Paviljongin sisältämä maisema

Pittoreski assosioidaan yleensä maalaukselliseen maisemaan, jossa arkkitehtuuri pienimuotoisena osapuolena yhdistyy osaksi maisemaa. Kun taas arkkitehdeille varsin tunnettua ja klassista kohdetta, The Barcelona Pavilion, pidetään itse kokonaisuudessaan pittoreskisena maisemana, vaikka maisema se ei kirjaimellisesti ole ollenkaan. Tätä maiseman ja arkkitehtuurin rajoja leikittelevää kohdetta Caroline Constantine käsittelee kirjoituksessaan The Barcelona Pavilion as Landscape Garden. Hän pohtii ja perustelee paviljongin olevan pittoreskinen maisema, joka muutti varsinaista pittoreskin alkuperäistä määritelmän käsitystä.

Constantine kirjoittaa välillä niin, että tulisi osata lukea rivien välistä asioita, joka tavalla tai toisella on intellektuaalinen tapa mutta asialle tuntemattomalle haastava tapa lukea ja varsinkin siis ymmärtää tekstiä läpikotaisin. Toisaalta tekstin kohteena ovat alusta lähtien olleet alan ammattilaiset ja asiantuntijat, mutta tekstin tulisi silti olla ymmärrettävää. Samalla myös Constantinen latelemat väittämät ja perustelut eivät tunnu olevan kritiikkiä vaan puhdasta faktaa ja kerrontaa. Myöhemmin vasta avautuukin lukijalle, että ainiin tämäkin on pelkkä subjektiivinen näkökulma asiasta eikä täyttä totta, välttämättä. Constantine jättää monet asiat, kuten maiseman ja luonnon kokemisen paviljongissa, tulkinnanvaraisiksi ja pelkän havainnon johtamaan päättelyyn. Kirjoittaessaan Constantine on ehkä unohtanut, että samanlaista havainnon kokemusta ei voi tulla pelkästä kirjoituksesta ja yksittäisistä kuvista, vaan pelkästään paikan päällä olemisesta. Mahdollisesti kohdeyleisön takia hän olettaakin, että lukija on joskus käynytkin kohteessa. Mielikuvituksellinen havainto kokemus vaatii ponnisteluja lukijalta, joka voi saavuttaa vain minimaalisen väläyksen marmori seinien värien loihtimasta liikkumattomasta elämästä ja heijastusten loputtomasta kosketuksen ulottumattomassa olevasta maailmasta.

Constantine tulee kutakuinkin siihen lopputulokseen, että The Barcelona Pavilion on pittoreskinen, vaikka siinä on ristiriitaisuuksia alkuperäiseen näkemykseen. Hänen kirjoittamisen kautta saa esteettisen arvokkaan kuvan paviljongista, jota voidaan päätellä Monroe Beardsleyn arvottamisen kriteerien mukaan. Paviljonki on intensiivinen eli se herättää niin voimakkaan kokemuksen ja tuntemuksia, jonka takia kaikki muu unohtuu. Kohteessa on koherenssia eli asioiden yhteyttä ja liittymistä toisiinsa, esimerkiksi materiaalien pintojen heijastukset, yksittäinen muusta erottuva ja mittasuhteita suurentava patsas ja seinien marmorien lumoavuus. Kompleksisuus puolestaan ilmenee arkkitehtuurin ja maiseman suhteen elämyksestä, siitä mitä luonto on ja miten sitä voidaan havainnon kautta perustella.

♥ Jassu

Barcelona Pavilion, by Mies van der Rohe | Naotake Murayama | Flickr

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *