huisman Decopic

Aiheesta löydät lisää täältä:

Vuoden Ympäristörakenne 2019 Bryga on yleisölle avoin puisto katolla

Bryga – Public rooftop park – Landezine

Kalasataman keskus puistokansi Bryga ja asuntopihat

Bryga on valittu Vuoden Ympäristörakenteeksi

♥ Jassu