{"id":36,"date":"2025-10-14T08:18:32","date_gmt":"2025-10-14T08:18:32","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/?p=36"},"modified":"2025-10-14T10:19:58","modified_gmt":"2025-10-14T10:19:58","slug":"instituutioiden-merkitys-maisema-arkkitehtuurin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/2025\/10\/14\/instituutioiden-merkitys-maisema-arkkitehtuurin\/","title":{"rendered":"Teht\u00e4v\u00e4 6: Instituutioiden merkitys maisema-arkkitehtuurin merkityksen luojana"},"content":{"rendered":"\n

<\/p>\n\n\n\n

Kohdeyleis\u00f6: Maisema-arkkitehtuurin opettajakunta<\/p>\n\n\n\n

Ihmisill\u00e4 on ollut kautta aikojen psykososiaalinen tarve kommunikoida omasta ajastaan ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Taide, sen eri muodoissa on tarjonnut v\u00e4yl\u00e4n kommunikoida olemassaolon merkityst\u00e4. Taide on tuonut lohdutusta ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taide on her\u00e4tt\u00e4nyt kysymyksi\u00e4 ja toiminut ty\u00f6kaluna olemassaolon pohdinnoissa. Taide on yhdist\u00e4nyt ihmisi\u00e4 ylisukupolvisesti ja muistuttanut historiastamme. Taiteen kautta on v\u00e4littynyt eri ajanjaksojen ihanteet, haasteet ja utopiat. Se, mik\u00e4 on s\u00e4ilynyt taiteena ei kuitenkaan kerro koko kuvaa ihmiskunnan historiasta tai miten taide on k\u00e4sitetty kulttuurisesti. Taiteen eri ilmenemismuodot ovat kautta-aikojen kokeneet murrosvaiheita, jotka ovat vaikuttaneet siihen, mik\u00e4 k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n taiteena. Maalaustaide vapautui todellisuuden kuvaamisesta, kun valokuvaus keksittiin. Valokuvaus taidemuotona sen sijaan on l\u00e4pi historiansa ajan problematisoinut taakkaansa ajan pys\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Jokaisella mediumilla on sen ominaisuuksista kumpuavia piirteit\u00e4, jotka tekev\u00e4t mediumista ainutkertaisen, mutta samalla paradoksaalisesti kyll\u00e4 rajoittuneen. Sill\u00e4 samat piirteet, jotka tekev\u00e4t tietyst\u00e4 mediumista ainulaatuisen saattavat rajoittaa tekij\u00e4n ilmaisunvapautta tai ainakin kaventaa yleist\u00e4 kulttuurista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kunakin aikana taiteena.<\/p>\n\n\n\n

Maisema-arkkitehtuuri ei ole t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 poikkeus. Pintapuolinen raapaisu maisema-arkkitehtuurin teoriaan paljastaa, ett\u00e4 maisema-arkkitehtuurissa keskustellaan siit\u00e4, millaisia ontologisia merkityksi\u00e4 alalle annetaan ja miten n\u00e4m\u00e4 merkitykset vaikuttavat teoriasta kirjoittaviin tahoihin, suunnittelijoihin, jotka luovat uutta maisema-arkkitehtuuria ja opiskelijoihin, joista muovautuu tulevaisuuden tekij\u00f6it\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 taide yleisesti koetaan kliinisess\u00e4 sis\u00e4tilassa, oli se sitten museo, taidebiennaali taikka kirja k\u00e4dess\u00e4, maisema-arkkitehtuuri koetaan ulkotilassa, useimmiten keskell\u00e4 hektist\u00e4 kaupunkia. L\u00e4hes poikkeuksetta maisema-arkkitehtuurikohteet ovat ilmaisia kaikkien ulottuvilla vuorokauden ymp\u00e4ri, toisin kuin muu taide. Maisema-arkkitehtuurin vahvuus on sen saavutettavuus. Maisema-arkkitehtuuri on demokraattista ja siin\u00e4 mieless\u00e4 sit\u00e4 on hankala kutsua pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n eliitin taiteeksi. Siit\u00e4 huolimatta vain harva k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 maisema-arkkitehtuurin taiteena. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 johtuu?<\/p>\n\n\n\n

Ala tuntuu k\u00e4rsiv\u00e4n akateemisen keskustelun puutteesta. Kysymyksi\u00e4 kuten, mit\u00e4 maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa ja millaisia merkityksi\u00e4 sille annetaan ei yksinkertaisesti kysyt\u00e4. Marc Treib kirjoittaa Meaning in Landscape Architecture & Gardens (2011) esipuheessaan, ett\u00e4 maisema-arkkitehtuuria on vain v\u00e4h\u00e4n kiinnostanut maisema-arkkitehtuurin sis\u00e4ll\u00f6lliset merkitykset (Treib, s.9). T\u00e4m\u00e4 sama keskustelunpuute vaivaa my\u00f6s yliopistoja. Opiskelijoilta ei kysyt\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n suunnittelemansa ty\u00f6t kertovat? Millaisia ihmisyytt\u00e4 tai aikaa k\u00e4sittelevi\u00e4 merkityksi\u00e4 suunnitelmiin halutaan sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 ja miten ne siin\u00e4 ilmenev\u00e4t. Harjoitus pohtia ekologisten ja sosiaalisten arvojen lis\u00e4ksi ihmisen olemassaolon kysymyksi\u00e4 ei sis\u00e4llytet\u00e4 opintojen lomaan. T\u00e4m\u00e4 puute on toki helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 antroposenin aikana \u2013 aikana jolloin jokainen maisema-arkkitehti pohtii, miten ennallistaa taikka palauttaa luontoa, jota ilman maisema-arkkitehtuuria ei olisi alana.<\/p>\n\n\n\n

Miten siis suuri yleis\u00f6 voisi tuntea maisema-arkkitehtuurin taiteena, mik\u00e4li sen suunnittelijat ja alaa edustavat instituutiot eiv\u00e4t koe t\u00e4rke\u00e4ksi keskustella maisema-arkkitehtuurin merkityksist\u00e4? Arthur Dantonin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan, luova ty\u00f6 muuttuu taiteeksi, kun se viittaa kontekstiltaan tai diskurssiltaan taiteeseen (Herrington, s.176). Voisi kuvitella, ett\u00e4 nimenomaan maisema-arkkitehtuuri tarjoaa, mit\u00e4 herkullisimman ilmaisumuodon viitata aikamme taiteilijoita piinaavaan aiheeseen, luontokatoon. Mutta juuri t\u00e4ss\u00e4 piilee alan ongelma. Ensinn\u00e4kin vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 maisema-arkkitehtuuri ei kykene ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa luontoaan, siis sit\u00e4, ett\u00e4 se kommentoisi itsens\u00e4 ulkopuolisiin aisioihin sille ominaisin materiaalein kuten aiheisiin, jotka koskevat luontoa. Maisema-arkkitehtien materiaalit, jotka syntyv\u00e4t uudelleen kasvun ja lahoamisen prosessista, on valjastettu ekologisiin tai sujuvan arjen k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin. Maisema-arkkitehdit laskevat viherkertoimia, suunnittelevat hulevesien virtaussuuntia saamatta mahdollisuutta pohtia, mit\u00e4 olemassaolo tarkoittaa tai miten sen voisi ilmaista maisema-arkkitehtuurin keinoin. Taide osana maisema-arkkitehtuuria tuntuu siis katoavan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksien alle. Toisekseen maisema-arkkitehtuurin taiteellista ulottuvuutta rajoittaa rakenteelliset seikat. Maisema-arkkitehtuurin kaventunut merkitys hy\u00f6dyn ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 palvelee, mit\u00e4 oivallisimmin neoliberaalista ideologiaa, joka antaa arvoa vain sille, mik\u00e4 on rahassa mitattavissa. Yksityisen ja julkisen sektorin vaatimukset helppohoitoisuudesta, nopeasta suunnitteluaikataulusta ja olemattomasta budjetista jyr\u00e4\u00e4v\u00e4t kulttuuria luovat arvot. Ei siis ihme, ett\u00e4 neoliberaalin l\u00e4vist\u00e4m\u00e4n\u00e4 aikakautena teoreetikot kuten Marc Treib kirjoittaa, miten nykyp\u00e4iv\u00e4n maisema-arkkitehtuuri m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n tai arvotetaan sen k\u00e4ytett\u00e4vyyden ja mukavuuden perusteella (Saunders 2012).<\/p>\n\n\n\n

Treibin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4 puuttuu kaikki ne ulottuvuudet, jotka voisivat tehd\u00e4 maisema-arkkitehtuurista taidetta. On siis ilmiselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li instituutiot eiv\u00e4t n\u00e4e tarpeekseen sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 merkityksen antamista maisema-arkkitehtuuriin, voidaan kyseenalaistaa maisema-arkkitehtuuri taiteenmuotona. William S.Saunders kysyykin, onko maisema-arkkitehtuurin kannalta oleellista viitata itsens\u00e4 ulkopuolelle esimerkiksi tiettyyn ideaan, historiaan, tieteeseen tai taiteeseen? Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6, ett\u00e4 maisema-arkkitehtuuri esitt\u00e4\u00e4 vain itsess\u00e4\u00e4n olevaa, materiaalisia ominaisuuksia kuten muotoa, mittakaavaa, v\u00e4rej\u00e4, valoa ja tuoksua? (Saunders, 2012.) Ovatko maisema-arkkitehtuurin parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t opettajat, suunnittelijat ja opiskelijat valmiita luopumaan maisema-arkkitehtuurista taidemuotona? Ja mik\u00e4li maisema-arkkitehtuuria ei n\u00e4hd\u00e4 taiteena, miksi kutsuisimme sit\u00e4? Voiko maisema-arkkitehtuuria kutsua yh\u00e4 maisema-arkkitehtuuriksi, mik\u00e4li silt\u00e4 karsitaan kyky toimia viestinviej\u00e4n\u00e4 ihmisyydest\u00e4 yli sukupolvien? Nyt jos koskaan ala tarvitsee teoreettista keskustelua instituutioiden sis\u00e4ll\u00e4 esimerkiksi siit\u00e4, millaisia merkityksi\u00e4 luontoa uudistava maisema-arkkitehtuuri sis\u00e4lt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ainoastaan tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, n\u00e4hd\u00e4\u00e4nk\u00f6 2000-luvun alku aikana, jolloin instituutiot ja rakenteet aiheuttivat maisema-arkkitehtuurin n\u00e4ivettymisen.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

Herrington, S. 2007. Gardens Can Mean. Teoksessa: Gillette, J., Herrington, S., Olin, L. and Treib, M. (toim.) Meaning in Landscape Architecture & Garden. Oxon: Routledge. S. 174\u00ad-202.  ISBN 13:978-0-415-61725-3<\/p>\n\n\n\n

Saunders, S.W. 2012. Hoe does Landscape Architecture mean? Landscape architecture magazine, 2012.<\/p>\n\n\n\n

Treib, M. 2007. Meaning and meanings esipuhe. Teoksessa: Gillette, J., Herrington, S., Olin, L. and Treib, M. (toim.) Meaning in Landscape Architecture & Garden. Oxon: Routledge. S. 174\u00ad-202.  ISBN 13:978-0-415-61725-3<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Olafur Eliasson, Waterfall<\/em> (2004)Hall Art Foundation, Reading, VT<\/p>\n\n\n\n

<\/span>\"\"
\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kohdeyleis\u00f6: Maisema-arkkitehtuurin opettajakunta Ihmisill\u00e4 on ollut kautta aikojen psykososiaalinen tarve kommunikoida omasta ajastaan ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Taide, sen eri muodoissa on tarjonnut v\u00e4yl\u00e4n kommunikoida olemassaolon merkityst\u00e4. Taide on tuonut lohdutusta ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taide on her\u00e4tt\u00e4nyt kysymyksi\u00e4 ja toiminut ty\u00f6kaluna olemassaolon pohdinnoissa. Taide on yhdist\u00e4nyt ihmisi\u00e4 ylisukupolvisesti ja muistuttanut historiastamme. Taiteen kautta on v\u00e4littynyt eri ajanjaksojen […]<\/p>\n","protected":false},"author":4155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-36","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=36"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":59,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions\/59"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=36"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=36"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/maisemankritiikki2025\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=36"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}