Kaupunkien kasvu megatrendinä

Tämän kerran luennolla käsiteltiin aluerakentamishanketta ja minua alkoi pohdituttamaan kaupunkien jatkuva kasvaminen, laajentuminen ja kehittyminen. Mihin asti laajentuminen riittää? Entä kun tila loppuu kesken? Tässä minua huolestuttaa eniten se miten viheralueiden tilaa napsitaan vähitellen pois asutuksen tieltä. Esimerkkinä tähän voisi heittää Helsingin kaupungin asuntotavoitteen, jossa joka vuosi rakennetaan 7000 uutta asuntoa. Nyt asuntotavoite nostettiin 8000, johon tähdätään vuoteen 2023 mennessä. Tätä ennestään tavoite on ollut 6000 uutta asuntoa vuodessa. Ymmärrän hyvin, että ihmisiä syntyy koko ajan lisää ja muuttoliike pk-seudulle on suuri, mutta siinä on varmasti taustalla muutakin mistä minulla ei ole aikaisempaa käsitystä. Tämän takia yritin vähän perehtyä aiheeseen ja löysinkin uutisen viime vuoden alusta. Siinä kaupunkiympäristölautakunnassa istuva Tuomas Rantanen kommentoi, ettei tarkoitus ole kasvattaa pääkaupunkia, vaan tarjota asuntoja luontaiseen kasvuun, sillä ihmisten muutto-oikeutta Helsinkiin ei voida rajoittaa. Lisäksi Rantanen perustelee tätä sillä, että se johtaa jyrkempään vuokratason ja asuntojen hinnan nousuun ja segregaatioon jos kysyntään ei vastata. Hän tuo myös esiin, että ihmisten muuttaessa Helsinkiä ympäröiviin kuntiin aiheuttaa lisää liikennettä ja yksityisautoilua. Uutisessa mainitaan myös Mari Holopaisen kommentti, että Helsingin tiivistäminen tulee väistämättä viemään asukkaille tärkeitä viheralueita. Lähde tässä: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3125716. Voisin selata jossain vaiheessa myös Helsingin kaupunkistrategian – Kasvun paikka julkaisun, se sisältää varmasti lisää hyvää tietoa.

Luennolla keskustellessa tästä aiheesta ymmärsin kuitenkin, että Helsingillä on minimimäärä kuinka paljon viheralueita tulee säilyttää – olisikohan se ollut jotain 40% Helsingin pinta-alasta, joten suurta huolta ei siis pitäisi olla ja uskon, että tärkeimmät viheralueet tullaan säilyttämään ja suojelemaan. Käsitin myös, että näitä asuntojen rakentamista pyritään tekemään jo rakennetuille alueille ja entistä tehokkaammin, joka toisaalta meinaa että korkeampia rakennuksia kohoaa vierekkäin, jossa on riskinä mm. alueen epämieluisuus ja lukemattomat muut haitat. Toivon tosiaan, että tämä kaupunkien kasvu ei tulisi olemaan ikuisuus trendi.

♥ Jassu

Kustannusten laskemista

Tällä kertaa tutustuimme kustannushallinnan ohjelmisto Foreen, jolla voi laskea rakennushankkeiden kustannuksia ja päästöjä. Foressa on viisi eri laskentasovellusta, joista Hola ja Rola ovat yleisimmät ja tutuimmat. Holaa käytetään yleissuunnitteluun, johon sisältyy kaava-, tie-, katu- ja ratasuunnittelu sekä talonrakennus. Rola puolestaan sopii rakennussuunnitteluun eli katu-, tie-, rata- ja toteutussuunnitteluun. Laskentasovelluksissa on hankkeen jokaiselle suunniteltulle aiheelle valmis arvio hinnasta, jonka asiantuntijat ovat määrittäneet. Laskentaa voi tehdä vielä yksityiskohtaisemmaksi, jolloin arviokin on luotettavampi. Esimerkiksi julkisen puiston suunnittelussa voi määritellä istutettavien ja säilytettävien puiden määrän ja muutenkin puiston koon, jolloin kustannusarvio muuttuu sen mukaan mitä on määritelty.

Opimme siis hankkeen kustannusten ohjausta, mitkä tekijät vaikuttavat kustannuksiin ja mistä kustannukset muodostuvat. Kustannukset muodostuvat hankkeen tavoitteista, olosuhteista, valituista suunnitteluratkaisuista, suhdannetilanteesta, toteutusmuodosta ja aikataulusta. Tilaajan roolina on tehdä kustannushallintaa ja kustannusohjausta hankkeessa. Kustannushallinnassa on kyse kustannusten määrittämisestä asetettujen tavoitteiden ja ominaisuuksien pohjalta. Kustannusohjaus puolestaan tarkoittaa hankkeen tavoitteiden, suunnitelmien ja taloudellisuuden varmistamista eri vaiheissa. Tärkeänä pointtina nousi esiin myös se miten merkittäviä lähtötiedot ovat projektissa, jotta saataisiin oikeanlainen ja luotettava arvio hankkeen kustannuksista. Tällöin vältytään ja säästytään hankalilta tilanteilta, joissa kustannusarvio jää liian alhaiseksi. Tällaisissa tilanteissa koko hanke voidaan lakkauttaa kun raha loppuu kesken. Kustannusten laskeminen ei kuitenkaan tule olemaan meidän maisujen hommaa, mutta on erittäin tärkeää tietää miten niitä kuitenkin lasketaan, jotta se osataan ottaa paremmin huomioon suunnittelussa.

♥ Jassu

Kaikki riippuu rahasta

Tämän viikon aiheena oli maisemarakentaminen kaupunkibyrokratian näkökulmasta, ja tapauskohtaisesti “virkamies juttuja” Helsingin kaupungin puolelta. Kaikkia hankkeita varten kaupunki ja poliittinen johto määrittelee talousarvion eli kuinka paljon mikäkin osa-alueista maksaa ja kuinka paljon niihin on käytettävissä rahaa. Osa-alueita ja niiden hankkeita ovat asuntotuotanto, liikenneinvestoinnit (kuten joukkoliikenne, pyöräily, autoliikenne), elinkeinoelämän kehittämishankkeet, koulutukseen vaaditut hankkeet, peruskorjaushankkeet ja muut alueiden kehittämishankkeet (kuten keskusta-alue, lähiöprojektit). Näistä asuntotuotanto ja liikenneinvestoinnit haukkaavat todella suuren osan rahoituksesta ja niiden takia esimerkiksi puistojen budjettirahoitusta on leikattu. Tämä herättää aika usein keskustelua muillakin kursseilla, ja niin herätti nytkin siitä, että miten valitettavaa on kuinka paljon viheralueet joutuvat antamaan periksi ja väistämään muun rakentamisen tieltä. Keskustelu viheralueiden priorisoimisesta kaupungille päättyy aina raha-asioihin, koska puistot eivät tuota taloudellista etua yhtä paljon kuin asuminen. Toisaalta taas liikennettä verrattaessa viheralueisiin, kaupunki suostuu mielellään rahoittamaan yli 300 miljoonan hankkeen esimerkiksi rakennettaessa siltaa, joka ei palvele välttämättä yhtä paljon ihmisiä kuin samanhintainen keskuspuisto, joka toisi huomattavasti enemmän muita hyötyjä. Erittäin harmillista, ja on jotenkin kädetön olo kun ei voi asialle tehdä mitään, paitsi äänestämällä kuntavaaleissa. Toisaalta en itse koe olevani se oikea henkilö, joka osaisi ottaa härkää sarvista kiinni.

Budjettirahoihin liittyen voisi nostaa vielä yhdeksi esimerkiksi Töölönlahdenpuiston ja Kaisaniemenpuiston tilanteen, joka itseasiassa tuli juuri tutuksi toisellakin kurssilla. Töölönlahdenpuistoon oltiin tehty suunnitelmakilpailu yli 20 vuotta sitten, joka muuttui monta kertaa vuosien aikana ja loppujen lopuksi rahoitusta edelleen lähes puoleen, jolloin alueelle saatiin tehtyä edes juuri ja juuri nurmipinta. Alkuperäinen idea oli todella lennokas ja monipuolinen, siinä Töölönlahdenpuistoon olisi sijoittunut kanava ja paljon erilaisia toimintoja kuten teemapuutarhoja ja tanssipaviljonki. Niihin ei tietenkään ollut varaa, koska erittäin tärkeän ja keskeisen viheralueen rakentamisen sijaan ne käytettiin muuhun. Helsingin kaupunki menetti mielestäni Töölönlahdenpuiston arvokkuuden ja mahdollisuuden siitä mitä siitä olisi voinut tulla, lopputuloksena on sieluton aukko. Tällaisissa tapauksissa ulkopuolisen näkemys alueesta kohdistuu suunnittelijoiden kritisoimiseen, vaikka se ei ole ollut syypäänä lopputulokseen. Kaisaniemenpuisto puolestaan odottaa edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen kunnostusta. Tuleekohan sitä ollenkaan vai meneekö muu rakentaminen taas etusijalle?

Tässä yksi asia purtavaksi lisää: pohdin myös sitä miten nykyään puistoista ja viheralueista halutaan tehdä mahdollisimman helppohoitoisia, jotta resursseja säilyisi. Myöhemmin kaikki puistot alkavat varmaankin näyttämään aivan samanlaisilta, koska erikoisia ja monipuolisia ratkaisuja ei haluta kun niiden elinkaarta ei jakseta ylläpitää – tai siis siihen ei haluta käyttää rahaa. Olen käytännössä samaa mieltä molemmista näkemyksistä, ja tämä pitäisi mielestäni päättää tapauskohtaisesti. Tietynlaiset “hiljaisemmat ja luonnollisemmat” alueet tulisivat olla helppohoitoisia ja jopa sellaisia että ne pärjäävät itsekseen, mutta suuressa kulutuksessa olevilla alueilla tulisi olla joitakin rikkauksia ja haastavampiakin elementtejä ylläpitää. Ne tekisivät kohteesta arvokkaamman ja siten erottuvan joukosta.

♥ Jassu

Hyvä rakennustapa

Hyvää rakennustapaa tehdään kun noudatetaan voimassa olevaa rakennuslakia, käytetään eri toimijoiden julkaisemia ohjeita kuten RT-kortistoa ja RYLiä, noudatetaan alan kirjallisuutta ja toimitaan rakennustarvikevalmistajien julkaisemien ohjeiden mukaisesti. Hankkeen jokainen osapuoli hyötyy hyvästä rakennustavasta, ja se on tärkeää kohteen elinkaaren kannalta. Kohteen elinkaareen on yhteydessä kunnossapito, jonka niskaan hankkeen jälkeen huonosti rakennetut asiat kaatuvat, jolloin kuluu ylimäärästä aikaa ja resursseja, joka puolestaan taas lyhentää kohteen elinkaarta. Kunnossapitoa tehneenä tää on oikeestaan tullut huomattua ja koettua. Esimerkiksi jos kivien ladonta on tehty huonosti tai sidonta aineena käytetty vääränlaista, jolloin kivien väliin pääsee siemeniä ja multaa. Tämä johtaa siihen, että rakoihin alkaa kasvamaan rikkaruohoja, joiden poistamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos alueen sijainti on haastava kuten rinteessä. Jotta rikkaruohot saataisiin kokonaan pois, niin koko kivien ladonta tulisi tehdä uudestaan.

Yleiset laatuvaatimukset ovat sopimusasiakirjoja tilaajan, konsultin, urakoitsijan ja valvojan välillä, jotka edistävät hyvää rakennustapaa. Nämä voidaan jakaa toimivuus vaatimuksiin ja teknisiin vaatimuksiin. Tekniset vaatimukset määrittelevät laatutasoa mitä valmistus hetkellä pitää toteutua kun taas toimivuus vaatimukset määrittelevät miten rakenteen tulisi toimia elinkaaren aikana. Esimerkiksi toimivuus vaatimuksessa voi olla vaadinta painorajasta kansirakenteella tai hulevesien kesto puiston reiteillä. Tähän voisin tuoda taas yhden kokemuksen kunnossapidosta hulevesiin ja kivituhkaan liittyen. Kivituhka polulla ei ollut oikeanlaista kallistusta (enää tai sitten ei koskaan ollutkaan) eikä kourua, jota kautta hulevesi valuisi alaspäin. Rankkasateen jälkeen tottakai hulevesi oli ottanut mukaansa isot massat kivituhkaa ja valuttanut ne mennessään samalla tehden hirveät “luonnolliset” kourut polkuun, joista pahimmat meidän piti täyttää lapioilla manuaalisesti. Eli ravasimme hakemasta sitä alas valunutta kivituhkaa takaisin polun yläpäähän, joka oli siis erittäin hidasta ja raskasta puuhaa. Polku viimeisteltiin kuitenkin lanauskoneella siistiksi. Tässä tilanteessa polkuun olisi voitu valita toinen materiaali tai sijoittaa viereen oikeanlainen kouru. Uusi vaihtoehto ratkaisuksi tähän voisi olla myös kivituhkan sidosaineena käytettävä sokerituotannon kuituroska, johon törmäsin tänä vuonna uutisissa. Sen tarkoituksena on enemmänkin estää tietä pöllyämästä, mutta se voisi mahdollisesti auttaa myös tällaisessa tilanteessa.

