Tarve arkkitehtuuria käsittelevälle julkiselle ympäristöesteettiselle keskustelulle!

Maisema yhdistää meitä ja me olemme osa maisemaa. Maisemalla on tekijät ja omat paikallisuuteen liittyvät piirteensä.

Maiseman kerroksista perusteet esteettisesti kestävälle muutokselle

Maisema-arkkitehtuurissa yhdistyy luonnon- ja ihmisen ympäristön suunnittelu ja arvottaminen. Jokaisella alueella on oma historiansa ja paikalliset luonnonolosuhteet, mitkä luonnehtivat sitä. Maisema on täynnä niin aktiivista kuin taustalla vaikuttavaa unohdettua kulttuuriperintöä. Maisema-analysoinnin kautta saadaan tietoa alueen eri kerroksista, kuten maa- ja kallioperästä, vesistöstä, kasvillisuudesta, asutuksesta sekä historiallisesta asutuksesta. Analysoinnin avulla voidaan arvottaa valtakunnallisesti- tai paikallisesti tärkeitä kohteita ja esimerkiksi näkymälinjoja. Analyysi on hyvä tuki tietyn alueen maankäytön säilyttämisen tai muutosten perusteluille. Miten maiseman analysoiminen liittyy ympäristöestetiikkaan? Maisema-analyysin kautta, ja myös sen lisäksi, aluetta voidaan myös arvottaa esteettisesti. Eli miten muutokset sopivat maisemaan ja onko muutos osa kestävää kehitystä.

Maisema on jatkuvassa muutoksessa

Varsinkin suurimpien kaupunkien ympäristöt rakentuvat tällä hetkellä hurjaa vauhtia. On arvioitu, että Helsingissä on rakennettu viimeksi 1970-luvulla yhtä paljon kuin nyt. Rakennetun alueen laajentuminen ja tiivistyminen vaikuttaa paikallisiin ihmisiin. Lähimaisema muuttuu, mikä herättää tunteita ja jopa vastustusta myös niin sanottujen luonnonsuojelijoiden ulkopuolella. Esimerkiksi asuinympäristön kalliomäen päältä näkyvät näkymät voivat olla tärkeitä eri tahoille kuin on perinteisesti ajateltu. Tästä kertoo, että edellisissä kuntavaaleissa usein julkisuudessa Vihreiden vastakohtana esittäytyvän Perussuomalaisten vaalijulisteessa oli kuva kerrostalon viereistä kalliosta ja pääviestinä ”me säilytämme lähikalliosi”.

Yrjö Sepänmaa kirjoittaa ”Kolilta kaikki alkoi”-tekstissään, että ”maisemasta kannattaa puhua. Maisema kyllä puhuu puolestaankin, mutta niin monella tavalla, että tarvitsemme monta spesialistia sitä ymmärtämään. Maiseman monet kasvot eivät meille pelkästään katsomalla selviä. Meidän täytyy ymmärtää kohteemme luonnon- ja kulttuuriobjektina”.

Vaikka kuinka analysoimme aluetta kartoilta ja eri aineistoja käyttäen, jää saavuttamatta tunteisiin liittyvä taso. Mitä tunteita ja uskomuksia alueeseen liitetään? Miten paikalliset kohtaavat alueen ja miten ulkopuoliset? Näiden asioiden huomioimen on avainasemassa, kun mietitään onnistunutta ja kestävää kaupunkirakenteen suunnittelua.

Ympäristöestetiikasta julkisen arkkitehtuurikeskustelun ponnahduslauta?

Ympäristöestetiikka tutkii erityisesti luonnon esteettistä arvottamista. Erityisesti ympäristöestetiikassa korostuu jonkin kohteen arvottaminen kauniina. Samaa keskustelua käydään arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin osalta. Niin maisema-arkkitehtuurissa kuin arkkitehtuurissa tavoitteena on suunnitella esteettisesti kaunista. Kuitenkin julkisessa mediassa suunnittelu kääntyy helposti ”ihan kiva-ruma”-akselille. Julkinen keskustelu on tärkeää, mutta tietyn kohteen leimaaminen rumaksi ei kerro taustalla tehdystä työstä ja suunnittelusta. Toisaalta voidaan myös kysyä, olisiko tietyn kohteen suunnittelussa tai muutosprosessissa voitu osallistaa yleisöä paremmin? Onko ruma-leima vastaus epäonnistuneesta suunnittelusta? Tehtiinkö alueelle eri kerroksia, erityisesti arvoista, kertovaa maisema-analyysia? Viime aikaisena esimerkkinä voidaan pitää Triplan järkälemäiseen laatikkojulkisivun leimaaminen kuovostoliittolaiseksi, mikä sai monet kaipaamaan avointa keskustelua arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta. Kaikki rakentaminen liittyy tämän hetken arvoihin ja näkemyksiin, mutta ne eivät välttämättä kerro avoimuudesta tai maiseman arvostamisesta.

Arkkitehtuurista ja maisema-arkkitehtuurista tulisi nostaa avoimia keskustelun avauksia, jossa mukana olisi arkkitehtien ja maisema-arkkitehtien lisäksi ympäristöesteetikkoja, kaavoittajia, päättäjiä ja kaupunkilaisia. Yhteinen keskustelu avaisi paljon lisäkategorioita ihan kiva ja ruma välille. Ehkä molemmat tahot ymmärtäisivät toisiaan enemmän. Arkkitehdit ymmärtäisivät ruma-leimaa ja samalla tavalla paikalliset ymmärtäisivät suunnittelun lähtökohtia sekä tulosta.

Ympäristöestetiikka osana Arkkitehtuuria -numero

Arkkitehtilehden edellisessä numerossa (5/2021) pohdittiin, kuinka vanhaa pitäisi täydentää? Miten historiasta kannattaa inspiroitua ja millaista on kestävyyden estetiikka? Tässä uusimmassa Ympäristöestetiikka osana Arkkitehtuuria -numerossa lähestytään estetiikkaa julkisen keskustelun tukena niin arkkitehtien ja maisema-arkkitehtien välillä kuin myös laajemman yleisön osalta.