Pohdintaa kurssin aluksi

Kurssivalintani perustuu osittain käytännön sanelemiin ehtoihin. Tämä on järkevimpiä kursseja, mitä voin käydä ennen lähtöäni Hannoveriin maaliskuun lopussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi kiinnostunut kurssin sisällöstä. Olen aiemmin toki ollut enemmän suuntautunut maisema-arkkitehtuurin ekologiseen, tekniseen ja jopa poliittiseen puoleen. Vaarana on, että valmistun tutustumatta oikeasti maisema-arkkitehtuuriin taiteena. Toivon että tällä kurssilla ajattelun kautta, voin löytää uusia puolia itsestäni maisema-arkkitehtinä ja jopa suunnittelijana. Tietenkin tähän tarvitaan vielä studiota, mutta niitä ei lyhennettyyn kevätlukukauteeni mahtunut.

Kurssi koskettaa aihealuetta, joka on minulle yllättävän uusi. Käsittelemme maisema-arkkitehtuuria taiteena teoreettisesta näkökulmasta. Pohjani taideteoriassa on melko heikko, vaikka olenkin aikanaan käynyt kaksitoista vuotta taito- ja taidepainotteista koulua. Tapani lähestyä mitä tahansa taideteosta perustuu enemmän kokemiseen ja tekemiseen. Taidehistoriasta ja puutarhataiteesta tiedän jo jotakin, mutta muuten olen tutkimusmatkalla uudella alueella.

Kurssilla perehdymme muun muassa taideteoksen merkitykseen, tulkintaan ja arvosteluun. Pidän taidemuseoissa käymisestä ja kritiikkikirjoitusten lukemisesta, mutta en aivan saavuta taidetta. Kurssin jälkeen minun pitäisi kyetä analysoimaan maisema-arkkitehtonista teosta ja käymään siitä keskustelua. Tälläkin hetkellä käyn usein keskustelua maisema-arkkitehtuurista ja analysoin ympäristöäni. Mutta kuten ennakkotehtäviä läpi käydessä tuli ilmi, erityisesti taiteen näkökulma puuttuu.  Taide tuntuu jonkinlaiselta salatieteeltä, jonka olemassaolon aavistan sitä ympäröivän muurin takaa. Tuon muurin yli ei luultavasti pääse, ellei ihan tosissaan kiipeä. Olen valmis kiipeämään ja hyvä niin, koska sitä kurssilla luultavasti kaivataan.

Kurssin jälkeen minun tulisi ymmärtää kritiikin merkitys maisema-arkkitehdin ammatinharjoittamisessa sekä alan kehitysnäkymissä. Suomessa maisema-arkkitehtuuria ei Sinkkilän mukaan vielä ole olemassa taiteena, koska siitä ei käydä julkista taidekeskustelua. Luultavasti opin siis tunnistamaan myös kritiikin puutteen merkityksen. Julkinen kritiikki muokkaa ihmisten käsitystä todellisuudesta ja voi synnyttää uusia ilmiöitä tekemiensä tulkintojen kautta. Se toimii maisema-arkkitehtuurin peilinä, mistä blogini nimikin tulee. Kritiikin merkitys vaikuttaa jo nyt jossain määrin selkeältä, mutta saan siitä kouriintuntuvampaa oppia ja syvempää ymmärrystä kurssin edetessä.

Luulen että suurimmat käytännön haasteet kurssilla liittyvät lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen. Luemme kurssilla muutamiin keskeisiin kirjoituksiin maisema-arkkitehtuurin teoriasta ja kritiikistä. Ne ovat haastavia tekstejä, mutta onneksi Planning theory –kurssin jälkeen minulla on jo jonkinlaista rutiinia vaikeiden artikkeleiden lukemiseen. Tällä kurssilla koitan kehittyä lukemaan artikkeleita hieman nopeammin kääntämättä jokaista sanaa sanakirjan kanssa. Perusedellytys artikkelien lukemiseen on sama, kuin kaikilla kursseilla: ajanhallinta. Olenkin noppien osoittaman tuntimäärän mukaan varannut yhden päivän viikosta, jolloin pääasiallisesti keskityn tähän kurssiin. Tämä tapa on osoittautunut hyväksi.

Henkilökohtaisesti minulla on omanlaisiani haasteita myös keskustelussa. Osaan tuottaa tekstiä ja puhua sitä ääneen, mutta minulla on vielä kehitettävää vuorovaikutteisessa keskustelussa. Olen yleensä ensimmäinen äänessä, kun jotain kysytään. Usein käy kuitenkin niin, että innostun, enkä enää oikein ajattele mitä sanon, vaan ajattelen ääneen. Tällä tavalla tuskin syntyy parhaita argumentteja tai parasta akateemista keskustelua. En ole myöskään paras mahdollinen kuuntelija. Keskittyminen muiden puheenvuoroihin tuntuu usein haastavalta, mutta nyt aion yrittää. Koitan tarkoituksella olla enemmän hiljaa ja kuunnella paremmin. Tietysti pitää tasapainotella sen kanssa, että puhuu tarpeeksi arviointiperusteisiin nähden. Luulen että harkittu vaikeneminen on kuitenkin lopulta avain parempaan keskusteluun.

