Merkityksellinen vai merkityksetön kokemus

Onko maisema-arkkitehtuuri taidetta? Tähän kysymykseen on vaikea löytää vastausta, eikä siihen välttämättä ole sitä “oikeaa”, sillä jokainen kokija kokee taiteen eri tavoin. Voimme enemmänkin vain verrata ja löytää samoja tai eroavia piirteitä maisema-arkkitehtuurista taiteen suhteen. Maisemasta voi samalla tavalla löytää merkityksiä kuin maalauksesta, mutta se riippuu katsojasta ja hänen mieltymyksistään. Joku asiaan perehtynyt voi kutakuinkin löytää puutarhasta viittauksia ja metaforia, jotka suunnittelija on sinne sijoittanut tiedostaen tai tiedostamatta. Jokainen merkitys ei siis välttämättä ole suunnittelijan tarkoituksella tuomaa, vaan kokijan omaa harkintakykyä ja päättelyä. Tähän vaikuttaa paljon myös kohteesta tiedetty taustatieto, joka johdattaa kokijaa ymmärtämään aluetta paremmin. Toisaalta kohteesta saa “puhtaimman kokemuksen” silloin kun kävijä käy siellä ensimmäisen kerran tietämättä mitään. Tämän jälkeen “puhdas kokemus” voi täyttyä entisestään ja kerta kerralta olla vaan rikkaampi. Samaa voi verrata taiteeseen, jonka kokeminen taustatiedon kautta toimii aivan samalla tavalla.

Meille ihmisille on jotenkin luontaista löytää kaikelle selitys, ja tämän takia etsimmekin jokaisesta asiasta merkityksiä, varsinkin taiteessa. Kaiken pitäisi olla järjenmukaista. Miksi tämä on tehty? Mitä tämä kritisoi? Mihin valitut värit ja muodot viittaavat? Joissain tapauksissa tämä on vain turhaa, sillä ei kaikella tarvitse olla selitystä ja jotain syvempää merkitystä. Esimerkiksi tatuoimisessa, joka on omanlaisensa taiteenmuoto, odotetaan tuotetulla kuvalla olevan aina jokin merkitys. Tämä on täysin vääränlainen oletus, ei sen tarvitse merkitä mitään. Syvempi merkitys ei tee tatuoinnista yhtään parempaa tai huonompaa. Sama pätee kaikkeen taiteeseen kuten maisema-arkkitehtuuriin. Pelkässä kokemuksessa, joka joko sisältää näitä oivalluksia tai sitten ei, piilee se kauneus, joka on tärkeintä taiteessa.

♥ Jassu

Ilman luontoa ei ihminen pärjää

Bloedel Reserve on herättänyt erilaisia tulkintoja kokemuksellisuudesta ja henkistymisestä sekä yhteiskunnallisesta että laajasta näkökulmasta ekologisiin keskusteluihin, jonka takia alue on yksi keskeisimpiä nykymaisema-arkkitehtuurin kohteita. Yhdysvalloissa sijaitseva 150 hehtaarin kokoinen metsäpuutarha tuo luonnon prosessit ja ihmisen kontrollin esille; osa alueista on luonnon valtaamia ja uudelleen synnyttämiä kun taas osa on täysin ihmisen hallussa olevia ja muovaamia. Tietenkin nämä luonnon valtaamat alueet ovat myös alunperin ihmisen kädenjälkeä, joka paikoin unohtuu mielestämme, mutta ihminen on tehnyt mahdolliseksi tehdyn ja luonnon välisen symbioosin. Suora käännös puuteollisuuden johtajan Prentice Bloedelin sanoista “Luonto pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa” johtaa totuuteen, jota Bloedel Reserve yrittää meille näyttää. Kohde onnistuu hyvin monipuolisilla alueillaan opettamaan tätä meille sanomatta sanaakaan. Katsoja voi saapua paikalle joko tietämättä mitään tai olla jo tietoinen metsäpuutarhaan liittyvistä aiheista ja lähteä sitäkin entistä viisaampana, oivaltuneena ja rentoutuneena.

♥ Jassu

Paviljongin sisältämä maisema

Pittoreski assosioidaan yleensä maalaukselliseen maisemaan, jossa arkkitehtuuri pienimuotoisena osapuolena yhdistyy osaksi maisemaa. Kun taas arkkitehdeille varsin tunnettua ja klassista kohdetta, The Barcelona Pavilion, pidetään itse kokonaisuudessaan pittoreskisena maisemana, vaikka maisema se ei kirjaimellisesti ole ollenkaan. Tätä maiseman ja arkkitehtuurin rajoja leikittelevää kohdetta Caroline Constantine käsittelee kirjoituksessaan The Barcelona Pavilion as Landscape Garden. Hän pohtii ja perustelee paviljongin olevan pittoreskinen maisema, joka muutti varsinaista pittoreskin alkuperäistä määritelmän käsitystä.

Constantine kirjoittaa välillä niin, että tulisi osata lukea rivien välistä asioita, joka tavalla tai toisella on intellektuaalinen tapa mutta asialle tuntemattomalle haastava tapa lukea ja varsinkin siis ymmärtää tekstiä läpikotaisin. Toisaalta tekstin kohteena ovat alusta lähtien olleet alan ammattilaiset ja asiantuntijat, mutta tekstin tulisi silti olla ymmärrettävää. Samalla myös Constantinen latelemat väittämät ja perustelut eivät tunnu olevan kritiikkiä vaan puhdasta faktaa ja kerrontaa. Myöhemmin vasta avautuukin lukijalle, että ainiin tämäkin on pelkkä subjektiivinen näkökulma asiasta eikä täyttä totta, välttämättä. Constantine jättää monet asiat, kuten maiseman ja luonnon kokemisen paviljongissa, tulkinnanvaraisiksi ja pelkän havainnon johtamaan päättelyyn. Kirjoittaessaan Constantine on ehkä unohtanut, että samanlaista havainnon kokemusta ei voi tulla pelkästä kirjoituksesta ja yksittäisistä kuvista, vaan pelkästään paikan päällä olemisesta. Mahdollisesti kohdeyleisön takia hän olettaakin, että lukija on joskus käynytkin kohteessa. Mielikuvituksellinen havainto kokemus vaatii ponnisteluja lukijalta, joka voi saavuttaa vain minimaalisen väläyksen marmori seinien värien loihtimasta liikkumattomasta elämästä ja heijastusten loputtomasta kosketuksen ulottumattomassa olevasta maailmasta.

Constantine tulee kutakuinkin siihen lopputulokseen, että The Barcelona Pavilion on pittoreskinen, vaikka siinä on ristiriitaisuuksia alkuperäiseen näkemykseen. Hänen kirjoittamisen kautta saa esteettisen arvokkaan kuvan paviljongista, jota voidaan päätellä Monroe Beardsleyn arvottamisen kriteerien mukaan. Paviljonki on intensiivinen eli se herättää niin voimakkaan kokemuksen ja tuntemuksia, jonka takia kaikki muu unohtuu. Kohteessa on koherenssia eli asioiden yhteyttä ja liittymistä toisiinsa, esimerkiksi materiaalien pintojen heijastukset, yksittäinen muusta erottuva ja mittasuhteita suurentava patsas ja seinien marmorien lumoavuus. Kompleksisuus puolestaan ilmenee arkkitehtuurin ja maiseman suhteen elämyksestä, siitä mitä luonto on ja miten sitä voidaan havainnon kautta perustella.

