Esteettinen kokemus maisema-arkkitehtuurissa

Maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa ympäristön esteettistä olemusta ja muotoilua. Maisema-arkkitehtuurissa huomioidaan kulttuurisidonnaisuus sekä sosiaaliset arvot, samalla kun se kytkeytyy luontoon ja ekologiaan. Historiallisesti puutarhat ovat olleet maisema-arkkitehtuurillisesti ensimmäisiä taiteen ilmaisukeinoja ja erilaisten kokeilujen kenttiä. Useassa kohteessa itse arkkitehtuurillinen rakennus on jäänyt taka-alalle korostaen rakennuksen ympärille levittäytyvää puutarhaa. 1700-luvun maisemapuutarhoissa näkyi ihmisen suhde luontoon ja samalla mikrokosminen maailmankäsitys. Kun puutarhataide alkoi erottautua arkkitehtuurista ja sulautua maisemaan, se sai suuremman kulttuurisidonnaisen ja yhteiskunnallisen arvon, mutta samalla menetti taiteellista arvoa ja arvostusta.

Tässä kirjoituksessa käsitellään Richard Haagin suunnittelemaa Bloedel reservaattia taiteentutkijoille tutun estetiikan kautta ja pohditaan yhtäläisyyksiä ja esteettistä arvoa.

Bloedel reservaatti

Bloedel reservaatti on metsäkonsernin omistamalle Bloedel suvulle luotu kokonaisuus, maisemapuisto- ja puutarha-alue, johon Richard Haag suunnitteli puutarhoja vuosina 1979-1984. Kyseessä on 150 aarin kokoinen yksityisessä omistuksessa oleva alue Bainbridge saaren pohjoisessa kärjessä. Saari sijaitsee Seattlen edustalla.

Haagin suunnitelma koostuu neljästä erilaisesta puutarhasta. Ensimmäiseksi on garden of planes, tasojen puutarha, jossa japanilaisen vierastalon terassilta tarkastellaan maiseman elementtejä kuten hiekkaa, puita, taustalla olevaa metsää. Seuraavaksi garden of moss, sammalpuutarha, korostaa alueelta metsätaloushistoriaa nostamalla esille metsän keskellä olevat suuret kannot ja maahan jätetyt maatuvat puunrungot. Kolmantena on reflection garden, mietiskelypuutarha, jossa suorakulmainen vesipeili heijastaa ympäröivää metsää. Viimeisenä on birdsanctuary, lintualue, jossa vesialue erottaa toisella puolella sijaitsevat pyöreät saarikummut. Leppätiheiköt muistuttavat alueen tulipalosta.

Haag itse kuvasi tarkoituksenaan olleen kehittää aluetta sen omista maantieteellisistä ja ekologista lähtökohdista, eikä niinkään tehdä jotain uutta sen avulla. Haagin suunnittelussa korostuu nimenomaan harkinta ja vähäeleisyys. Sammalpuutarhasta hän erityisesti siivosi pois aluskasvillisuuden ja toi lisää tekstuureja tuovia sammaleita kantojen ja maapuiden päälle. Mietiskelypuutarhassa hän rajasi alueen matalalla pensasaidalla, kuin kehystäen lammen peilipinnan.

Kaunista, pittoreskia vai ylevää?

