Kirjoittamalla ideologiasta luonnon kontekstissa julkaisusarja purkaa 1900-luvun ja sit\u00e4 aiemmin vallinnutta k\u00e4sityst\u00e4 luonnosta kosmoksen kaltaisena ihmiskunnalle annettuna j\u00e4rjestyksen\u00e4, joka olisi yksi ja sama kaikille (Kelsch, P.) Onnistuakseen laajentamaan t\u00e4t\u00e4 yksipuolista kulttuurista k\u00e4sityst\u00e4 luonnosta, julkaisusarja esittelee 1900-luvun ilmi\u00f6it\u00e4 muutamien esimerkkitapausten avulla. Aikaj\u00e4nne on riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4 osoittamaan, miten moninaisia toimeliaisuuden tapoja eri ideologiat ovat synnytt\u00e4neet l\u00e4hihistoriamme aikana ja mit\u00e4 ne voivat heijastaa, my\u00f6s meid\u00e4n aikamme tavoista toimia luonnon keskell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kansallissosialistit k\u00e4yttiv\u00e4t luontoa hyv\u00e4kseen rakentaessaan kansallista identiteetti\u00e4\u00e4n, jossa korostui puhtauden eetos (Wolschke-Bulmahn, J.). Oikea ja puhdas luonto syntyi korvaamalla formaali muotopuutarha luonnonpuutarhalla, josta karsittiin vieraslajit (Gr\u00f6nin, G.). El\u00e4intarhojen lyhyt historiakatsaus kuvaa, miten el\u00e4imet esineellistettiin 1900-luvun alussa. Luontaisesta elinymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n eristetyt el\u00e4imet merkitsiv\u00e4t el\u00e4inkokoelmaa, jota esiteltiin vaihtelevin n\u00e4yttelyratkaisuin suurelle yleis\u00f6lle pedagogisin perusteluin (Hyson, J). Luonnonsuojelua edist\u00e4v\u00e4 Greenpeace-liike syntyi 1970-luvulla kun 12 aktivistia purjehti kohti Berigninmeren Amchtikan saarta aikeenaan pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saarella toteuttavat ydinkokeet. Aktivistien teko synnytti laajan painostuksen, jonka seurauksena modernia edistyksellisyytt\u00e4 ja sotateollisuutta edustavat ydinkokeet p\u00e4\u00e4tettiin lopettaa saarella. Saari p\u00e4\u00e4tettiin luonnonsuojella. (Greenpeace,2001.)<\/p>\n\n\n\n
Edell\u00e4 kuvatut esimerkit kuvaavat sit\u00e4, miten luontoa on k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi ideologioiden n\u00e4kyv\u00e4ksi tuomisessa piittaamatta siit\u00e4, millaisia seurauksia toiminta on saattanut aiheuttaa. Illuusio, itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 pidetyst\u00e4 resilientist\u00e4 luonnosta rikkoutui viimeist\u00e4\u00e4n 1970-luvulla, kun tiedotusv\u00e4lineet her\u00e4ttiv\u00e4t uinuvat l\u00e4nsimaat luonnonkatastrofeihin. Minamata-lahden elohopeamyrkytykset, Kanadan ja Ruotsin \u00f6ljytankkereiden haaksirikot toivat n\u00e4kyv\u00e4ksi, millaisia seurauksia luonnonvaroja hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 toimeliaisuudella voi olla (Haila&L\u00e4hde, 2003). Tiedotusv\u00e4lineiden uutisissa toistui otsikot luonnosta, joka ei en\u00e4\u00e4 toipunutkaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ihmistoiminnan seurauksista taikka seuraukset eiv\u00e4t rajoittuneet ainoastaan luonnon prosesseihin, vaan ne palautuivat ihmiskunnalle heikent\u00e4en taloutta ja terveytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4li k\u00e4sit\u00e4mme luonnon kulttuurin peilin\u00e4 kuten Anne Whiston Sprin<\/em> kirjoittaa The Authority of Nature<\/em>-artikkelissaan. Luonnonkatastrofit toivat n\u00e4kyv\u00e4ksi kulttuurin takapeilin. Luonnonkatastrofien luonto palautui ihmiselle rikkin\u00e4isen\u00e4 peilin\u00e4. Peilist\u00e4 ei avautunutkaan n\u00e4kym\u00e4\u00e4 kaikkivaltiaasta ihmisest\u00e4 luonnon yl\u00e4puolella, vaan ihminen, joka on aiheuttanut luonnon heikentymist\u00e4, uhanalaistumista ja v\u00e4hentymist\u00e4. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suuri yleis\u00f6, tuli tietoiseksi siit\u00e4, ett\u00e4 puuttumalla luonnon prosesseihin, ihminen vaarantaa sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 muiden lajien hengiss\u00e4 s\u00e4ilymisen edellytyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Huoli luonnon heikentymisest\u00e4 synnytti ymp\u00e4rist\u00f6her\u00e4tyksen \u2013 aatteellisen liikkeen, jonka symboleiksi konkretisoitui muun muassa Earth Day ja Rachel Carsonin \u00c4\u00e4net\u00f6n kev\u00e4t-teos (1962). Ymp\u00e4rist\u00f6liikkeen kantavaksi teesiksi nousi luonto taikka ymp\u00e4rist\u00f6, joka omaksuttiin konkreettisia ongelmia yhteen sitovaksi yleisk\u00e4sitteeksi. Luonnosta (tai ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4) muodostui moraalisen protestin perusta, jonka tarkoituksena oli lis\u00e4t\u00e4 tietoisuutta siit\u00e4, millaisia seurauksia ihmisen toimeliaisuudella on. (Haila&L\u00e4hde, 2003). Luonnonkatastrofit toivat n\u00e4kyv\u00e4ksi sen, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on vastuullinen rooli ymp\u00e4rist\u00f6suojelun n\u00e4k\u00f6kulmasta (Nadenicek, D. J. & Hastings, C.M).<\/p>\n\n\n\n Maisema-arkkitehtuurissa ymp\u00e4rist\u00f6her\u00e4tys otettiin kaksijakoisesti vastaan. Syntyi koulukunta, jossa luontotietoinen l\u00e4hestymistapa teki maisema-arkkitehtuurista tiedett\u00e4 ja koulukunta, joka halusi tehd\u00e4 pes\u00e4eroa ekologisiin arvoihin. Ensimm\u00e4inen koulukunta korosti maiseman v\u00e4liaikaisuutta ja tilasarjallisuutta kun taas toinen koulukunta korosti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisyytt\u00e4 ja visuaalisuutta. Luonnon arvoja korostava suunnittelu tarjosi strategian haastaa vallinnutta modernia taidetta, joka marginalisoi maisema-arkkitehtuurin mediumina. Syntyi kokemusper\u00e4ist\u00e4 estetiikka kohteen estetiikan sijaan. T\u00e4m\u00e4 synnytti maisema-arkkitehtuuria, jossa kokija sai el\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4 ja tuntea kuuluvansa paikkaan. (Meyer, E.K.)<\/p>\n\n\n\n Ymp\u00e4rist\u00f6her\u00e4tys muutti maisema-arkkitehtuurin alaa pysyv\u00e4sti. Huoli luonnosta rikastutti maisema-arkkitehtuurin muotokielen moninaistuessa. Uusi maisema-arkkitehtuuri synnytti prosessiorientoitunutta maisema-arkkitehtuuria, jossa korostui muun muassa geologiset prosessit kuten eroosio. Ymp\u00e4rist\u00f6tietoisuus synnytti uusia toimeksiantoja, teoriaa ja muutti alan k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4, kun muun muassa suunnittelukohteen arviointi liitettiin kiinte\u00e4ksi osaksi suunnittelua. N\u00e4m\u00e4 kaikki yhdess\u00e4 synnyttiv\u00e4t kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 luontoarvot ovat l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei jossakin toisaalla. T\u00e4m\u00e4 ilmeni kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 kuulumme paikkaan ja olemme riippuvaisia luonnosta. (Meyer, E.K.)<\/p>\n\n\n\n Ymp\u00e4rist\u00f6liikkeen vaikutusta, ei olla n\u00e4hty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisena. Whiston Sprin kirjoitti vuonna 1997, miten tieteell\u00e4 perusteltu suunnittelu vahingoitti maisema-arkkitehtuurista k\u00e4yty\u00e4 keskustelua ja alan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Tiede korvasi maisema-arkkitehtuurin taiteellista ulottuvuutta. T\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 on polveutunut nykymaisema-arkkitehtuurin saakka. Nykymaisema-arkkitehtuurin toimeksiannoissa korostuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyys ja ekologiset arvot, sill\u00e4 toisin kuin 1970-luvulla saattoi kuvitella, tietoisuus luonnon heikentymisest\u00e4 ei synnytt\u00e4nyt kokonaisvaltaista kulttuurista muutosta, jossa luonnon hyvinvointi olisi otettu huomioon toimeliaisuuden eri muodoissa.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 2025 el\u00e4mme maailmassa, jonka luonnon kantokyky ja biodiversiteetit ovat k\u00f6yhtyneet entisest\u00e4\u00e4n. Luonto sellaisenaan kuin sen n\u00e4emme nykyhetken\u00e4 heijastaa edelleen ideologiaa kulttuurista, jossa luonnon merkitys on palvella ihmisen tavoitteita luonnon kustannuksella. T\u00e4st\u00e4 on seurannut l\u00e4hes kohtuuton vaatimus luonnon ennallistamisesta maisema-arkkitehtuurin kent\u00e4ll\u00e4. Maisema-arkkitehtien ty\u00f6kentt\u00e4 kattoi vuonna 1998 noin 2% koko maapallon pinta-alasta. On t\u00e4ysin oikeutettua kysy\u00e4, miten n\u00e4in pienell\u00e4 alueella voitaisiin vaikuttaa ei ainoastaan siihen, mit\u00e4 lopulla 98%lla tehd\u00e4\u00e4n ja vaan my\u00f6s siihen, mit\u00e4 siit\u00e4 ajatellaan. (Meyer, E.K.) Mik\u00e4li maisema-arkkitehtuuri koetaan, ei ainoastaan luonnon prosessien yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 vaan my\u00f6s luonnon ideologisten aatteiden rakentajana lasketaan maisema-arkkitehdeille raskas viitta kannettavaksi. Miten niin pieni ammattikunta kuin maisema-arkkitehtuuri voisi ainoastaan vaikuttaa siihen, miten nykykulttuuri k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 luonnon. Nykykulttuurin tulisi uudistua rakenteellisesti. Whiston Sprin kirjoittaa, ett\u00e4 \u201dideat luonnosta vaikuttavat siihen, miten ihminen muokkaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u201d. Matka siihen kulttuuriin, jossa kaikki toimeliaisuuden muodot maisema-arkkitehtuurin rinnalla tukevat, s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t, uudistavat luontoa, on viel\u00e4 kesken. Ainoastaan laaja tietoisuus ekologisesta j\u00e4lleenrakentamisen tarpeesta ei riit\u00e4. Tarvitaan kokonaisvaltaista kulttuurista rakenneuudistusta, jotta luonto kukoistaa. N\u00e4in maisema-arkkitehdit vapautuisivat kohti moninaista ilmaisunvapautta.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n Greenpeace Suomi. 2001. 50 vuotta muutosta: voittoja maailmalta ja Suomesta. Lainattu 28.10.2025. Saatavilla:https:\/\/www.greenpeace.org\/finland\/blogit\/greenpeace\/50-vuotta-muutosta-voittoja-maailmalta-ja-suomesta\/<\/p>\n\n\n\n Gr\u00f6ning, G. Ideological Aspects of Nature Garden Concepts in Late Twentieth-Century Germany 221-249. Nature and Ideology \u2013Nature and Garden Design in the Twentieth Century Dumbarton Oaks.<\/em> Washington D.C: Trustrees for Harvar University.<\/p>\n\n\n\n Haila,Y & L\u00e4hde, V. 2003. Luonnon politiikka. Jyv\u00e4ksyl\u00e4: Gummerus Kirjapaino.<\/p>\n\n\n\n Hyson, J. Jungles of Eden: The Design of American Zoos.S, 23-45. Julkaisussa: Conan, M. 2000. Environmentalism in Landscape Architecture. Washington D.C.<\/p>\n\n\n\n Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. Sosiaalinen konstruktionismi<\/em>. Lainattu 29.101.2025. Saatavilla: https:\/\/sites.app.jyu.fi\/mehu\/fi\/menetelmapolku\/tieteenfilosofiset-suuntaukset\/sosiaalinen-konstruktionismi<\/p>\n\n\n\n Kelsch, P. Constructions of American Forest: Four Landscapes, Four Readings. S, 163-187. Julkaisussa Conan, M. 2000. Environmentalism in Landscape Architecture. Washington D.C.<\/p>\n\n\n\n Meyer, K. The Post\u2013Earth Day Conundrum:Translating Environmental Values into Landscape Design. S. 187-245. Julkaisussa: Conan, M. 2000. Environmentalism in Landscape Architecture. Washington D.C.<\/p>\n\n\n\n Nadenicek, D. J. & Hastings, C.M. Environmental Rhetoric, Environmental Sophism: The Words and Work of Landscape Architecture, s.133-163. Julkaisussa: Conan, M. 2000. Environmentalism in Landscape Architecture. Washington D.C.<\/p>\n\n\n\n Wolschke-Bulmahn, J. 1997. Nature and Ideology \u2013Nature and Garden Design in the Twentieth Century Dumbarton Oaks.<\/em> Washington D.C: Trustrees for Harvar University. ISBN 0\u201388402\u2013246\u20133 (alk. paper)<\/p>\n\n\n\n Whiston Sprin, A. The Authority of Nature: Confnlict and Confusion in Landscape Architecture 249-263. Nature and Ideology \u2013Nature and Garden Design in the Twentieth Century Dumbarton Oaks.<\/em> Washington D.C: Trustrees for Harvar University.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/files\/2025\/10\/Amchtikan-.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n