Kansanperinteiden puut

Kansanperinteet ja kulttuurien hengellisyys ovat hiipumassa kadotukseen sukupolvemme tietoisuudesta. Tämä hengellisyys ja maailman mysteerit ovat muuttumassa enemmän aineellisiksi ja rationaalisiksi. Tästä johtuen monet taiteilijat ovat tarttuneet aiheeseen ja pyrkineet tuomaan sen esille uudestaan kokemuksen ja havainnon kautta, jottei nämä elämää ja maailmaa pohtivat ajatukset ja uskomukset katoaisi kokonaan. Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo kuvaavat teoksessaan Puiden kansa metsien ja puiden hengellisyyttä kulttuurissamme. Teos sisältää valokuvia eri puista ympäri Suomea ja Viroa. Nämä kaksi taiteilijaa tekevät havaintoja tutkimusmatkallaan siitä miten tietoisuus kansanperinteistä ei ole enää niin läsnä, vaikka se onkin jättänyt jälkensä kieleen ja paikannimiin. Muodostunut kuvallinen teos on taiteellinen tulkinta kansanperinteen laajasta ja monipuolisesta aineistosta ja matkasta sen tuomiin oppeihin ja tarinoihin. Tällaiset uskomukset puiden jumaluudesta ja metsien pyhyydestä antavat tuulahduksen ympäröivän luonnon mystisestä voimasta, jota Kovalainen ja Seppo korostavat valokuvissaan ja kirjoituksissaan. Viron uskomusperinteet puihin liittyen ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa. Uhripuut, maailmanpuut, kohtalonpuut, jumalanpuut. Uskomuksiin liittyy ihmisen sisäinen tunnemaailma, koko elämismaailma, elämä ja kuolema, joka on yhteydessä näihin pyhiin puihin.

Taiteen merkitys on tuoda esille niitä asioita, joita ei muilla keinoin voi näyttää. Vanhoja kansanperinteitä voi verrata havaintokokemusten kautta taiteeseen, sillä molemmat aiheuttavat vahvoja tuntemuksia kokijassaan. Kovalainen ja Seppo nostavat esiin myytit maailmanpuusta, jonka lehtiin kaikkien kohtalo on kirjoitettuna. Se on yksi eniten käytetyistä ja kiehtovimmista myyteistä. Sitä kohtaa edelleen monissa eri kulttuureissa, täten myös taiteessa, maisemissa ja virutaalitodellisuuksissa. Siihen sisältyy todella paljon erilaisia merkityksiä, symboleja, metaforia, jotka kehittyvät aikojen saatossa. Maailmanpuun mytologiaa voi perustella myös nykyajan tieteelliseen näkökulmaan, siitä miten emme pärjäisi ilman puita, metsiä ja niiden elintilaa. Jääkin nähtäväksi miten samoihin ja tulevaisuudessa muodostuviin kansanperinteisiin suhtaudutaan esimerkiksi sadan tai kahden sadan vuoden päästä. Muuttuuko maailma uudelleen hengellisemmäksi vai aineellisemmaksi vai niiden symbioosiin?

♥ Jassu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *