Vaniljasyndrooma uhkaa latistaa maisema-arkkitehtuurin

Maisema-arkkitehtuurissa yhdistetään ihminen ja ympäristö, taide ja luonnontiede sekä uusi ja vanha. Parhaimmillaan luodaan kohteita, jotka vaikuttavat meihin sykähdyttävästi tai rauhoittavasti. Kutsuva ihmisen arkimaisema tai erityinen tapahtumapaikka ovat yhtä lailla tärkeitä suunnittelukohteita. Tällä hetkellä suunnittelua tuntuu kuitenkin leimaavan ulkoa tuodut useaan kertaan kopioitavat ideat. Kun samaa ideaa, kuten mustaa asfalttikumpua valkoisine graafisine raitoineen, on käytetty tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu mauttomaksi ja tasapaksuksi. Kun vaniljasyndrooma iskee, jäätelökippoon valitaan kerrasta toisen jälkeen sama vaniljapallo, vaikka valittavana olisi makuja havusta pistaasiin.

Arvostetussa kohteessa ja maisemassa on oma tunnelmansa, paikan henki, kuten Christian Norberg-Schulz on kirjoittanut 1979 kirjassaan Genius Loci. Kirjassaan hän tutkii paikan kokemista fenomenologisesti paikan fyysisten ominaisuuksien kautta. Norberg-Schulz käsitteli Roomaa ja Prahaa, niiden maastonmuotoja ja kaupungin rakentumista, mutta samaa voidaan paikaan henkeä voidaan havaita vanhoista kaupunginosista, kuten Kalliosta. Kallion kallioharjanteista tiivistä, alun perin työläiskaupunginosan, tunnelmaa korostavat viheralueet kuten Tokoinrannan puisto, Toisen linjan kalliot, Torkkelinmäen harjanne. Kallion viehättävyys ja arvo nousee sen kokemuksellisuuden ansiosta. Kalliossa on elämää.

Taitelijat ovat aina kokeneet ja arvottaneet maisemaa. Ville Lukkarinen kirjoittaa Piirtäjän maisemassa (2015), kuinka hän on huomannut useilla kotimaisilla taiteilijoilla olleen tärkeä kokemuksellinen suhde tiettyihin paikkoihin. Ne ovat usein juuri maantieteellisesti rajattavissa olevia ja niissä omanlaisensa piirteet ja oma tunnelma. Esimerkkinä hän nostaa Ellen Thesleffin Näsijärven Murolesken tai Albert Edelfeltin maalaukset Haikkoon miljööstä. Samalla tavalla meillä on tärkeitä paikkoja, kotiympäristöstä mummolaan tai retkipaikkaan, mihin liittyy sekä kokemuksellisuus että maiseman tuntu.

Maisema-arkkitehtien joukossa on hyviä suunnittelutöitä, mutta myös paljon tasapaksua vaniljaa, mikä korostuu varsinkin kovaa vauhtia rakennettavien uusien asuinalueiden kohdalla. Tällä hetkellä samanlaisia rivitaloalueita lähipuistoineen tehdään Kirkkonummella kuin Siuntiossa. Samanlaisia korttelialueita piharatkaisuineen rakennetaan Järvenpään pelloille kuin Hakunilaan. Tämä tarkoittaa suuren potentiaalin menettämistä. Jokaisella paikalla on historiaa, merkityksiä ja maisemasta voidaan löytää jotain erityistä. Tämän erityisen, paikan hengen, tavoittaminen on äärimmäisen tärkeää. Tarvitsemme ympäristöömme monipuolisuutta ja arvokkuutta. Tarvitsemme havua ja pistaasia.

(mielipidekirjoitus, tehtävänanto 15.11.)