 

Tiivistettynä oppimisstrategiani:

  • Uuden taideteoreettisen näkökulman omaksuminen lukemisen, keskustelujen ja kirjoittamisen kautta
  • Kiinnostunut ja uudelle avoin asenne, aktiivinen ja eläytyvä kuunteleminen
  • Oman ilmaisun ja ajattelun kehittäminen itsensä haastamisen kautta
  • Vähemmän ja harkitumpaa puhetta, enemmän kuuntelemista
  • Riittävän ajan varaaminen ja keskittyminen
  • Lukemistaitojen kehittäminen: nopeamman tavan oppiminen

Kaupunginpuiston uudet uomat

Versio 2

Töölönlahden pohjoispuolella Kaupunginpuutarhassa on viime kesänä tehty uudistuksia. Puiston itäosaan on kaivettu mutkitteleva uomasto, jonka tehtävänä on viivyttää hulevettä ennen sen laskemista Töölönlahteen. Samalla puisto on saanut uuden ilmeen.

Itäosaa rajaavat lännestä Vauhtitie ja vihervuoden 1985 tammet, idästä junaradan metsäinen penger ja etelästä Helsinginkatu. Puiston keskelle on aiemmin jäänyt laajahko avoin nurmialue, jonka äänimaisema on vilkkaan liikenteen ympäröimänä rauhaton pidempää oleskelua ajatellen. Siksi tuntuukin erityisen sopivalta, että puistolla on nyt virkistyksen lisäksi uusi toiminnallinen tarkoitus. Tehokkaasti rakennettavan Keski-Pasilan hulevedet johdetaan jatkossa tähän puistoon, johon laajemman valuma-alueen luontainen muoto kerää vettä.

Hulevesiä keräävän puiston ei kuitenkaan tarvitse näyttää ensisijaisesti käytännölliseltä ratkaisulta, kuten Kaupunginpuistossa sijaitseva esimerkki osoittaa. Pääuoma mutkittelee vanhoja puita kiertäen ja muodostaa kiinnostavia muotoja. Uoman vartta seuraa kesällä terävästi rajattu heinäkasvillisuuden vyöhyke. Keskellä olevasta maata viistävästä puusta on tehty sommitelman veistosmainen kohokohta, jota ympäröivä kapea kivireuna korostaa. On hyvä, ettei uomaa ole yritetty maisemoida luonnollisen näköiseksi, vaan se on rehellisesti pala nykyaikaista maisema-arkkitehtuuria ja vihreää infrastruktuuria. Kaupunginpuiston itäosa muodostaa modernimman vastaparin Vauhtitien toiselta puolelta löytyvälle muotopuutarhalle ja kukkaisornamentiikalle.

Uoman muotoilussa lähtökohtana on veden viivyttäminen erilaiset mahdolliset sademäärät huomioon ottaen. Jokaisella padolla ja kaarteella on tehtävänsä. Luonnonkiviä on sommiteltu sinne tänne näennäisen sattumanvaraisen näköisesti. Osa kivistä on asetettu padoiksi, jotka muistuttavat japanilaisia astinkiviä, mutta eivät onneksi liikaa, jotta niiden ympärillä ei ole kaiteita. Valitettavasti puiston muuten seesteisestä ilmeestä pistävät silmään metalliset turvakaiteet siellä, missä uoma on lähimpänä kulkuväylää.

Ilmastonmuutoksen edetessä hulevesiin liittyvien ratkaisujen voi olettaa lisääntyvän kaikkialla: niin pihoilla, viheralueilla kuin aukioilla ja kaduillakin. Kaupunginpuutarhan itäosa onkin siksi hyvin ajankohtainen pala nykymaisemaa. Rankkasateiden yleistyessä on aiheellista pohtia, kuinka ratkaisut voidaan tehdä ympäristön laatu säilyttäen. Riittääkö meille, että asuinalueet eivät tulvi, vai kaipaammeko puistoilta edelleen esteettisiä, kulttuurisia, jopa taiteellisia arvoja? Toisaalta puistoihin käytettävät resurssit voivat nousta, kun niillä nähdään uudenlaisia tehtäviä veden kierron säätelyssä. Tähän Kaupunginpuistoon rakennettu uoma tarjoaa yhden vastauksen. Täällä Keski-Pasilan hulevesiä voidaan hallita Kaupunginpuiston arvokasta kokonaisuutta selvästi parantaen.