{"id":85,"date":"2025-12-17T13:09:21","date_gmt":"2025-12-17T13:09:21","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/?p=85"},"modified":"2025-12-17T13:16:23","modified_gmt":"2025-12-17T13:16:23","slug":"tehtava-8-susan-herrington-maisema-arkkitehtuurin-teorian-kentalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/2025\/12\/17\/tehtava-8-susan-herrington-maisema-arkkitehtuurin-teorian-kentalla\/","title":{"rendered":"Teht\u00e4v\u00e4 8: Susan Herrington maisema-arkkitehtuurin teorian kent\u00e4ll\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Susan Herrington on kanadalainen maisema-arkkitehti ja teoreetikko, joka toimii professorina University of British Columbian School of Architecture and Landscape Architecture -yksik\u00f6ss\u00e4 (SALA) Vancouverissa. Herrington suoritti maisterintutkinnon Harvard Universityn Graduate School of Designissa vuonna 1991 ja kandidaatin tutkinnon State University of New York College of Environmental Science and Forestryst\u00e4 vuonna 1986. Herringtonin akateemista ja tutkimuksellista merkityst\u00e4 kuvaavat lukuisat palkinnot, kuten UBC Killam Faculty Research Prize (2020), Anne de Fort-Menares -palkinto (2016) sek\u00e4 John Brinckerhoff Jackson Book Prize (2015), jonka h\u00e4n sai teoksestaan Cornelia Hahn Oberlander: Making the Modern Landscape<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Herringtonin teoreettinen ajattelu on vuorostaan koottu teokseen On Landscapes<\/em> (2008), jossa h\u00e4n j\u00e4sent\u00e4\u00e4 maisema-arkkitehtuurin teorian viiteen kronologisesti esitett\u00e4v\u00e4\u00e4n teemaan. Teemoja ovat formalismi, tilallisuus, materiaalisuus, kieli ja uuden aikakauden teoriat kuten systeemiteoria ja kybornismi. N\u00e4iden teemojen kautta Herrington osoittaa, ett\u00e4 maisema ei ole pelkk\u00e4 fyysinen ymp\u00e4rist\u00f6, vaan historiallinen, kulttuurinen ja merkityksellinen kokonaisuus, jota voidaan lukea ja tulkita eri teoreettisista n\u00e4k\u00f6kulmista. Kooste sopii erityisesti niille maisema-arkkitehtuurin opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneet siit\u00e4, miten erilaisia teorioita voi soveltaa maisema-arkkitehtuuriin.<\/p>\n\n\n\n

Herrington on tuottanut pedagogisen ty\u00f6n ohella artikkeleita, joissa on toistunut vallan, kulttuurin ja identiteetin kysymykset. Lis\u00e4ksi Herrington on tarkastellut maisemaa tilallisena ja materiaalisena ilmi\u00f6n\u00e4, jossa estetiikka, ekologia ja yhteiskunnalliset rakenteet kietoutuvat toisiinsa. Erityist\u00e4 huomiota h\u00e4n on kiinnitt\u00e4nyt maisema-arkkitehteihin, joiden ty\u00f6 on haastanut vallitsevia esteettisi\u00e4 ja ekologisia konventioita, kuten Claude Cormier <\/em>ja Cornelia Hahn Oberlander<\/em>. N\u00e4iden artikkeleiden kohdalla Herrington on kirjoittanut historiaa uudelleen hy\u00f6dynt\u00e4en nykyajan kiinnostavimpia teoreettisia viitekehyksi\u00e4. Lis\u00e4ksi Herrington on tutkinut maiseman yhteytt\u00e4 lasten psykosomaattiseen terveyteen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Herringtonin tutkimus keskittyy modernin ajan maisema-arkkitehtuurin historiasta tuttuun Christopher Tunnardin <\/em>queer-estetiikkaan ja -ekologiaan. Tutkimus perustuu Tunnardin suunnittelemaan Englannissa sijaitsevaan St. Ann\u2019s Hillin<\/em> pihapiiriin. Artikkelissaan Rereading St Ann\u2019s Hill<\/em> (2022) Herrington kyseenalaistaa oletuksen, jonka mukaan moderni maisema-arkkitehtuuri olisi ollut yksinomaan heteronormatiivista. Artikkeli antaa \u00e4\u00e4neen yhteiskunnassa marginalisoituneelle seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6lle ja tuo esiin vaihtoehtoisia tapoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 modernismin estetiikkaa ja luontosuhde.<\/p>\n\n\n\n

Herringtonin merkitys maisema-arkkitehtuurin teoriassa perustuu h\u00e4nen filosofiseen l\u00e4hestymistapaansa alalla, jota on pitk\u00e4\u00e4n hallinnut ekologinen ja tekninen n\u00e4k\u00f6kulma. H\u00e4nen mukaansa kest\u00e4v\u00e4n suunnittelun tulisi lis\u00e4t\u00e4 ekosysteemipalveluiden ohella my\u00f6s kulttuurista ja kokemuksellista merkityst\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Herrington asettuu samaan teoreettiseen jatkumoon Elizabeth Meyerin<\/em> ja James Cornerin<\/em> kanssa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Meyer ja Corner haastavat lukijan yleissivistyst\u00e4 Herrington turvautuu pedagogiseen historiaansa kirjoittaen lukijayst\u00e4v\u00e4llisesti maisema-arkkitehtuurin teoriasta. Toisinaan pedagoginen ote j\u00e4tt\u00e4\u00e4 intellektuellisen ajattelun hyvin pintapuoliseksi kuten artikkelissa Beauty: past and future <\/em>(2016).<\/p>\n\n\n\n

Herringtonin ansioksi nousee erityisesti h\u00e4nen kyky l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudestaan tunnetut maisema-arkkitehdit ja esitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t uudessa valossa. Lis\u00e4ksi h\u00e4nen pedagoginen taito tulkita eri aikakausien teoreettisia ajattelutapoja maisema-arkkitehtuurin kent\u00e4ll\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja tulkita alati muuttuvaa maisema-arkkitehtuuria.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

The Geometrical Garden, St Ann\u2019s Hill, 1937, Christopher Tunnardin\u00a0<\/em>
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Susan Herrington on kanadalainen maisema-arkkitehti ja teoreetikko, joka toimii professorina University of British Columbian School of Architecture and Landscape Architecture -yksik\u00f6ss\u00e4 (SALA) Vancouverissa. Herrington suoritti maisterintutkinnon Harvard Universityn Graduate School of Designissa vuonna 1991 ja kandidaatin tutkinnon State University of New York College of Environmental Science and Forestryst\u00e4 vuonna 1986. Herringtonin akateemista ja tutkimuksellista merkityst\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":4155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-85","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/85","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=85"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/85\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":91,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/85\/revisions\/91"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=85"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=85"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=85"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}