Elisabeth K Meyerin mukaan modernissa maisema-arkkitehtuurissa kauneus, pittoreski ja ylevä erotellaan toisistaan. Kauneus on varattu enemmän rakennettuun ympäristöön, kuten niityille, puistoille ja niihin tuoduille elementeille kuten valituille kiville tai puunkaannoille. Pittoreski liitetään maisemapuutarhoihin, ja niistä maalattuihin kokonaisuuksiin. Rakennettiin tietynlainen puutarha, jotta saatiin tietynlainen maalaus. Puutarhat olivat sommiteltuja, mutta niihin liittyi myös epäsymmetrisyyttä, ja niitä tarkasteltiin heijastuvien pintojen ja peilien kautta. Sublime kääntyy ylevänä, hämmästyttävänä, kauhistuttavana kokonaisuutena, joka perinteisesti oli varattu Yosemiten tai Grand kanjonin luomaan tunteeseen. Se on niin suurta ja monimutkaista, että sitä on vaikea käsitellä ja ymmärtää. Siinä missä 1800-luvun maisemamaalaukset korostavat amerikkalaisen maiseman luonnonpiirteitä kulttuurihistorian sijaan, myöhemmin 1900-luvulla luonto esitettiin taiteessa teknologista kehitystä kutsuvana elementtinä. Vanhat metsät ja villi luonto suorastaan odottivat rautatietä ja metsäteollisuutta. Postmodernistisessa maisema-arkkitehtuurin keskustelussa ylevyys kääntyy rajoittamattomien luonnonresurssien sijaan ajan rajoittamattomuuteen.

Millainen on maisema-arkkitehtuurin kautta saavutettava esteettinen kokemus?

Taideteoksia arvioidaan usein estetiikan kautta, mutta samaa esteettistä keskustelua käydään maisema-arkkitehtuurin kentällä. Beardsley käsittelee esteettistä mielihyvää ja elämystä, ja tässä heijastan Beardsleyn näkemyksiä Bloedel reservaatin tulkintaan. Jyri Vuorinen lainaa Beardsleytä näin: ”Mielihyvä on esteettistä, kun se on saatu pääasiassa huomion kohdistamisesta kompleksisen kokonaisuuden muodolliseen yhtenäisyyteen ja/tai alueellisiin ominaisuuksiin ja kun sen suuruus riippuu muodollisen yhtenäisyyden ja/tai alueellisen ominaisuuden intensiivisyyden asteesta”. Samalla Beardsley erottaa esteettisen arvon kriteereiksi yhtenäisyyden, kompleksisuuden ja intensiivisyyden, mitkä esiintyvät myös luonnehdittaessa esteettistä elämystä, jossa

  • huomio kohdistuu kiinteästi kohteeseen, sen havaittaviin ominaisuuksiin tai osatekijöihin, kuten maalauksen väreihin. Maisema-arkkitehtuurin keinoin vastaava hetki Elisabeth K Meyerin mukaan tuli Bloedel reservaatin sammalpuutarhassa, jossa huomio kohdistuu kiinteästi sammalpuutarhan valtaviin kantoihin ja maapuihin, joiden päälle on tuotu tekstuuria ja sävyjä käyttämällä eri sammallajeja.
  • kokemus on intensiivinen tai siihen liittyvä tunne on voimakas, niin että huomio pysyy kohteessa ja unohdamme ainakin hetkiksi esim. rahahuolet. Patrick Condonin mukaan vastaava voi tapahtua heijastustenpuutarhassa, jossa matala pensasaita rajaa nurmireunaisen suorakulmaiseksi rajatun pohjavesilammen ympäröivästä metsästä. Lammen pinta peilaa ympäristöä, se heijastaa taivaan ja ympäröivän metsän. Katsoja tutkii heijastusta, sen merkitystä, valoa ja suorakulmaisen aukon suhdetta ympäröivään maailmaan. Heijastuminen kiinnittää huomion pois itsestä ja antaa mahdollisuuden mielenrauhalle.
  • Kokemuksen osatekijät liittyvät toisiinsa, niiden välille syntyy koherenssia. Ei synny kuolleita hetkiä vaan tunne jatkuvuudesta, kehittelystä. Yhtenä sitovana tekijänä maisema-arkkitehtuurissa on kasvillisuus. Elisabeth K Meyerin mukaan Bloedel reservaatin puutarhojen väliset metsäsiirtymät puutarhasta toiseen sitovat erilaisia kokemuksia toisiinsa. Samalla myös puutarhojen erilaisuudet täydentävät toisiaan ja eivät toimisi irrallisina. Siinä missä tasopuutarha sekä heijastuspuutarha esittävät suoremmin ihmisen luonnon muokkaamisen jäljen, niin sammalpuutarha sekä lintualue korostavat enemmän luonnon uudelleen kasvua. Tämä a-b-a-b ketju on tärkeä ja edellinen kokemus voimistaa seuraavaa.
  • Kokemuksen osatekijät täydentävät toisiaan. Heräävät odotukset palkitaan, voima saa vastavoimansa, niin että elämys eroaa omaksi yksikökseen kokemusten jatkuvassa virrassa. Elisabeth K Meyer kuvaa Bloedel reservaatin kokemusta niin, että kokemukset vaikuttavat kävijään niin, että hänestä tulee sisäpiiriläinen ja hän saa voimakkaan kokemuksen ekologisesta merkityksestä. Toisaalta Patrik M. Cordon kuvaa aluetta zen-buddhalaisesta näkökulmasta niin, että Bloedel reservaatin kokemus on kokonaisuudessaan ja erityisesti heijastuspuutarhan kautta niin voimakas, että se on ensimmäinen askel kohti satoria, eli valaistumista. Näin voimakas elämys eroaa omaksi kokemukseksi.

Jyri Vuorisen mukaan Beardsley ei mainitse erikseen elämyksen kompleksisuutta, mutta se sisältää osatekijöitä, joiden välille syntyy koherenssia ja yhtenäisyyttä. Beardsley mainitsee kokemukseen kuuluvan näennäisyyden tai epätodellisuuden, kuten ”musiikki on liikettä ilman minkään kiinteän kappaleen liikkumista tai maalauksessa oleva objekti ei ole materiaalinen vaan ainoastaan näyttää siltä”. Samalla tavalla Elisabeth K Meyer käsittelee Bloedel reservaatin tuomaa vaikutusta niin, että se vaikuttaa mieleen ja nostattaa hämmennystä ja ylevyyttä ilman mitään kiinteää kappaletta tai tekstitauluja. Sen luomat tilat, joissa nostetaan asioita esille katsojan tarkastelua ja pohdintaa varten riittää. Siinä missä Beardsleyn mukaan elämyksen yhtenäisyys syntyy maalauksen yhtenäisyyden vaikutuksesta, niiden välillä on syy-seuraussuhde, niin Patrick M. Condonin mukaan puutarhassa kulkeva ihminen havaitsee eri alueet ja niiden aiheuttama tai mahdollistama ensimmäinen askel mielenrauhalle on esteettinen elämys.

Beardsleyn mukaan esteettisen elämyksen oikeuttamiseksi voidaan vedota muuhunkin kuin sen miellyttävyyteen, kuten Jyri Vuorinen kirjoittaa ”Esteettinen elämys voi laukaista sielullisia jännitteitä, tyynnyttää tuhoamisyllykkeitä, ratkaista sisäisiä ristiriitoja ja selkiyttää mielikuvia, niin että ulkoiset ongelmat tuntuvat vähemmän sekavilta. Se voi jalostaa havainto- ja erottelukykyä ja samaan suuntaan vie mielikuvituksen kehittyminen ja rutiinien rikkominen.” Bloedel reservaatissa esteettinen elämys muodostuu alueella kulkemisesta ja puutarhojen vaikutuksesta mieleen. Se voi toisaalta antaa mahdollisuuden rauhoittumiseen ja mielentyhjentämiseen, kuten myös vahvan hämmennyksen tai ekologisen herätyksen. Eri puutarhat ruokkivat mielikuvitusta ja auttavat rikkomaan oletusarvoja rakennetusta ympäristöstä.

Taiteen keinoin ja estetiikan kautta maisema-arkkitehtuurissa on mahdollista vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja elämään.

 

lähteet:

Jyri Vuorinen, Estetiikan klassikoita, Tietolipas 126, SKS

Elisabeth K Meyer, Seized by the sublime sentiments, teoksessa William S. Sauders (toim). Richard Haag, Bloedel reserve and Gas Works Park, Landscape views 1

Patrick M. Condon, The Zen of garden design, teoksessa William S. Sauders (toim). Richard Haag, Bloedel reserve and Gas Works Park, Landscape views 1

(kirjoitus on suunnattu taiteentuntijoille)