Taidetta ja ympäristötutkimusta yhdistelevä maisema-arkkitehtuuri

Maisema-arkkitehtuuri saattaa olla terminä tuntemattomampi kuin arkkitehtuuri, mutta sen merkitys ei ole suinkaan vähäisempi, väittäisin jopa, että päinvastoin. Maisema-arkkitehtuuria luonnehditaan ihmisen ja luonnon toiminnan yhteensovittamisen kautta, siinä luodaan uutta ja hoidetaan vanhaa maisemaa. Maisema-arkkitehtuurissa yhdistyy monta eri osa-aluetta, esimerkiksi luonnonsuojelu, ekologiset kysymykset, taide sekä suunnittelu, joiden välille halutaan luoda tasapaino. Maisema-arkkitehti työskentelee usein ihmisen ympäristön parissa. Aiheina voi olla maan käytön kysymykset, ympäristönsuojelu sekä viherverkoston toimivuus tai pihasuunnitelma.

Maisema-arkkitehtuurissa otetaan vaikutteita taidekentästä, mutta työn motiivi ja keinot eroavat taiteilijan paletista. Siinä missä taiteilijalla on yhteiskunnan ymmärtämä ja arvostama taiteellinen vapaus määrittää ja toteuttaa työnsä, ottaa tai olla ottamatta kantaa työnsä kautta, on maisema-arkkitehti sidotumpi tilaajan kautta. Maisema-arkkitehtuurissa tehdään yleensä töitä asiakkaalle, ja kohde voi olla kaupungin tai kunnan julkinen tila tai yksityinen piha.

Taiteilija voi tuoda esille työssään rumuutta, raadollisuutta, ällötystä, ärsytystä tai aiheuttaa paheksuntaa, mutta silti hän saattaa nauttia suurta arvostusta. Maisema-arkkitehtuurissa haetaan yleensä kauneutta ja esteettistä kokemusta, kuten miellyttävyyttä ja viihtyisyyttä. Erityisiä kohteita ovat ne, jotka aiheuttavat epämiellyttävää hämmennystä ja voimasta tarvetta toimia. Esimerkiksi Elizabeth K Meyer luonnehti näin tuntemuksiaan Richard Haagin suunnittelemassa Bloedel reservaatin sammalpuutarhassa, jossa hänelle nousi voimakas ympäristökasvatuksellinen tunne ja tarve toimia metsien hyväksi. Sinänsä kohde on rauhallinen metsä, jossa sammaleet ovat vallanneet valtavat puunkannot sekä maapuut, mutta Elizabeth kuvaa tarvetta toimia hämmentäväksi ja ehkä häiritseväksikin. Toinen esimerkki hyvästä, leikkisästä, mutta myös karmivasta kohteesta on Juutalaisten muistomerkki Berliinin keskustassa, minkä suunnittelusta vastasi maisema-arkkitehti Laurie Olin sekä arkkitehti Peter Eisenman.

Taitelijan paletin materiaalit ovat hyvin vapaat. Maataide, ympäristötaide tai vaikka kuvataide antavat taiteilijalle paljon mahdollisuuksia. Maisema-arkkitehdin paletissa ovat tyypillisesti luonnon elementit, kuten valo ja varjo, kasvillisuus, vesi, maa sekä erilaiset kivimateriaalit. Sinänsä kokeiluja muovilla tai muilla keinotekoisilla elementeillä on tehty, mutta ne harvemmin onnistuvat tai tuovat erityisesti jotain lisää verrattuna luontopalettiin. Laurie Olin kritisoikin tekotaiteellista maisema-arkkitehtuuria Marc Treibin toimittamassa kirjassa Meaning in Landscape Architecture and gardens. Artikkelissaan Form, meaning and expression in Landscape architecture hän nostaa esille, että Marta Schwartzin muovisten bagel rinkilöiden täyttämä Bagel puutarha ei onnistu tuomaan mitään uutta. Sen merkitys jää heikoksi ja kääntyy pilaksi itseään vastaan. Sen sijaan Olin kirjoittaa, kuinka parhaimmillaan maisema-arkkitehtuuri inspiroituu luonnosta ja se hyödyntää kasvien moninaisuutta taitavasti. Vaikka luontopaletin voisi ajatella olevan rajattu, niin oikeastaan sen oikea hyödyntäminen on hyvin vaikeaa. Heinien liike, pensaiden oksat, kukkien värit tai puunrunkojen muodot ovat täynnä mahdollisuuksia.

Oman lisänsä työhön tuo aika. Siinä vaikka kuvataiteilijan työ on valmis ja pysyvä sekä sen voi pystyttää eri paikkoihin, niin esimerkiksi maisema-arkkitehdin suunnittelema puisto muuttuu vielä kymmeniä vuosia. Pensaat ja perennat kasvavat vuodessa tai kahdessa, mutta puut saattavat kasvaa kymmeniä vuosia, ennen kuin alueesta voidaan puhua ”valmiina”. Lisäksi tunnelma valoinen ja varjoineen muuttuu voimakkaasti kellonajan, sään sekä vuodenajan mukaan. Myös muut kävijät ja ympäröivä maankäyttö ja sen muutokset heijastuvat myös puiston kokemukseen.

Maisema-arkkitehti yhdistää ja käyttää elementtejä myös tieteestä ja ympäristötutkimuksesta. Parhaimmillaan maisema-arkkitehti pystyy yhdistämään ekologian osaksi urbaania suunnittelua ja tukemaan ekosysteemiä. Esimerkiksi rantarakentamisen sovittaminen ja vaikutusten minimoiminen rantaekosysteemiin vaatii paljon tietoa itse kohteesta sekä rakentamisesta. Kaupunkialueilla hulevesien luonnollinen käsittely ja imeyttäminen on parhaimmillaan osa viihtyisää ja toiminnallista elinympäristöä, kuin tärkeää paikallisen vesitasapainon kannalta. Toisaalta suunnittelun kohteena voi olla luonnonsuojelualue, jolle tehdään ihmisten kulkua ohjaava rakenne, mikä samalla tukee ja rauhoittaa muuta aluetta. Erityisesti tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä ovat biodiversiteettikato sekä ilmaston muutokseen sopeutuminen. Esimerkiksi uusien kasvulajien testaaminen ja biodiversiteettiä tukevien toimintojen tuominen osaksi kaupunkiympäristöä on kriittistä tulevaisuuden kannalta.

Kuva 1. Kesällä 2021 valmistuneen Pukinmäen Traktori leikkipuiston korjauksen yhteydessä alueelle on tuotu mm. punaisia puunrunkoja, jotka ovat saattaneet saada inspiraation Detroidin Red Pole Parkista. Taiteellisten piirteiden lisäksi puistoon on tuotu säilytetyn kasvillisuuden lisäksi uusia pensaita puita sekä kiinnitetty huomioita luonnonmukaisiin pintamateriaaleihin sekä hulevesien läpäisevyyteen. Leikkivälineissä kuten traktorissa, maatilaneläimissä tai kiipeilytelineissä näkyy puun monipuolinen käyttö.