Kokemuksellisuus maiseman arvottamisessa

Jotta voimme määritellä, että voiko maisemaa arvottaa kokemuksellisuuden pohjalta, avataan ensin termistöä auki arvottamisesta ja kokemuksellisuudesta. Arvottaminen on jonkin asian, tässä tapauksessa maiseman, arvioimista arvokkaaksi tai arvottomaksi eli kuinka tärkeä tai hieno se on. Arvottamisella ei ole tarkkaa skaalaa ja sen näkökulmaakin voi jakaa pienempiin osiin kuten eettiseen tai esteettiseen arvottamiseen. Arvottamista voi yrittää kuitenkin tehdä tieteellisellä tai laskennallisella tavalla joidenkin määriteltyjen sääntöjen pohjalta, kuten etsien symboleja, selkeitä merkityksiä tai vain materiaaleihin ja niiden ekologisuuteen keskittymällä. Eettinen ja esteettinen arvottaminen voi olla hyvinkin usein ristiriidassa keskenään; maisema voi olla kaunis pintapuolisesti, mutta taustalla voi olla karu totuus siitä miten alue on riistetty alkuperäisestä elostaan. Onko se silloin arvokas, jos toisesta näkökulmasta se ei ole? Kokemuksellisuus on kokijan antama leima eli tietty olemus, piirre tai henki tapahtumassa, nyt maisemassa. Kokija palauttaa koetut asiat mieleensä, tulkitsee niitä ja sen kautta muuttaa kokemuksensa merkitystä. Puolestaan kokemuksellisuutta ei voi mitenkään määritellä laskennallisella tavalla, tai ehkä jostain neurologisesta näkökulmasta seuraten mitä aivoissa tapahtuu kokemuksen aikana, vaan se on puhtaasti subjektiivista. Tässäkin piilee kysymys, että onko toisen kokemus arvokkaampi kuin toisen. Joku voi tietää paikasta enemmän kuin toinen, joten onko se sitten arvokkaampi ja tärkeämpi kuin sellaisen kokemus, jolla ei ole samanlaisia lähtökohtia. Vaikeita kysymyksiä. Sanoisin, että maisemaa voi arvottaa kokemuksellisuuden pohjalta, mutta vain siten että tiedostetaan arvottamisen olevan subjektiivinen näkemys, jota ei voi yleistää ja tehdä siten päätelmiä maiseman kokonaislaajuisesta arvosta.

♥ Jassu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *