Westermarckin puisto vehreyttää Pajalaa

Westermarckin puisto sijaitsee Järvenpään keskustassa Pajalan alueella rautatieasemalta noin 300 metriä koilliseen. Puisto ja sen nimi kunnioittavat Järvenpään perustajaksi kutsuttua Bjarne Westermarckia. Puisto on valmistunut 2018, mutta sinne on istutettu jälkikäteen mm. kirsikkapuita. Puiston suunnittelun lähtökohtana oli Pajalan vanhan teollisuusalueen muuttaminen asemakaavoituksen myötä puistoksi ja asuinalueeksi. Varsinaisen puistosuunnitelman on toteuttanut Sitowise Oy. Teollisuudesta muistuttaa vielä alueelle jätetty 1920-luvulla rakennettu Emalikukka-teollisuusrakennus, jossa rajautuu puiston keskiosiin. Lisäksi historiaan liittyy puiston eteläreunan asuinkerrostalo, joka on saanut paikalla olleilta viljasiilolta ja myllyltä julkisivun. Muuten Westermarckin puistoa reunustavat idässä ja lännessä uudisrakenteiset poikittaiset lamellikerrostalot, joiden päädyt liittyvät puolijulkisina tiloina varsinaiseen puistoon. Piha-alueiden reunoille on sijoitettu oleskelu- ja leikkialueita, puita sekä matalaa pensaskasvillisuutta, mikä mahdollistaa näkymät sekä puistonsuuntaan, että myös pihoille. Kiinnostava yksityiskohta on siilokorttelin ja puistoalueen välille toteutetut hulevesien biosuodatusalueet, jotka pysyivät vehreinä myös kesän 2021 kuivuuskaudella. Irralliseksi jäi sen sijaan näiden viereen jätetty puinen raidepuskin.

Puisto rajautuu etelässä Myllytielle ja pohjoisessa Kaskitielle ja näin toimii luontevana ja käytettynä kulkuväylänä keskustan ja Pajalan alueen suuntiin. Muodostaan puisto on pitkulainen. Se on pituudeltaan yli 350 metriä ja leveys vaihtelee 72 ja 35 metrin välillä. Aivan pohjoisreunassa puiston leveys asuinkerrostalojen välissä on alle 20 metriä.

Puiston poikki kulkee leveä loivasti kaartuva puistobulevardi, joka alkaa yllättäen Myllytien itäreunasta, vaikka suuri osa käyttäjistä kulkee kohti länsireunan suunnasta lähestyttävää keskustaa. Leveä puistobulevardi on päällystetty punasävyisillä ja kellertävillä pihatiilillä. Tiilet on sekoitettu ja ne on aseteltu pitkittäisesti. Osa punaisista tiilistä on patinoituneita ja tuottavat miellyttävän aukiomaisen tilan. Bulevardin alkuun on tuotu vuonna 1939 valmistunut Ytin hevonen -niminen pronssinen veistos, jonka taiteilija Emil Cedercreutzin säätiö lahjoitti Järvenpään kaupungille. Bulevardin itäreunalle sekä keskiosiin jäävät laajat nurmialueet, jotka käsittelevät myös asuinkortteleiden hulevesiä. Myllytien puolella näyttävistä heinistä ja kukkivista perennoista tehdyt istutusalueet rajaavat asuinkerrostalojen korttelipihoja. Puiston pohjoisosassa on enemmän matalaa angervoa ja lehtipuita.  Tiilipintainen kävelybulevardi sekä sitä reunustava vaahterakuja jatkuvat puiston keskiosaan Emalitehtaan lähelle, jonka jälkeen kävelytie muuttuu asfaltiksi. Kävelybulevardin rinnalla itäreunassa kulkee kapea vaaleista vihersaumatuista luonnonkivilaatoista tehty kaarteleva polku, jonka varrelle on ryhmitelty muun muassa kirsikkapuita. Puiston pohjoisosassa on kovassa käytössä oleva monipuolinen leikki- ja liikuntapaikka.

Puisto selvästi sitoo ympäröiviä asuinkortteleita yhdeksi, mahdollistaa kohtaamisen sekä toimii oleskelualueena.

(Kuva, Anna Pursiainen)