Tuula Närhisen työt tuovat esille maiseman näkymätöntä osaa

”Aloitin luomalla katseen veden peiliin, eli siis aaltojen viivoihin, väriin, veden laatuun ja alkuperään”, kuvaa taitelija Tuula Närhinen Meren liike -näyttelynsä teoksia. Närhisen taiteessa näkymättömillä luonnonilmiöillä, kuten aalloilla ja tuulella, on mahdollisuus kertoa oma osuutensa maiseman tekijöinä.

Tuula Närhinen tekee taiteellista tutkimusta luonnonilmiöistä, jotka ovat olennainen osa tietyn paikan maisemaa. Närhinen antaa aaltojen piirtää ja kuvata itse itseään Harakan saaren rannalla. Toisaalta hän myös käyttää luonnontutkimusta pisaroiden kartoittamisessa, luetteloimisessa ja tulkitsemisessa sekä pohtii taiteen ja tutkimuksen rajakenttää. Vesi, sen liike ja läsnä- tai poissaolo osana maisemaa on Veden liike -näyttelyn ytimessä.

Katselulaite osana maiseman näkymättömän kuvannallistamista

Maisemaa eletään, havainnoidaan ja tutkitaan eri lähtökohdista. Taidetta ja kulttuuria pidetään maisematutkimuksen pehmeänä keinona. Luonnontieteellistä tutkimusta arvostetaan ns. kovana tieteenä ja sillä on korkeampi yhteiskunnallinen arvostus. Närhinen tuo esille näiden yhtymäkohtia ja kuinka tieteelle tyypillinen optinen objektiivisuus pyrkii eristämään tarkastelijan tutkimuksen kohteista, mutta taiteessa tutkimusjärjestelyt pyrkivät päinvastoin tuomaan maailman ja havainnoitsijan välisen vuorovaikutuksen näkyväksi. Jotta tämä vuorovaikutus onnistuu, on kuvallistavaa tietoa tuottava prosessi olennaisen tärkeä. Esitystekniikka sisältää merkityksiä ja rakentaa teoksen tulkintaa.

Närhinen rakentaa taiteellaan eräänlaisen katselulaitteen luonnontieteen ja kuvataiteen välille. Tämä laite yhdistää faktaa ja fiktiota ja kartoittaa fyysisiä reunaehtoja ja valaisee kuvallisen ajattelun suhdetta tiedonmuodostukseen. Meren liike -näyttelyssä voimme tavallaan tarkastella näkemäämme vielä kerran. Arkiympäristöstämme ja arkimaisemastamme voi paljastua yllättäviä puolia, asiat eivät ole niin päälisin puolin näyttäviä.

Maiseman kuvailun ja kuvantamisen haaste

Närhinen nostaa taiteessaan esille, kuinka elämismaailma sellaisenaan, kuin olemme sen oppineet tuntemaan, on kuvakielellä ajattelevan ihmisen luomus. Hän muistuttaa, että sama pätee kääntäen subjektiin itseensä: maisemaa kielen ja kuvien kohteena jäsentävä ihmisen on oman kulttuurinsa ja historiansa tuote. Ajatus teoksesta avoimena tutkimusjärjestelynä muistuttaa mahdollisuudesta haastaa näkyvää ja tavoitella katseen ulottumattomissa olevaa tuntematonta luomalla tilanteita, joissa jokin ei-inhimillinen, tiedostamaton (tunne/halu) tai joku muu vieras ilmenee kuvana, älyllisenä oivalluksena tai ymmärryksen kokemuksena. Ehkä tämä näkymätön on olennainen osa maisemaa, mutta sen havainnoimiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan pehmeämpi menetelmä.

Näyttelyn teokset

Meren liike -näyttelyssä on esillä Tuula Närhisen teokset Surf (2001), Seawatercolours (2012), Baltic Sea Pastique (2013) sekä Flux (2015). Teoksissaan Närhinen tarkastelee veden optiikkaa ja kemiaa, meren pohjaa ja rantoja ja muun muassa plastisuutta. Näyttelyn teokset kysyvät, kuinka paljon merestä on näkyvillä ja kuinka paljon näkymätöntä? Miltä mielikuvissamme Itämeri näyttää ja miten meri itse kuvaa itseään sekä paljastaa pinnanalta?