Tähän lopuksi haluan nostaa esiin sen, mitä Hannakin luennon lopussa kehotti, että suunnittelijoilla on suuri velvollisuus ja oikeus ottaa kantaa hankkeessa toteutettaviin laatuvaatimuksiin!

♥ Jassu

Toteutusmuotojen pelikenttä ja yhteistyön avaimet

Viime viikon luennolla sivuttiinkin jo vähän hankkeiden toteutusmuotoja, jotka sitten aukesivat tällä viikolla enemmän. Tätä varten tehtiin myös tuntitehtävä, jossa piti keksiä esimerkki tietystä hankkeen toteutusmuodosta. Meidän ryhmällä oli pääurakkamuodot, johon sisältyivät kokonaisurakka ja jaettu urakka. Tuntitehtävä tuntui aluksi tosi vaikealta ymmärtää ja juuri keksiä sitä esimerkkiä, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä. Osa maisema-arkkitehdin rooleista eri vaiheissa meni enemmänkin arvailun piikkiin kun emme tietäneet varmuudelta sitä emmekä osanneet etsiä vastausta. Mutta pääpointtina kuitenkin on se, että maisema-arkkitehti voi mahdollisuuksien mukaan olla jollain tapaa osallisena jokaisessa vaiheessa.

Yhtenä esimerkkihankkeena luennolla oli Vihreistä vihrein hankkeen kerrostalokortteli Jätkäsaaressa, jonka tavoitteena on tutkia ja selvittää viherrakentamisen toimivuutta kerrostalon yhteydessä. Kerrostalon tutkimuskohteina ovat mm. viherkatot ja viherjulkisivut. Tää on tosi kiehtovaa, varsinkin kun kirjoitin kandin viherjulkisivuista ja siinä tuli vastaan juuri se, että niitä on oikeastaan tutkittu todella paljon, mutta ei vaan Suomen olosuhteissa. Tää tulee olemaan tosi siisti juttu ja pitääkin ehdottomasti marssia Jätkäsaareen näkemään se! Hankkeen toteutusmuotona taisi olla suunnittele ja rakenna eli SR-urakka, jossa urakoitsija sekä suunnittelee että myös suorittaa varsinaisen rakennustyön. Perinteisessä urakassa tilaaja on vastuussa suunnitelma-asiakirjoista.

Olen törmännyt viheralan kunnossapidon työelämässä ja myös keskustellessa muiden alojen opiskelijoiden kanssa sellaiseen väittämään ja ennakkoluuloon, että ”maisema-arkkitehdit eivät osaa tehdä mitään”. Olin pohtinut, että onko muiden, kuten käytännön töiden tekijöiden, mielipide aina tämä, ja että se on vain nieltävä ja kasvattaa paksu nahka sitä varten. Kysyinkin tästä luennolla, koska itse olen ollut tosi hämmentynyt tuollaisesta mielipiteestä, enkä ole oikein osannut kohdata sitä ja haastaa vastaan. Vastaukseksi rohkaistiin enemmän kysymään asioita ja tiivistämään yhteistyötä. Tärkeää käytännössä on myöntää itselleen ettei osaa tehdä kaikkea, varsinkaan toisen alan hommia, jonka takia kannattaakin avata suu, kysyä, keskustella ja oppia lisää.

Viimeiseksi opin myös, että joissain tapauksissa täytyy olla tiukka ja pitää kiinni omista päätöksistä ja ideoista. Luennolla tuli esiin esimerkki tällaisesta tapauksesta säilytettäviin puihin liittyen. Urakoitsijat oli kilpailutettu ja heidän suunnitelmissa oli säilytetty puita, mukaan lukien kaksi mäntyä rakennuksen vierustalla. Myöhemmin urakoitsija ilmoitti ettei näitä kahta mäntyä pysty säilyttämään millään, mutta maisema-arkkitehti ei antanut samantien periksi vaan alkoi tavallaan ”uhkailemaan” että vaihetaan toiseen urakoitsijaan, joka oli ollut mukana kilpailussa ja säilyttänyt myös ne puut. Lopulta urakoitsijaa ei vaihdettu mutta männyt säilyivät silti.

♥ Jassu

Hankkeiden aputyökalut

Rakennustietoa erilaisten hankkeiden avuksi on yllättävän paljon! Omalla alalla on usein itselleni tullut sellainen fiilis, että noh voi tehdä aikalailla mitä vaan tietyissä rajoissa ja välillä olenkin kaivannut sitä, että määritellään miten asiat tulisi tehdä ”oikein”. Ennestään minulle tutuksi kouluhommia tehdessä on tullut Rakennustieto kannan RT-kortisto, jota on tullut käytettyä jonkin verran. Vähän jälkikäteen toivoisi, että olisin käyttänyt sitä entistä enemmän suunnittelutehtävissä mutta nyt varmasti alan käyttämään. Nämä muut hankkeiden työkalut ovat enemmänkin tuttuja pelkän nimen kautta, mutta ei enää! Listaan taas perinteiseen tapaani ne tähän alle.

  • maaRYL määrittelee talonrakennushankkeissa käytettävät maa-, pohja- ja kalliorakennustöiden sekä piha-alueiden päällysrakenteiden ja yhdyskuntateknisten järjestelmien rakentamisen laatuvaatimukset
  • infraRYL määrittelee infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset ja jäsentää myös maa-, pohja- ja kalliorakenteiden tekniset laatuvaatimukset
  • korjausRYL määrittelee korjausrakentamisen hyvää rakennustapaa viranomaismääräysten, standardien, alan ohjeiden ja hyvien käytäntöjen pohjalta
  • talotekniikkaRYL sisältää muistilistoja suunnitelma-asiakirjoissa määriteltävistä asioista ja myös selkeitä ohjeistuksia urakoitsijalle
  • kiinteistöRYL määrittelee kiinteistöpidon laatutasot ja hyvän kiinteistönpitotavan
  • RT-kortisto on ammattilaisen kattava tietolähde rakennushankkeen eri vaiheisiin
  • Ratu-pakki ohjekortit määrittelevät ohjeet työnjohdolle työvaiheiden toteuttamiseen
  • Ratu-kortisto sisältää uudis- ja korjausrakentamisen menetelmä- ja menekkitietoa, työturvallisuuden säädöksiä ja ohjeita sekä laadunvarmistuksen työvälineitä

On erittäin hyvä tietää, että näitä aputyökaluja on saatavilla ja mitä kukin sisältää ja määrittelee. En kuitenkaan ota näistä mitään painetta, koska tarvittava tieto löytyy varmasti jostain kunhan osaa etsiä sitä oikeasta paikasta. Varsinkaan tulevana maisema-arkkitehtina näitä kaikkia työkaluja ei tule käyttämään, vaan puolestaan hankkeen toiset osapuolet käyttävät. Meille tärkeimmät työkalut ovat varmaankin RT-kortisto ja maaRYL, koska niissä on suunnittelua auttavia ohjeita. Toisaalta jos maisema-arkkitehti on hankkeen tilaajana (joka on kuitenkin aika harvinaista) niin silloin Ratu-pakki olisi hyvä apuväline.