♥ Jassu

Barcelona Pavilion, by Mies van der Rohe | Naotake Murayama | Flickr

Maisema-arkkitehtuuri nyt

Aistimaailmasta käytännöllisyyteen

Maailma muuttuu. Ympäristö muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Näin voimme sanoa myös maisema-arkkitehtuurista, joka aikoinaan oli puhdasta tunnepitoista ja esteettistä taidetta. Tämä perustui vanhaan romantiikan tunneperäiseen ajattelutapaan, jossa tunnetilojen luominen, aistien yhdentyminen ja irrationaalinen ajattelu olivat pääroolissa. Tuolloin pyrittiin sulauttaa taide ja luonto kokonaisuudeksi, mutta nykyään mukana suuressa tähtäimessä on ekologinen ja holistinen näkökulma pelkän esteettisyyden ja tunteiden sijaan. Maisema-arkkitehtuuri on edelleenkin paljolti eri aistien, kuten hajun, kuulon ja tunnon, yhdentymää, kuitenkin ottaen osaa nykyajan ongelmiin esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Toisaalta jokaisella kohteella on oma tarkoituksensa ja päämääränsä, sillä eihän yksi voi palvella jokaista. Ensimmäinen pitää hulevedet ja vedenpinnan nousun hallinnassaan estäen tulvimista, toinen viilentää aluetta pitämällä kuumat lämpötilat loitolla ja osa taas on monipuolisempia kokonaisuuksia.

Taiteen ja maisema-arkkitehtuurin rajat

Taiteen rajat ovat nykyään erittäin häilyvät, niitä ei käytännössä ole enää ollenkaan. Maisema-arkkitehtuurin taiteellisuuden rajoista ei voi olla samaa mieltä, sillä tietyssä vaiheessa maisema-arkkitehtuuri muuttuu ympäristötaiteeksi. Taidetta ihaillaan ja katsellaan, mutta maisema-arkkitehtuuria koetaan tilana eikä pelkkänä aistien tunnelmuksena. Maisema-arkkitehtuurilla tehdään tiloja, joilla on käyttötarkoitus, ne ovat jotakin varten. Yhteisöllisyys, hyvinvoinnin lisääminen ja oleskelu. Ekologia, ympäristö ja ilmasto. Myös tietyllä tapaa maisema-arkkitehtuuri voi rikkoa rajoja tai enemmänkin kokeellisella tavalla leikitellä esimerkiksi ulkotilan ja sisätilan suhteella.

Ylitsepääsemätön luonto

Ekologian kautta tulee luonnon villiintymis ihanne, jossa luonto pääsee valloilleen valloittamaan ja jatkamaan elämän kiertokulkua. Luontoa ei estä mikään, sillä se on vahva. Kasvillisuus puskee läpi kiven ja kuoleman jälkeen syntyy jotain uutta. Tämä prosessien kulku on tärkeää, ilman sitä kohde olisi sieluton onkalo. Valtaava luonto heijastelee romantiikan rauniomuotoa, joka oli pettymyksen ja menetyksen tyyssija. Toisaalta nykyään raunioituminen ja sen päälle puskeva luonto voidaan kokea eri tavalla, ei pettymyksenä vaan jonkin muun saavutuksena, kauniina elementtinä. Maisema-arkkitehtuurilla tällaista voidaan teettää esimerkiksi yhdistämällä kasvillisuus, maisema ja rakennus. Viherkatoilla, -seinillä ja -julkisivuilla voidaan keinotekoisesti imitoida tätä siten, että raunioitunut ei olekaan rappio vaan ne ovat sulassa sovussa keskenään. Toisinaan arkkitehtuurin tulisi olla useammin vastaanottava osapuoli, joka alistuu maiseman syleilyyn eikä toisin päin.

♥ Jassu

Bryga suurennuslasin alla

Yllätyksekseni samasta kohteesta – Brygasta –  on kirjoitettu kolme eri artikkelia, mukaan lukien omani. Tämä on siis oiva mahdollisuus verrata näitä keskenään, ja ottaa oppia myös muilta. Käytän artikkelien vertailuun apuna Markku Ihosen kirjoitusotetta esitelmästä Hyvä kritiikki. Hän on listannut kolmetoista kohtaa, jotka määrittelevät minkälaista hyvä kritiikki on. Tässä vielä listattuna ne lyhyesti alle. 🙂


Hyvä kritiikki:

    1. on rationaalista ja harkittua toimintaa
    2. on subjektiivista
    3. on myös objektiivista
    4. löytää teoksen omat kvaliteetit
    5. on kohteen kuvailua, tulkintaa ja arvottamista
    6. näkee miten teos täyttää omat tavoitteensa ja osaa asettaa teoksen mielekkääseen yhteyteen
    7. osaa valita sopivat vertailukohteet
    8. vertailee aina suhteessa johonkin piirteeseen tai seikkaan
    9. pystyy haistamaan jotakin uutta
    10. on huolellista
    11. kohdistuu ensisijaisesti taideteokseen, ei sen tekijään
    12. on taiteen harrastajan palvelija
    13. tulee olla selkeää, kielellisesti moitteetonta ja loogisesti johdonmukaista

Kaikkien kolmen artikkelin kuvailu kohdetta kohtaan on rikasta mutta ei lopulta niin paljon analysoivaa kuin olisi toivonut (mutta tämä oli kuitenkin odotettavissa näin varhain kurssin alussa).

Jaanan artikkeli meinaa jäädä pelkäksi Brygan esittelyksi, mutta loppua kohden teksti ryhdistäytyy ja ottaa jämäkän otteen viimeisessä kappaleessa kansirakentamista kohtaan. Artikkelin lopussa piilee pieni totuus siitä miten maanvaraisia viheralueita syödään pala palalta pois, joka johtaa siihen että ainut vihreä sijoitetaan katolle. Tämä ei tietenkään ole ideaalista ja kaupunkiympäristön suunnittelijoiden ja päättäjien tuleekin varmistaa ettei näin käy.

Annen artikkeli on varsin subjektiivinen läpikotaisin, tekstissä kuvaillaan ja arvostellaan aluetta niin kuin oltaisiin siellä paikan päällä, ja varmasti oltiinkin, sillä ainakin vieressä kivillä hyppelevä lapsi, liikenteen melu ja kauppakeskuksen humina antavat sellaisen vaikutelman. Omasta ja Jaanan artikkelista tällaista samanlaista tunnelmaa ei valitettavasti tullut. Ero juuri hetki sitten paikan päällä käyneellä kirjoittajan tekstillä on suuri verrattuna sellaiseen, joka on käynyt siellä aikoja sitten ja kirjoittanut tekstin myöhemmin, tietenkin.

Itsekritiikkinä voin sanoa, että oma artikkelini jää näistä kolmesta ehkä pintapuoleisemmaksi. Jykevää kritiikkiä ei niinkään löydy ja kirjoitus on enemmänkin mielistelevää, mutta koinkin Brygan olevan miellyttävä paikka enkä löytänyt sieltä mitään korjattavaa tai muutettavaa. Jopa ainoan haitan, eli paikalle löytämisen, käänsin positiiviseksi puoleksi.

Kritiikki ei ole kuitenkaan haukkumista ja moittimista, vaan se voi olla yhdessä kielteistä, positiivista ja rakentavaa.

♥ Jassu

Tavoitteiden avaus

Tämä blogi sijoittuu kurssille nimeltä Maisema-arkkitehtuurin kritiikki, jonka osaamistavoitteina on perehdyttää opiskelija tulkitsemaan ja arvostelemaan maisema-arkkitehtonisia kohteita sekä käymään niistä keskustelua muiden kanssa, jolloin opiskelija ymmärtää kritiikin eli arvostelun merkityksen omalla alallaan. Kurssilla maisema-arkkitehtuuriin syvennytään taideteoreettisesti eli miten kohteet koetaan taiteen näkökulmasta esteettisesti. Lisäksi keskusteluun otetaan mukaan muitakin aihealueita kuten maisemantutkimusta, ympäristöestetiikkaa ja -filosofiaa.

Koen kurssin olevan itselleni varsin haasteellinen kokemattomuuteni ja naiiviuden takia, mutta sitäkin hyödyllisempi. Minulla on vaikeuksia kirjoittaa syvällistä tekstiä, jota myös kritiikin kirjoittaminen on. Haasteellisuus johtuu siitä kun teokseen pitää päästä pintaa syvemmälle ja itselläni on jokin esto tähän. Ihan kuin olisin sokea niille vihjeille mitä teoksesta pitäisi kaivaa esiin, ikään kuin minulla olisi näkemistä estävät aurinkolasit päässä. Ehkä tämän kurssin avulla saan nämä aurinkolasit pois päästäni tai ainakin raotettua niitä.

