Hyvä rakennustapa

Hyvää rakennustapaa tehdään kun noudatetaan voimassa olevaa rakennuslakia, käytetään eri toimijoiden julkaisemia ohjeita kuten RT-kortistoa ja RYLiä, noudatetaan alan kirjallisuutta ja toimitaan rakennustarvikevalmistajien julkaisemien ohjeiden mukaisesti. Hankkeen jokainen osapuoli hyötyy hyvästä rakennustavasta, ja se on tärkeää kohteen elinkaaren kannalta. Kohteen elinkaareen on yhteydessä kunnossapito, jonka niskaan hankkeen jälkeen huonosti rakennetut asiat kaatuvat, jolloin kuluu ylimäärästä aikaa ja resursseja, joka puolestaan taas lyhentää kohteen elinkaarta. Kunnossapitoa tehneenä tää on oikeestaan tullut huomattua ja koettua. Esimerkiksi jos kivien ladonta on tehty huonosti tai sidonta aineena käytetty vääränlaista, jolloin kivien väliin pääsee siemeniä ja multaa. Tämä johtaa siihen, että rakoihin alkaa kasvamaan rikkaruohoja, joiden poistamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos alueen sijainti on haastava kuten rinteessä. Jotta rikkaruohot saataisiin kokonaan pois, niin koko kivien ladonta tulisi tehdä uudestaan.

Yleiset laatuvaatimukset ovat sopimusasiakirjoja tilaajan, konsultin, urakoitsijan ja valvojan välillä, jotka edistävät hyvää rakennustapaa. Nämä voidaan jakaa toimivuus vaatimuksiin ja teknisiin vaatimuksiin. Tekniset vaatimukset määrittelevät laatutasoa mitä valmistus hetkellä pitää toteutua kun taas toimivuus vaatimukset määrittelevät miten rakenteen tulisi toimia elinkaaren aikana. Esimerkiksi toimivuus vaatimuksessa voi olla vaadinta painorajasta kansirakenteella tai hulevesien kesto puiston reiteillä. Tähän voisin tuoda taas yhden kokemuksen kunnossapidosta hulevesiin ja kivituhkaan liittyen. Kivituhka polulla ei ollut oikeanlaista kallistusta (enää tai sitten ei koskaan ollutkaan) eikä kourua, jota kautta hulevesi valuisi alaspäin. Rankkasateen jälkeen tottakai hulevesi oli ottanut mukaansa isot massat kivituhkaa ja valuttanut ne mennessään samalla tehden hirveät “luonnolliset” kourut polkuun, joista pahimmat meidän piti täyttää lapioilla manuaalisesti. Eli ravasimme hakemasta sitä alas valunutta kivituhkaa takaisin polun yläpäähän, joka oli siis erittäin hidasta ja raskasta puuhaa. Polku viimeisteltiin kuitenkin lanauskoneella siistiksi. Tässä tilanteessa polkuun olisi voitu valita toinen materiaali tai sijoittaa viereen oikeanlainen kouru. Uusi vaihtoehto ratkaisuksi tähän voisi olla myös kivituhkan sidosaineena käytettävä sokerituotannon kuituroska, johon törmäsin tänä vuonna uutisissa. Sen tarkoituksena on enemmänkin estää tietä pöllyämästä, mutta se voisi mahdollisesti auttaa myös tällaisessa tilanteessa.

Tähän lopuksi haluan nostaa esiin sen, mitä Hannakin luennon lopussa kehotti, että suunnittelijoilla on suuri velvollisuus ja oikeus ottaa kantaa hankkeessa toteutettaviin laatuvaatimuksiin!

♥ Jassu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *