Luonnon aisteja huomioimassa

Ihmisten aisteja pidetään yleensä erittäin kehittyneinä ja uskomattomina, mutta todellisuudessa se ei ole mitään eläin- ja kasvikuntaan verrattuna. Olemme kasvaneet biologisesti aivan erilaisiksi yksilöiksi ja toimiviksi eliöiksi. Koemme hajut, maut, äänet ja näkemisen eri tavoin kuin monet muut eläimet ja kasvit, samalla meillä ei ole edes kaikkia aisteja mitä niillä on. Hämähäkit havaitsevat sähkökenttiä ilmakehässä ja mehiläiset puolestaan magneettikenttiä. Käärmeet aistivat ja näkevät infrapunasäteilyn tuoman lämmön avulla ja pingviinit voivat nähdä sähkömagneettisen spektrin ultraviolettialueelle. Lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotainta liikkumiseen ja esineiden paikantamiseen. Elefantit kuulevat erittäin matalataajuisia infraääniä, joita ihminen ei pysty kuulemaan. Samoin kissat ja koirat pystyvät kuulemaan korkeita ääniä, joita ihminen taas ei voi. Loppujen lopuksi on oikeasti todella paljon mitä emme vielä tiedä muiden eliölajien aisteista ja miten kyvykkäitä ne ovat tai miten vaikutamme niihin teoillamme.

Eläinten oikeudet ja niiden arvostaminen älykkäänä subjektina on nykypäivää, mutta kasveja harvoin pidetään älykkäinä ja aistivina eliöinä. Itsekin saatoin ajatella niin joskus. Luin kuitenkin aikoinaan teoksen nimeltä Loistavat kasvit, mitä tiedämme kasveista ja niiden älykkyydestä, joka antoi ymmärtää miten kasvit näkevät, haistavat, maistavat, kuulevat, tuntevat ja keskustelevat keskenään. Kaikki meistä varmaankin tietää vastaleikatun nurmen tuoksun, no se on tavallaan nurmen avunhuutoa. Kasvit pystyvät lähettämään viestejä orgaanisten yhdisteiden avulla ja esimerkiksi varoittaa lähellä kasvavia kasveja vaarasta kuten tuholaisista tai aikaisemman esimerkin ruohonleikkurista. Tietyissä tapauksissa kasvit käynnistävät puolustusmekanisminsa havaitessaan viestit ja alkavat tuottamaan yhdisteitä, jotka muuttavat lehtien makua ja tekevät niistä syömäkelvottomia tuholaisille. Juuret puolestaan ikään kuin maistelevat maaperää ja etsivät tarvitsemiaan ravinteita, ne pystyvät tunnustelemaan ja väistämään eteen tulevia esteitä. Kasvit pystyvät myös kuulemaan ottaessaan vastaan äänien värähtelyitä. Jotkin pitkäaikaiset äänet voivatkin vaikuttaa niiden kasvamiseen ja jopa aiheuttaa mutaatioita.

Me suunnittelemme ja muutamme ympäristöä meidän, ihmisten, aistien varassa ja tiedostamatta saatamme heikentää muiden olemassa olevien eliöiden elintilaa entistä enemmän. Koemme itse, että kaupungeissa on paljon aistiärsykkeitä, mutta miten eläimet ja kasvit kokevat ne ja varsinkin sellaiset asiat mitä me emme pysty aistimaan? Miten valo- ja melusaaste vaikuttaa niihin? Entä aiheuttamamme ilman ja maan epäpuhtaudet? Tämä johtaa lopulta siihen, että monimuotoisuus heikkenee edelleen. Eliölajit vaihtavat paikkaa tai kuolevat kokonaan elinalueeltaan. Onkin siis todella tärkeää ottaa huomioon suunnittelussa myös sen alueen eliöiden aistit ja suunnitella myös niiden mukaan, jotta saamme ylläpidettyä rikasta ympäristöä.

♥ Jassu

Ympäristöestetiikkaa

Ympäristöestetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii luonnon ja kulttuuriympäristöjen esteettistä arvottamista, kokemista ja määrittelyä sekä arkipäivän esteettisiä kysymyksiä. Tarkastelun kohteina ovat ihmisen ja ympäristön välinen vuorovaikutus, kohtaaminen ja muuttuminen, joita tutkitaan aistihavaintojen kautta. Ympäristöestetiikka paneutuu esteettisen maailman kohtaamiseen ja arvottamiseen, jolloin ei keskitytä vain yksittäisiin objekteihin vaan suurempiin kokonaisuuksiin kuten maisemiin, ympäristöihin ja ekosysteemeihin. Tämä suuntaus on sovellettavissa monissa eri tieteenaloissa ja poikkitieteellisissä tarkoituksissa taiteen ulkopuolella, esimerkiksi. maisema-arkkitehtuurissa, maisemasuojelussa ja kaupunkisuunnittelussa. Nykyisin ympäristöestetiikassa kiinnostavat ihmisen ja ympäristön suhteen lisäksi elämismaailma, paikkakokemukset, moniaistiset kokemukset, havaitsemistavat ja esteettinen arvottaminen. Voimme määritellä ominaisuuksia, joita luonnossa mieluiten haluamme aistia ja siten määritellä miten merkityksellisiä ne ovat. Ympäristön esteettisyys vaikuttaa elämisen laatuun, jonka takia se on erittäin tärkeää maisema-arkkitehtien työssä, eikä sitä saisi missään nimessä sivuuttaa kun vaikutetaan ympäristön tilaan.

♥ Jassu

Kokemuksellisuus maiseman arvottamisessa

Jotta voimme määritellä, että voiko maisemaa arvottaa kokemuksellisuuden pohjalta, avataan ensin termistöä auki arvottamisesta ja kokemuksellisuudesta. Arvottaminen on jonkin asian, tässä tapauksessa maiseman, arvioimista arvokkaaksi tai arvottomaksi eli kuinka tärkeä tai hieno se on. Arvottamisella ei ole tarkkaa skaalaa ja sen näkökulmaakin voi jakaa pienempiin osiin kuten eettiseen tai esteettiseen arvottamiseen. Arvottamista voi yrittää kuitenkin tehdä tieteellisellä tai laskennallisella tavalla joidenkin määriteltyjen sääntöjen pohjalta, kuten etsien symboleja, selkeitä merkityksiä tai vain materiaaleihin ja niiden ekologisuuteen keskittymällä. Eettinen ja esteettinen arvottaminen voi olla hyvinkin usein ristiriidassa keskenään; maisema voi olla kaunis pintapuolisesti, mutta taustalla voi olla karu totuus siitä miten alue on riistetty alkuperäisestä elostaan. Onko se silloin arvokas, jos toisesta näkökulmasta se ei ole? Kokemuksellisuus on kokijan antama leima eli tietty olemus, piirre tai henki tapahtumassa, nyt maisemassa. Kokija palauttaa koetut asiat mieleensä, tulkitsee niitä ja sen kautta muuttaa kokemuksensa merkitystä. Puolestaan kokemuksellisuutta ei voi mitenkään määritellä laskennallisella tavalla, tai ehkä jostain neurologisesta näkökulmasta seuraten mitä aivoissa tapahtuu kokemuksen aikana, vaan se on puhtaasti subjektiivista. Tässäkin piilee kysymys, että onko toisen kokemus arvokkaampi kuin toisen. Joku voi tietää paikasta enemmän kuin toinen, joten onko se sitten arvokkaampi ja tärkeämpi kuin sellaisen kokemus, jolla ei ole samanlaisia lähtökohtia. Vaikeita kysymyksiä. Sanoisin, että maisemaa voi arvottaa kokemuksellisuuden pohjalta, mutta vain siten että tiedostetaan arvottamisen olevan subjektiivinen näkemys, jota ei voi yleistää ja tehdä siten päätelmiä maiseman kokonaislaajuisesta arvosta.

♥ Jassu

Kansanperinteiden puut

Kansanperinteet ja kulttuurien hengellisyys ovat hiipumassa kadotukseen sukupolvemme tietoisuudesta. Tämä hengellisyys ja maailman mysteerit ovat muuttumassa enemmän aineellisiksi ja rationaalisiksi. Tästä johtuen monet taiteilijat ovat tarttuneet aiheeseen ja pyrkineet tuomaan sen esille uudestaan kokemuksen ja havainnon kautta, jottei nämä elämää ja maailmaa pohtivat ajatukset ja uskomukset katoaisi kokonaan. Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo kuvaavat teoksessaan Puiden kansa metsien ja puiden hengellisyyttä kulttuurissamme. Teos sisältää valokuvia eri puista ympäri Suomea ja Viroa. Nämä kaksi taiteilijaa tekevät havaintoja tutkimusmatkallaan siitä miten tietoisuus kansanperinteistä ei ole enää niin läsnä, vaikka se onkin jättänyt jälkensä kieleen ja paikannimiin. Muodostunut kuvallinen teos on taiteellinen tulkinta kansanperinteen laajasta ja monipuolisesta aineistosta ja matkasta sen tuomiin oppeihin ja tarinoihin. Tällaiset uskomukset puiden jumaluudesta ja metsien pyhyydestä antavat tuulahduksen ympäröivän luonnon mystisestä voimasta, jota Kovalainen ja Seppo korostavat valokuvissaan ja kirjoituksissaan. Viron uskomusperinteet puihin liittyen ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa. Uhripuut, maailmanpuut, kohtalonpuut, jumalanpuut. Uskomuksiin liittyy ihmisen sisäinen tunnemaailma, koko elämismaailma, elämä ja kuolema, joka on yhteydessä näihin pyhiin puihin.

Taiteen merkitys on tuoda esille niitä asioita, joita ei muilla keinoin voi näyttää. Vanhoja kansanperinteitä voi verrata havaintokokemusten kautta taiteeseen, sillä molemmat aiheuttavat vahvoja tuntemuksia kokijassaan. Kovalainen ja Seppo nostavat esiin myytit maailmanpuusta, jonka lehtiin kaikkien kohtalo on kirjoitettuna. Se on yksi eniten käytetyistä ja kiehtovimmista myyteistä. Sitä kohtaa edelleen monissa eri kulttuureissa, täten myös taiteessa, maisemissa ja virutaalitodellisuuksissa. Siihen sisältyy todella paljon erilaisia merkityksiä, symboleja, metaforia, jotka kehittyvät aikojen saatossa. Maailmanpuun mytologiaa voi perustella myös nykyajan tieteelliseen näkökulmaan, siitä miten emme pärjäisi ilman puita, metsiä ja niiden elintilaa. Jääkin nähtäväksi miten samoihin ja tulevaisuudessa muodostuviin kansanperinteisiin suhtaudutaan esimerkiksi sadan tai kahden sadan vuoden päästä. Muuttuuko maailma uudelleen hengellisemmäksi vai aineellisemmaksi vai niiden symbioosiin?

♥ Jassu

LA+ : Maisema-arkkitehtuurin monitieteinen lehti

Lehden esittely

LA+ (Landscape Architecture Plus) on Pennsylvanian yliopiston Weitzman School of Design tuottama ja palkittu aikakauslehti. LA+ tutkii maisema-arkkitehtuurin monitieteistä potentiaalia ja tuo lukijoille runsaan kokoelman nykyajattelijoita ja suunnittelijoita kahdesti vuodessa.

LA+ tuo monia eri tieteenaloja yhteen suunnittelijoiden lisäksi, mm. historioitsijoita, taiteilijoita, maantieteilijöitä, psykologeja, ekologeja, filosofeja ja monia muita. Lehdellä on tavoitteena rakentaa yhteistyön siltoja maisema-arkkitehtuurin ja muiden tieteenalojen välille. Jokaisella julkaisun numerolla on oma teemansa, jota käydään läpi näiden monien eri tieteenalojen ja näkökulmien avulla. Sen lisäksi LA+ kannustaa laaja-alaiseen ymmärrykseen maisema-arkkitehtuurista ja sen suunnittelijoiden roolista.