Toinen asia missä haluan oppia paremmaksi on kriittinen keskusteleminen ja omien perusteluiden esiin tuominen ja niiden takana pysyminen. Keskustelutilanteissa itselläni alkaa yleensä lyömään ihan tyhjää jos aihe on vaikea tai se ei ole minulle muuten tuttu. Kompastuskivenäni yleensä näissä kirjoitus- ja keskustelutilanteissa on se, että alan pohtimaan liikaa ja jään jumiin aivojeni ajatussolmuihin, jotka hidastavat ja lamaannuttavat prosessia. Eli oppimisstrategiani tavoitteena on antaa vain mennä, ja jättää yliajattelu myöhemmälle. Kyllä tää tästä!

♥ Jassu

Rakennusten yläpuolelle kätketty puisto

Jo muutama vuosi sitten valmistunut tulevaisuutta katsova rakenne on edelleen vain alueen asukkaiden, asiasta tietävien ja myös niiden harvojen tiedossa, ketkä sattumalta sinne löytävät kauppakeskus REDIn sokkelosta. Kyseessä on pari vuotta sitten Vuoden Ympäristörakenne 2019 -palkinnon voittanut puistokansi Bryga, joka kilpailun tuomariston mukaan tuo uusia ajatuksia tiiviiseen kaupunkirakentamiseen. Bryga on siis REDIn katolla ja rakentuvan tornitalokokonaisuuden yhteydessä sijaitseva yleisölle avoin eli julkinen puisto, johon kuka vain saa saapua.

Vaikka kyseinen uudenaikainen rakenne on hieman laajalta yleisöltä piilossa, voi tämä silti olla yksi tärkeä osa sen muiden vahvuuksien joukossa, joka tuo alueelle jonkinasteista yksityisyyden tunnetta. Muutaman kerran paikan päällä käyneenä siitä tulee juuri tällainen vaikutelma. Puistokansi on toden tosiaan rauhallinen ja erittäin miellyttävä paikka nauttia olosta joko yksin tai muiden kanssa, leikkiä ja osallistua pienimuotoisiin tapahtumiin, joita siellä järjestetään.

Puistokannella kävellessä hetkeksi unohtaa olevansa REDIn katolla, koska sinne tuodut nerokkaat maastonmuodot ovat kumpuilevaa eikä tasaista niin kuin yleensä katot ovat, joka tekee tämän kyseisen illuusion. Kasvillisuus ja materiaali valinnat perustuvat saaristoteemaan, joka pyrkii heijastamaan Kalasataman alueen menneisyyttä saaristona ja teollisena satamaympäristönä. Historiaa kunnioittaen ja konseptia jatkaen puistokannelle valittiin nimeksi Bryga, joka tarkoittaa laivan komentosiltaa. Bryga on kerrassaan mainio nimi alueelle, joka on muutenkin onnistunut suunnitelma toteutusta unohtamatta.

Kauniin kumpuilevan ja kaareilevan ulkomuodon lisäksi alue on oikeasti käytännöllinen monen asian suhteen, esimerkiksi hulevesien kannalta. Koko kannen alle on asennettu hulevesien keräilykennosto, johon kerääntynyt vesi hyödynnetään. Brygan suunnittelussa ei olla siis todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin, vaan siinä on tehty rohkeita ja kunnianhimoisia valintoja, jotta paikka olisi esteettisesti ja toiminnallisesti kestävä ja myös hyvä ympäristö kaikille. Brygassa on ehdottomasti paljon kaikkea muutakin, joka paljastuu vasta siellä kävijän nähtäväksi.

Kuva: Mika Huisman Decopic

Aiheesta löydät lisää täältä:

Vuoden Ympäristörakenne 2019 Bryga on yleisölle avoin puisto katolla

Bryga – Public rooftop park – Landezine

Kalasataman keskus puistokansi Bryga ja asuntopihat

Bryga on valittu Vuoden Ympäristörakenteeksi

♥ Jassu