Viime viikon luennolla sivuttiinkin jo vähän hankkeiden toteutusmuotoja, jotka sitten aukesivat tällä viikolla enemmän. Tätä varten tehtiin myös tuntitehtävä, jossa piti keksiä esimerkki tietystä hankkeen toteutusmuodosta. Meidän ryhmällä oli pääurakkamuodot, johon sisältyivät kokonaisurakka ja jaettu urakka. Tuntitehtävä tuntui aluksi tosi vaikealta ymmärtää ja juuri keksiä sitä esimerkkiä, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä. Osa maisema-arkkitehdin rooleista eri vaiheissa meni enemmänkin arvailun piikkiin kun emme tietäneet varmuudelta sitä emmekä osanneet etsiä vastausta. Mutta pääpointtina kuitenkin on se, että maisema-arkkitehti voi mahdollisuuksien mukaan olla jollain tapaa osallisena jokaisessa vaiheessa.

Yhtenä esimerkkihankkeena luennolla oli Vihreistä vihrein hankkeen kerrostalokortteli Jätkäsaaressa, jonka tavoitteena on tutkia ja selvittää viherrakentamisen toimivuutta kerrostalon yhteydessä. Kerrostalon tutkimuskohteina ovat mm. viherkatot ja viherjulkisivut. Tää on tosi kiehtovaa, varsinkin kun kirjoitin kandin viherjulkisivuista ja siinä tuli vastaan juuri se, että niitä on oikeastaan tutkittu todella paljon, mutta ei vaan Suomen olosuhteissa. Tää tulee olemaan tosi siisti juttu ja pitääkin ehdottomasti marssia Jätkäsaareen näkemään se! Hankkeen toteutusmuotona taisi olla suunnittele ja rakenna eli SR-urakka, jossa urakoitsija sekä suunnittelee että myös suorittaa varsinaisen rakennustyön. Perinteisessä urakassa tilaaja on vastuussa suunnitelma-asiakirjoista.

Olen törmännyt viheralan kunnossapidon työelämässä ja myös keskustellessa muiden alojen opiskelijoiden kanssa sellaiseen väittämään ja ennakkoluuloon, että ”maisema-arkkitehdit eivät osaa tehdä mitään”. Olin pohtinut, että onko muiden, kuten käytännön töiden tekijöiden, mielipide aina tämä, ja että se on vain nieltävä ja kasvattaa paksu nahka sitä varten. Kysyinkin tästä luennolla, koska itse olen ollut tosi hämmentynyt tuollaisesta mielipiteestä, enkä ole oikein osannut kohdata sitä ja haastaa vastaan. Vastaukseksi rohkaistiin enemmän kysymään asioita ja tiivistämään yhteistyötä. Tärkeää käytännössä on myöntää itselleen ettei osaa tehdä kaikkea, varsinkaan toisen alan hommia, jonka takia kannattaakin avata suu, kysyä, keskustella ja oppia lisää.

Viimeiseksi opin myös, että joissain tapauksissa täytyy olla tiukka ja pitää kiinni omista päätöksistä ja ideoista. Luennolla tuli esiin esimerkki tällaisesta tapauksesta säilytettäviin puihin liittyen. Urakoitsijat oli kilpailutettu ja heidän suunnitelmissa oli säilytetty puita, mukaan lukien kaksi mäntyä rakennuksen vierustalla. Myöhemmin urakoitsija ilmoitti ettei näitä kahta mäntyä pysty säilyttämään millään, mutta maisema-arkkitehti ei antanut samantien periksi vaan alkoi tavallaan ”uhkailemaan” että vaihetaan toiseen urakoitsijaan, joka oli ollut mukana kilpailussa ja säilyttänyt myös ne puut. Lopulta urakoitsijaa ei vaihdettu mutta männyt säilyivät silti.

♥ Jassu