LA+ on saatavilla painettuna ja digitaalisessa muodossa. Lehti on ostettavissa design-kirjakaupoista ja museoista ympäri maailmaa, kuten MoMAsta New Yorkissa, Musée de Beaux-Artesista Montrèalissa, Royal Institute of British Architectsista Lontoossa ja National Building Museumista Washington DC:ssä. Lehteä löytyy myös Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksesta.

Vuoden 2021 syksyn painos: CREATURE

Tällä kertaa syksyn painos muodostuu julkaisun tehdystä suunnittelukilpailun osallistujien töistä. Tehtävänä oli valita jokin elävä ei-inhimillinen olento asiakkaaksi ja tunnistaa sen tarpeet elämiseen. Tavoitteena oli suunnitella tai uudelleen suunnitella paikka, rakenne, asia, järjestelmä tai prosessi joka edesauttaa ja parantaa valitun olennon elämää. Lähtökohtana oli edistää suunnitelman kautta ihmisten tietoisuutta olentoa kohtaan ja nostaa täten myös niihin liittyvää empatiaa. Tuomaristo valitsi viisi voittajaa ja sen lisäksi palkitsi kymmenen kunnianmaininnalla, joiden työt ovat kokonaisuudessaan sisällytetty julkaisuun. Julkaisun lopussa on myös näytillä muiden osallistujien töitä pintapuolisesti. Tiivistettynä voittajien työt koostuivat synteettisestä ekosysteemistä molukkiravuille vanhoissa proomuissa, kalifornian tiikerisalamantereiden nykyisen alueen uudelleen suunnittelusta, pohjoisamerikan majavan elinalueen parantamisesta, moduuleista ja kierrätysmuovista tehdyistä synteettisestä riutoista amerikan ankeriaille ja linnuille tehdystä rakennustelinemäisestä suojaa ja ruokaa tuovasta rakenteesta.

Lisää täältä:

https://laplusjournal.com/

♥ Jassu

Taide ja luovuus on tukahtumassa tieteen logiikan alle

James Cornerin esittely

Korotetulle rautatielinjalle rakennettu High Line on New Yorkin Manhattanilla sijaitseva julkinen puisto, joka on viime aikoina noussut erittäin kuuluisaksi ja tärkeäksi maisema-arkkitehtuurin alan kannalta. Monipuolisen suunnitelman tarkoitus on olla jotain muutakin kuin pelkkä puisto. Tämä tavoite juontuu kyseisen teoksen suunnittelijastudion perustajan James Cornerin ideoista ja ajatuksista maisema-arkkitehtuurissa. James Corner on kirjoittanut monia artikkeleita, joissa hän avaa omia ajatuksiaan ja on herättänyt täten keskustelua sekä pohdintaa parin vuosikymmenen ajan esimerkiksi maisema-arkkitehtuurin teoriasta ja käytännöistä. Osa hänen kirjoituksistaan on koottuna teokseen The Landscape Imagination: Collected Essays of James Corner 1990-2010. Vaikka maisema-arkkitehtuuri on kasvanut laajalti viidenkymmenen vuoden aikana, James Cornerin mukaan jotain puuttuu. Hän määrittelee sen olevan kriittinen työskentely, jonka uupuminen haittaa laajemman alan kulttuurista rikastumista. Tämä sai Cornerin toimeen ja hän ryhtyi kirjoittamaan, joka osaltaan on ollut hänelle tehokas työkalu sekä ideoiden tallentamiseen ja kehittämiseen että tapa välittää ajatuksia muille.

Maisema-arkkitehtuurin teoriasta hermeneutiikkaan

James Corner korostaa luovuuden ja merkityksen tärkeyttä, ja tuo ilmi minkälaisessa kriisissä ne tällä hetkellä ovat sekä modernissa maisema- että arkkitehtuurin teoriassa. Hän perustelee kriisiä sillä, miten nykyajan teknologian kehitys, esineellistävyys ja tieteellinen logiikka ovat tukahduttamassa luovuuden ja taiteen runollisuuden. Cornerin mukaan miksi kysymys on periaatteessa syrjäyttänyt mitä ja miten kysymykset, joiden avulla pohditaan olemassaoloa. Tavoitteena nykyään on enemmänkin tietynlaisten keinojen ja menetelmien tehokkuus kuin olemassaolon kysymykset. Tällaisessa nykyajan tieteellisessä maailmassa kaikki mielikuvituksellisuus ja runollisuus koetaan naiiveiksi ja virheellisiksi. Ennen teoria oli peräisin ihmisen kokemuksesta ja havaitsemisesta kun nykyään se on enemmänkin varmuuden ja valvonnan väline, jotta saataisiin tehtyä mahdollisimman tehokasta, tuottavaa ja loogista lopputulosta. Cornerin mielestä olemassa olevaa maailmaa ei voida pelkistää logiikan määräämiin matemaattisiin kaavoihin niin kuin tieteellinen näkökulma antaa olettaa. Hänen mukaan nykyajan rakennettu ympäristö heijastelee suuresti tätä ihmisen ja ympäristön välistä vieraantumista toisistaan, joka on erittäin valitettavaa, sillä hän itse kokee maailman olevan arvoituksellinen ja ääretön mysteereineen, joita ei voi aina selittää tieteellisesti ja rationaalisesti.

Luonnon äärettömän monimutkaisuuden takia James Corner ehdottaa maisema-arkkitehtuurin teoriaksi hermeneuttista tapaa ajatella, suunnitella ja pohtia. Hermeneutiikka tarkoittaa filosofista suuntausta, joka korostaa merkityksiä sisältävien kokonaisuuksien ymmärtämistä, jolloin se antaa kriittistä ja tulkitsevaa suhtautumista mm. historiaan, kulttuuriin ja luontoon. Tämä filosofinen suuntaus perustuu kolmeen olettamukseen; tilannesidonnaiseen tulkintaan, kokemukseen ja perinteeseen. Cornerin mukaan nämä olettamukset yhdessä luovat intuitiivisen ja käytännöllisen päättelytavan, joka kehittyy jatkuvasti prosessin mukana. Hän vertailee kirjoituksessaan Three Tyrannies of Contemporary Theory hermeneutiikkaa muihin teorioihin kuten positivismiin ja avant-gardeen. Hermeneutiikka muodostuu kaikista niistä tilanteista, joissa merkityksiä voi kohdata ja jotka vaativat tulkinnallista ponnistelua. Tulkintaa ei voi määritellä logiikan millään yhtälöllä vaan se edellyttää sisäistä mielikuvituksellisuutta, joka nykyajan tieteellisessä maailmassa voi olla monellekin hyvin haasteellista. James Corner määrittelee hermeneuttisen maiseman monenlaisena. Se on ihmisen muokkaamaa maata, mutta se on todella paljon muutakin. Se on avoin tulkinnoille ja muutoksille. Se ei ole vain fyysinen ilmiö, vaan myös käsitteellinen suodatin, joka auttaa ymmärtämään suhdettamme luontoon. Se on ihmisen tekemä projektio, joka selventää paikkaamme maailmassa. Tästä ajatuksesta voi palata ja vetää yhteyksiä High Lineen, jota mahdollisesti voi ymmärtää nyt entistä paremmin.

♥ Jassu

”Luonto” tai ”luonto”

Ihmisen suhde luontoon on merkittävä. Luonto on sanana vahva ja se käsittää itseensä paljon asioita, itseasiassa niin paljon että sanan merkitys voi olla monesti harhaanjohtava erilaisissa tapauksissa ja varsinkin tieteenaloissa kuten ekologiassa ja maisema-arkkitehtuurissa. Käsitys siitä, että ovatko ihmiset ja kaikki ihmisten luoma osa luontoa, on vaihdellut ja mielipiteet siitä eriävät edelleen. Keskustelua on ylläpitänyt myös se, että mikä on positiivista luonnolle ja mikä puolestaan taas ei ole. Anne Whiston Spirn väittää artikkelissaan The Authority of Nature, että maisema-arkkitehdit käyttävät suunnitelmissaan sanaa “luonnollinen” ja “ekologinen” perustellakseen, että suunnitelmassa on jotain hyvää ja että se on hyväksi luonnolle. mutta harvoin kuitenkaan antaen käsitystä siitä mitä sana oikeasti merkitsee tilanteessa. Tällainen tapaus voi johtaa väärinkäsityksiin ja siitä erimielisyyksiin, jollaista on ollut jo monen vuosikymmenen ajan.

Luonnon itseisarvottamista

Raymond Williams on antanut luonto sanalle kaksi määritelmää. Luonto on synnynnäinen voima, joka ohjaa maailmaa ja samalla se on aineellinen maailma itsessään. Oli ihminen osa luontoa tai ei niin luonnollisuus ja luonnollinen koetaan nyt puhtaasti yleistettynä positiivisena ja elinvoimaisena asiana. Luonnollinen voi olla kuitenkin myös haitallista ja negatiivista, joka riippuu tietenkin näkökulmasta, esimerkiksi tulivuorenpurkaukset ovat täysin luonnollisia mutta aiheuttavat jyrkän muutoksen paikallisessa biodiversiteetissä ja ekosysteemissä, jopa syrjäyttäen elävän luonnon kokonaan. Toisaalta tietyn ajan jälkeen luonto voi puhjeta uudestaan ja jopa elinvoimaisempana kuin ennen, jolloin tässä tapauksessa aikaisempi tapahtuma on ollutkin positiivinen eikä haitallinen.

Kuollutta luontoa ei nähdä harmonisena, esteettisenä eikä positiivisena, jonka takia kuolleet elementit halutaan usein poistaa näkyvistä. Se ei ole elinvoimaista, koska se on kuollutta, vaikkakin luonnollista. Nykyään kuitenkin esimerkiksi lahopuut nähdään esteettisinä ja hyödyllisinä, mutta siinäkin piilee taustalle niiden tuomat hyödyt biodiversiteetissä eli monimuotoisuudessa ja sitä kautta alueen elinvoimaisuudessa, elollisuudessa ja luonnollisuudessa.

Kulttuurillinen vastapaino

Entisen antroposentrisen eli ihmiskeskeisen ajatuksen vastakohtana ollaan pidetty ympäristönsuojelua, jossa ekosysteemeille, eläimille ja kasveille annetaan enemmän arvoa ja oikeuksia. Ympäristönsuojelussa pyritään vaalimaan luontoa ja edistämään sen vointia. Puolestaan nykyistä ympäristönsuojelua voisi perustella yhtä ihmiskeskeiseksi ajatukseksi, koska teemme sitä sen takia että me ihmiset voimme jatkaa elämistä täällä. Vai teemmekö?

Toisaalta luonnon voi käsittää kulttuurisena rakenteena, jolla ei ole merkitystä ja olemassaoloa ihmiskunnan ulkopuolella. Se on enemmänkin abstraktio, lajitelma ideoita, jonka ihmisten muodostamat kulttuurit ovat saaneet alkuunsa. Eri kulttuurit kokevat ja näkevät luonnon eri tavoin. Luonto käsitteenä voidaan tulkita olevan vain kulttuureissa, joissa koetaan olevan erillään luonnosta. Vastakohta esimerkkinä voidaan pitää alkuperäiskansoja, jotka eivät välttämättä erota luontoa kodistaan eli he eivät koe sitä erillisenä asiana vaan yhtäläisenä ja samanvertaisena. Kulttuurien luontokäsityksen monipuolisuus korostaa entisestään luonnon tärkeyttä ja merkitystä elämässämme. Keskustelu luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta ei saisi siten ikinä loppua.

♥ Jassu

Merkityksellinen vai merkityksetön kokemus

Onko maisema-arkkitehtuuri taidetta? Tähän kysymykseen on vaikea löytää vastausta, eikä siihen välttämättä ole sitä “oikeaa”, sillä jokainen kokija kokee taiteen eri tavoin. Voimme enemmänkin vain verrata ja löytää samoja tai eroavia piirteitä maisema-arkkitehtuurista taiteen suhteen. Maisemasta voi samalla tavalla löytää merkityksiä kuin maalauksesta, mutta se riippuu katsojasta ja hänen mieltymyksistään. Joku asiaan perehtynyt voi kutakuinkin löytää puutarhasta viittauksia ja metaforia, jotka suunnittelija on sinne sijoittanut tiedostaen tai tiedostamatta. Jokainen merkitys ei siis välttämättä ole suunnittelijan tarkoituksella tuomaa, vaan kokijan omaa harkintakykyä ja päättelyä. Tähän vaikuttaa paljon myös kohteesta tiedetty taustatieto, joka johdattaa kokijaa ymmärtämään aluetta paremmin. Toisaalta kohteesta saa “puhtaimman kokemuksen” silloin kun kävijä käy siellä ensimmäisen kerran tietämättä mitään. Tämän jälkeen “puhdas kokemus” voi täyttyä entisestään ja kerta kerralta olla vaan rikkaampi. Samaa voi verrata taiteeseen, jonka kokeminen taustatiedon kautta toimii aivan samalla tavalla.

Meille ihmisille on jotenkin luontaista löytää kaikelle selitys, ja tämän takia etsimmekin jokaisesta asiasta merkityksiä, varsinkin taiteessa. Kaiken pitäisi olla järjenmukaista. Miksi tämä on tehty? Mitä tämä kritisoi? Mihin valitut värit ja muodot viittaavat? Joissain tapauksissa tämä on vain turhaa, sillä ei kaikella tarvitse olla selitystä ja jotain syvempää merkitystä. Esimerkiksi tatuoimisessa, joka on omanlaisensa taiteenmuoto, odotetaan tuotetulla kuvalla olevan aina jokin merkitys. Tämä on täysin vääränlainen oletus, ei sen tarvitse merkitä mitään. Syvempi merkitys ei tee tatuoinnista yhtään parempaa tai huonompaa. Sama pätee kaikkeen taiteeseen kuten maisema-arkkitehtuuriin. Pelkässä kokemuksessa, joka joko sisältää näitä oivalluksia tai sitten ei, piilee se kauneus, joka on tärkeintä taiteessa.

♥ Jassu

Ilman luontoa ei ihminen pärjää

Bloedel Reserve on herättänyt erilaisia tulkintoja kokemuksellisuudesta ja henkistymisestä sekä yhteiskunnallisesta että laajasta näkökulmasta ekologisiin keskusteluihin, jonka takia alue on yksi keskeisimpiä nykymaisema-arkkitehtuurin kohteita. Yhdysvalloissa sijaitseva 150 hehtaarin kokoinen metsäpuutarha tuo luonnon prosessit ja ihmisen kontrollin esille; osa alueista on luonnon valtaamia ja uudelleen synnyttämiä kun taas osa on täysin ihmisen hallussa olevia ja muovaamia. Tietenkin nämä luonnon valtaamat alueet ovat myös alunperin ihmisen kädenjälkeä, joka paikoin unohtuu mielestämme, mutta ihminen on tehnyt mahdolliseksi tehdyn ja luonnon välisen symbioosin. Suora käännös puuteollisuuden johtajan Prentice Bloedelin sanoista “Luonto pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa” johtaa totuuteen, jota Bloedel Reserve yrittää meille näyttää. Kohde onnistuu hyvin monipuolisilla alueillaan opettamaan tätä meille sanomatta sanaakaan. Katsoja voi saapua paikalle joko tietämättä mitään tai olla jo tietoinen metsäpuutarhaan liittyvistä aiheista ja lähteä sitäkin entistä viisaampana, oivaltuneena ja rentoutuneena.

♥ Jassu

Paviljongin sisältämä maisema

Pittoreski assosioidaan yleensä maalaukselliseen maisemaan, jossa arkkitehtuuri pienimuotoisena osapuolena yhdistyy osaksi maisemaa. Kun taas arkkitehdeille varsin tunnettua ja klassista kohdetta, The Barcelona Pavilion, pidetään itse kokonaisuudessaan pittoreskisena maisemana, vaikka maisema se ei kirjaimellisesti ole ollenkaan. Tätä maiseman ja arkkitehtuurin rajoja leikittelevää kohdetta Caroline Constantine käsittelee kirjoituksessaan The Barcelona Pavilion as Landscape Garden. Hän pohtii ja perustelee paviljongin olevan pittoreskinen maisema, joka muutti varsinaista pittoreskin alkuperäistä määritelmän käsitystä.

Constantine kirjoittaa välillä niin, että tulisi osata lukea rivien välistä asioita, joka tavalla tai toisella on intellektuaalinen tapa mutta asialle tuntemattomalle haastava tapa lukea ja varsinkin siis ymmärtää tekstiä läpikotaisin. Toisaalta tekstin kohteena ovat alusta lähtien olleet alan ammattilaiset ja asiantuntijat, mutta tekstin tulisi silti olla ymmärrettävää. Samalla myös Constantinen latelemat väittämät ja perustelut eivät tunnu olevan kritiikkiä vaan puhdasta faktaa ja kerrontaa. Myöhemmin vasta avautuukin lukijalle, että ainiin tämäkin on pelkkä subjektiivinen näkökulma asiasta eikä täyttä totta, välttämättä. Constantine jättää monet asiat, kuten maiseman ja luonnon kokemisen paviljongissa, tulkinnanvaraisiksi ja pelkän havainnon johtamaan päättelyyn. Kirjoittaessaan Constantine on ehkä unohtanut, että samanlaista havainnon kokemusta ei voi tulla pelkästä kirjoituksesta ja yksittäisistä kuvista, vaan pelkästään paikan päällä olemisesta. Mahdollisesti kohdeyleisön takia hän olettaakin, että lukija on joskus käynytkin kohteessa. Mielikuvituksellinen havainto kokemus vaatii ponnisteluja lukijalta, joka voi saavuttaa vain minimaalisen väläyksen marmori seinien värien loihtimasta liikkumattomasta elämästä ja heijastusten loputtomasta kosketuksen ulottumattomassa olevasta maailmasta.

Constantine tulee kutakuinkin siihen lopputulokseen, että The Barcelona Pavilion on pittoreskinen, vaikka siinä on ristiriitaisuuksia alkuperäiseen näkemykseen. Hänen kirjoittamisen kautta saa esteettisen arvokkaan kuvan paviljongista, jota voidaan päätellä Monroe Beardsleyn arvottamisen kriteerien mukaan. Paviljonki on intensiivinen eli se herättää niin voimakkaan kokemuksen ja tuntemuksia, jonka takia kaikki muu unohtuu. Kohteessa on koherenssia eli asioiden yhteyttä ja liittymistä toisiinsa, esimerkiksi materiaalien pintojen heijastukset, yksittäinen muusta erottuva ja mittasuhteita suurentava patsas ja seinien marmorien lumoavuus. Kompleksisuus puolestaan ilmenee arkkitehtuurin ja maiseman suhteen elämyksestä, siitä mitä luonto on ja miten sitä voidaan havainnon kautta perustella.

♥ Jassu

Barcelona Pavilion, by Mies van der Rohe | Naotake Murayama | Flickr