Omasta mielenkiinnosta selasin RT-kortiston ilmastotietoisen suunnittelun ohjeita. Kortti RT-103169 sisältää perustietoa ilmastosta suunnittelijaa varten eli tiivistää hyvin jo aikalailla, ainakin meille maisuille, opittuja asioita, kuten ilmaston tekijöitä Suomessa sekä kasvillisuuden että vesistöjen vaikutusta. Mutta kortit RT-103170 ja RT-103216 sisältävät varsin runsaasti uutta tietoa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä suunnittelun avulla, joka minun pitääkin paremmin myöhemmin kahlata läpi. Onpas nämä kortistot ja määritykset hyödyllisiä, ihan kuin olisi sellainen turvaverkko mihin tukeutua. 🙂

♥ Jassu

Puuttuvat palaset

Kyllä sitä nyt alkaa innostumaan kurssista ja heräämään kuormittavien puutarhurointi kesätöiden jälkeen uuteen eloon. Samalla nyt tuntuu, että nämä aikaisemman postauksessani puuttuvat palaset suunnittelun jälkeisistä prosesseista alkavat löytymään ja toivottavasti loksahtamaan paikoilleen jossain vaiheessa! 🙂

Ensimmäisellä luennolla käsiteltiin mitä maisemarakennushanke on ja mitkä ovat rakennushankkeen osapuolet ja vaiheet. Maisemarakentaminen (tai ympäristörakentaminen) pitää sisällään siis kaiken rakentamisen joka kohdistuu ulkotilaan eli kaiken muun joka on rakennusten välissä ja ulkopuolella. Rakennushankkeen osapuoliin palaan postauksessa myöhemmin, mutta rakennushankkeen vaiheet lyhykäisyydessään ovat tarveselvitys, hankesuunnittelu, rakennussuunnittelu, rakentaminen ja käyttöönotto. Nämä vaiheet ovatkin omasta mielestäni se monimutkaisin juttu, niihin sisältyy niin paljon kaikkea! Koko homma aloitetaan tarveselvityksen strategisista määritelmistä, tavoitteista ja päätöksistä, jotka lopulta tarkentuvat hankesuunnittelussa. Rakennussuunnittelussa meidän varsinainen osuus alkaa ja pitkän suunnitteluprosessin jälkeen siirrytään rakentamiseen ja urakointiin. Viimeisenä vaiheena sitten on tämä vaihe, joka toivon mukaan ei lopu lyhyeen eli käyttöönotto ja kunnossapito. Huhhuh, tässä ei tietenkään edes ollut kaikki, mutta tällä pärjää nyt aluksi.

Toisella luennolla puolestaan esiteltiin Kestävän ympäristörakentamisen toimintamallia eli KESYä, jonka tavoitteena on laadittujen ohjeiden avulla määrittää toimintaperiaatteet, joiden kautta voidaan toteuttaa ympäristöä siten, että vältetään, estetään tai lievennetään rakentamisesta koituvia haitallisia vaikutuksia ympäristöä kohtaan. En muista onko aikaisemmilla kursseilla käsitelty KESYä ollenkaan, edes ohimennen, joten tämäkin oli aivan uutta minulle. Ennen luentoa perehdyin kuitenkin itsenäisesti Viherympäristöliiton sivuilla oleviin tietoihin ja lukasin läpi KESYstä tehdyn tiivistetyn muutaman sivun esitteen, jotta aihe tulisi vähän tutummaksi. Itselläni ainakin on huojentunut olo siitä, että tällainen toimintamalli on tehty. Se helpottaa minun rooliani suunnittelijana ja myös hankkeen muita osapuolia. Koen voivani ottaa osaa, rohkaista ja muistutella tilaajaa tekemään päätöksiä KESYn mukaisesti, vaikka tilaaja onkin yksin suuressa päätösvallassa siitä, että tuleeko hankkeesta KESYn mukainen.

Yhdistänkin tähän postaukseen näiden molempien luentojen materiaaleja, sillä ne ovat hyvin yhteydessä toisiinsa kun KESY toimintamalli on ohjeistettu kategorioittain rakennushankkeiden neljän osapuolen vaiheiden mukaan. Näitä ovat tilaamis-, suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitovaihe. Listaan tähän alle helpottamaan itseäni, ja muita kurssin kanssakävijöitä, kertaamaan mitkä osapuolet näihin vaiheisiin kuuluvat ja mitä niihin työtehtäviin kuuluu.

