Nykyinen maisema-arkkitehtuuri kutistui Helsingin katoille ja Vantaan hiekkalaatikoille?

Viimeaikaisessa maisema-arkkitehtuuria käsittelevissä kirjoituksissa korostuu Helsingin kansille rakentaminen ja Vantaan leikki- ja skeittipaikat. Lähes puolet kirjoituksista käsitteli Helsingin kohteita. Näistä puolet liittyivät kannelle rakentamiseen; kolme Redin katolle tehtyä Bryga olohuonetta, yksi Triplan ulkotiloja ja yksi Jätkäsaaren Hyväntoivonpuistoa. Neljäsosa kirjoituksista käsitteli Vantaata, erityisesti Åvikin leikkipuistoa ja Myyrmäen skeittipuistoa, mutta myös Kvartsijuonenleikkipuistosta oli kirjoitus. Muut yksittäiset kritiikit kohdistuivat puistoihin Espoossa, Tampereella, Tuusulassa, Järvenpäässä sekä kampusalueeseen Juvalla.

Helsinki ja Vantaa kirjoitukset liittyvät kaupunkien tiivistymiseen. Lisäksi painotus kertoo katto- ja kansiratkaisujen olevan nykypäivää. Kun kortteleiden väliin tai sisälle jäävä tila kutistuu, täytyy siirtyä ylöspäin. Sinänsä taivaan ja maisemanäkymien ottaminen mukaan kaupunkilaisten olohuoneeseen on hyvä asia, mutta kertooko tämä kaupunkiluonnon ja puistojen muuttuneen kohti kertakäyttötilaa ja -luontoa? Jos kansirakenteiden elinikä on noin 30 vuotta, niin mitä tapahtuu viherelementeille peruskorjausten yhteydessä? Kansilla kasvaneista puista ja pensaista tehdään haketta ja paikalle istutetaan uudet taimet, joiden kasvu alkaa alusta. Alueelle mahdollisesti kehittynyt biodiversiteetti kaatuu uudelleen. Vai kertooko tekstien suuntautuminen enemmän Hesarin kriitikoiden kiinnostuksen kohteista? Nähdäänkö ”tavallinen puisto tai viheralue” tylsänä ja haetaan enemmän toiminnallisuuksia kuten leikkipaikkoja tai skeittialueita? Jään odottamaan seuraavia projekteja ja kritiikkejä myös muista kohteista.

(Mielipidekirjoitus Hesarin palstalla 16.9.)