Kurssin yhtenä ohjelmanumerona oli keskiviikkoinen työmaakäynti rakenteilla olevalle pihalle joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kohteemme oli LOCI maisema-arkkitehtien suunnittelema kompakti korttelipiha Jätkäsaaressa. Mielestäni työmaakäynti oli erittäin hyvä lisä kurssin ohjelmakattaukseen, vaikka kyseinen päivä sattuikin olemaan todella kylmä. Työmaalla olisi nimittäin viihtynyt varmasti pidemmänkin aikaa, mitä tuona kyseisenä päivänä vietimme. Joka tapauksessa oli tärkeää saada pieni vilkaisu siitä, minkä näköistä työ siellä työmaalla todellisuudessa on ja kuulla itse rakentajilta huomioita sekä vinkkejä toteuttamiseen liittyvistä asioista.

Itselläni on ennestään hyvin vähän kokemusta työmaakäynneistä. Toimistotöissä ehdin käydä kertaalleen Märskyn työmaalla, ennen kuin jäin projektista pois opintojen jatkamisen takia. Kieltämättä on jäänyt harmittamaan aika paljon, että en ehtinyt nähdä projektin toteutumista loppuun saakka, sillä se olisi varmasti ollut tärkeä ja opettavainen kokemus. Näin olisi konkreettisesti päässyt näkemään työmaan rakentumisen aikana sen, mitkä suunnitelluista ratkaisuista toimivat, mitkä ratkaisut vaatimat muokkausta ja mitkä ratkaisut eivät mahdollisesti toimikaan paikan päällä ollenkaan. Näin nuorena suunnittelijan alkuna on myös hyvin jännittävää nähdä, miten suunnitellut asiat muuttuvat piirustuspöydältä todeksi ja todellisuudeksi.

Edellisten ajatusten myötä olikin siis hyvä, että kurssille oli varattu hetki työmaalla käynnille. Jätkäsaaressa pihan suunnittelun ja työmaan vaiheista oli kertomassa meille sekä pihasuunnittelija, rakennusyrityksen edustaja kuin viherrakennusyrityksenkin edustajia työmaalta. Tilaisuus oli mukavan rento ja kysymyksiä sai esittää vapaasti. Joistakin aiheista keskustelimme ehkä vähän enemmän kuin toisista, mutta paljon sai myös pieniä yksittäisempiä käytännön vinkkejä ja kokemuksia jatkoa varten.

Sekä suunnittelija, että työmaan edustajat painottivat erityisesti yhteensovittamisen ja kommunikoinnin tärkeyttä niin suunnittelijoiden, kuin työmaankin välillä. Hyvin ja ajoissa hoidettu yhteensovittaminen ehkäisee monia ristiriitatilanteita työmaalla. Esimerkkinä tästä mainittiin muun muassa lvi-piirustusten sadevesikaivot, jotka valitettavan usein osuvat pihasuunnitelmassa reunakivilinjaan tai jäävät jopa istutusalueille. Työmaakäyntimme kohde oli kansipiha, minkä myötä oli puhetta myös kansirakenteiden ja kasvualustojen rakennekerrosten, paksuuksien sekä korkeuksien yhteensovittamisesta. Yhteensovittamisen tärkeyden huomasin itsekin töissä ja voisikin sanoa, että mitä aikaisemmin tieto kulkee suuntaan ja toiseen, sitä parempi.

Muistan joissakin projekteissa säätäneeni useampaan otteeseen juuri sadevesikaivojen ja tarkastuskaivojen kanssa, kun jostakin syystä ne aina onnistuivat osumaan erinäisten materiaalirajojen saumakohtiin. Kuitenkin kun laittoi lvi-suunnittelijalle ajoissa viestiä asiasta, niin kokemukseni mukaan lähes aina kaivoja on ollut mahdollista siirtää sen verran, että pihasuunnitelma ja lvi-asemapiirros on lopulta saatu mukavasti pelaamaan yhteen. Tarkasti tehty yhteensovittaminen ei siitä huolimatta aina takaa asioiden toteutumista suunnitellun mukaisesti, vaan työmaalla saattaa aina nousta yllätyksiä tai muita syitä, joiden myötä esimerkiksi kaivojen sijainnit muuttuvat ja joihin suunnittelijoiden on sitten suunnitelmissaan sopeuduttava.

Työmaakäynnillä keskusteltiin muistakin käytännön detaljiasioista. Puhetta oli muun muassa kiveyksistä, kiveyksien reunojen sovittamisesta, kivimateriaalien koosta sekä materiaaleihin liittyvistä rajoitteista. Myös kalusteiden ja varusteiden kiinnittäminen sai keskustelua aikaiseksi. Kansirakenne asettaa tietynlaiset rajoitteet/vaatimukset varusteiden asennus- ja kiinnitysrakenteille, ja tämä tulisi suunnittelijan muistaa ottaa huomioon. Rajoitteita saattaa aiheuttaa esimerkiksi kansirakenteen päälle tulevien rakennekerrosten paksuus, jolloin tietynlaisille asennusrakenteille ei välttämättä ole riittävästi tilaa.

Työmaan edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että jokaiselle opiskelijalle tekisi hyvää olla hetki työmaaharjoittelussa. Tällöin pääsisi lähietäisyydeltä tarkastelemaan, miten erilaiset rakenteet tehdään ja mitä vaatimuksia mikäkin sijainti asettaa kyseisille rakenteille. Myös rakentamisen vaiheistamisesta voisi työmaalla oppia paljon. Itselläni ei valitettavasti ole työmaaharjoittelusta kokemusta ja olenkin sitä miettinyt, että kokemuksen saaminen olisi voinut olla arvokasta opintojen alkupuolella. Nyt kuitenkin opinnot ovat jo niin pitkällä, että koen työmaaharjoittelun tässä kohtaa jo hieman myöhäiseksi. Mutta ei sitä koskaan tiedä mihin tulevissa työtehtävissä päätyy. Uskon, että työmaan toimintaan ehtii tulevan uran aikana tutustua tavalla tai toisella.