Tilaamisvaihe:

omistaja
– omistaa alueen, jonne rakennushanke tehdään
– antaa luvan alueen käytölle

tilaaja
– voi olla sama tai eri kuin omistaja
– ostaa rakennuttajan konsultilta tai voi toimia itse rakennuttajana
– tilaaja on keskeinen toimija kestävän kehityksen edistäjänä eli määrittelee hankkeen tavoitteet; ilman tilaajan halua hankkeita ei voida toteuttaa kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen mukaisesti

rakennuttaja
– tilaa rakentamisen ja toimii keskeisessä roolissa

käyttäjät
– rakennukseen muuttavat tai siellä jo asuvat käyttäjät otettava huomioon
– voivat olla osallisina hankkeessa, yleensä heillä on edustaja, joka ajaa asioita

Suunnitteluvaihe:

suunnittelija
– ryhmänä useita, esim. maisut, arkkarit (yleensä pääsuunnittelija), geosuunnittelijat
– suunnittelijalla on suuri merkitys kestävän kehityksen mukaisissa toimenpiteissä; vaikuttaa ratkaisuillaan mm. materiaalivalintoihin, toteutusmenetelmiin, kunnossapitoon ja kohteen elinkaareen

Rakentamisvaihe:

rakennustyön toteuttaja
– mm. urakoitsijat, viher- ja ympäristörakentajat
– noudattaa laadittuja toimintaohjeita ja suunnitelmia

materiaalin toimittajat
– toimittavat kaikki materiaalit paikalle, kuten kivet, taimet ja maa-ainekset

viranomaiset
– esim. rakennusvalvonta tai ympäristökeskus
– tulevat mukaan kun pitää pyytää lupa johonkin

Kunnossapitovaihe:

kunnossapitäjät
– noudattaa kohteelle laadittua kunnossapitosuunnitelmaa, tilaajan ja suunnittelijan ohjeita sekä urakoitsijan itsensä laatimia laatu-, turvallisuus-, työ- ja omavalvontasuunnitelmia

♥ Jassu

Ensimmäinen, mutta ei sentään viimeinen postaus

Hei vaan kaikki kurssin kanssakävijät tai muuten aiheesta kiinnostuneet! Jännittävää kirjoittaa blogia, ja tämän takia aionkin pitää kirjoitustyyliini hieman rennommalla otteella kuin yleensä, eli kyseessä tulee mahdollisuuksien mukaan olemaan paljon tai vähemmän puhekieltä. Täällä avaan ajatuksiani kurssin aiheista ja käyn kiperiä kysymyksiä itseni, tai jopa teidän, kanssa. Toivon mukaan aivojeni ajatusmyllerrys avautuisi solmuistaan, edes hetkeksi!

Kurssi on nimeltään Maisemarakennushanke, ja ilmoittauduin kurssille siinä toivossa, että oppisin konkreettisesti mitä tällaiset maisemarakennushankkeet tai suunnittelun jälkeiset prosessit ylipäänsä sisältävät. Noh, ensinnäkin en taida tietää kurssin aiheesta paljoa mitään ennalta, tai ainakin tältä minusta tuntuu juuri nyt, kun minulla ei ole varsinaista käytännön kokemusta asiasta. Kurssiesitteen osaamistavoitteet ja asiasisältö kattavatkin juuri hyvin sen mitä tältä kurssilta oikeastaan odotan:

  • suunnittelu- ja rakentamisprosesseihin yms. vaikuttavat säädökset, ohjeet ja yleiset käytännöt
  • maisema-arkkitehdin vaihtelevat toimenkuvat, tehtävät ja vaikutusvalta
  • aihepiirit mm. projektinhallinta, rakennuttaminen, urakointikäytännöt ja maisemarakentaminen tietylle taholle

Tavoitteenani on näiden lisäksi oppia ennakoimaan ja tekemään suunnitelmia siten, että tiedän väliprosessin vaikuttavan lopputulokseen jollain tapaa. Sillä eihän suunnitelman käsinkosketeltava valmistusprosessin jälkeinen lopputulos näytä ikinä samalta miltä se näyttää paperilla, koska aina tulee muuttujia matkaan. Toivon myös että kurssi herättää minussa sisäistä johtaja maisua, joka tietää mihin asioihin hän voi vaikuttaa prosessin edetessä ja rohkeasti tarttuu niihin kiinni häpeilemättä. Eli odotan myös tiedon tuomaa itsevarmuutta. 🙂

♥ Jassu