Tavoitteita ja kritiikkiä

Blogitehtävä:

Osaamistavoitteista oppimisstrategiaksi ja metakritiikkiä

1.Maisema-arkkitehtuurin kandivaiheessa olemme taidejaksoilla perehtyneet taideteosten merkityksiin, tulkintoihin ja hieman jopa arvosteluun. Sen sijaan maisema-arkkitehtoninen ote ja maisema-arkkitehtoniset teokset ovat puuttuneet taidejaksojen sisällöstä.

Nyt haluaisinkin erityisesti oppia maisema-arkkitehtuurikohteen tulkintaa ja arvostelua. Opetella kuinka kriittisesti analysoida erilaisia kohteita, kuinka niitä tulisi arvottaa, tulkita ja kuinka niistä tulisi käydä keskustelua.

Mihin asioihin kritiikkiä antaessa tulisi kiinnittää huomiota?
Lisäksi olisi myös kiinnostavaa kuulla miten maisema-arkkitehtuurin keskustelu linkittyy sen lähialoihin kuten maisematutkimukseen ja ympäristöestetiikkaan. Painottuuko näiden alojen keskusteluissa ja kritiikissä aivan eri seikat?

Tällä hetkellä koen, että jotta voi osallistua keskusteluun ja antaa kritiikkiä tulisi tuntea mahdollisimman laajasti alan teoksia ja teosten eri konteksteja. Onko näin? Milloin kokee olevansa valmis antamaan kritiikkiä?

Välillä olen lisäksi pohtinut, millainen lopputulos voidaan laskea maisema-arkkitehtuurin teokseksi. Suunnittelija voi piirtää ja suunnitella jotain aivan muuta, mitä loppujen lopuksi toteutetaan. Usein budjetista leikataan jo suunnitteluvaiheessa, joskus jopa epäammattimainen toteutus voi pilata lopputuloksen. Voidaanko tiukalla budjetilla toteutettua kerrostalopihaa pitää maisema-arkkitehtuurin mestariteoksena? Jos on oikein taitava ja saa ympärilleen sopivan tiimin eri toimijoita, niin voiko silloin, vaikka siitä kerrostalopihastakin tulla mestariteos? Voiko sitä verrata esimerkiksi johonkin puistokohteeseen?

Odotan, että tämä kurssi auttaa minua analysoinnin, tulkinnan ja arvottamisen lisäksi myös ymmärtämään syvemmin tätä alaa ja sen tematiikkaa. On mielenkiintoista saada syventyä teoreettisempaan puoleen ja muuttaa tuntemuksiaan sanoiksi ja opetella hyvän kritiikin metodeja.

2. Enemmän maisema-arkkitehtuuria koko kansalle!

Julkiset ulkotilat mielletään usein ahtaiden kaupunkiasuntojen olohuoneiden jatkeiksi. Kun omaa pihaa ei ole, lähdetään kesäpäivää viettämään Sinebrychoffin puiston nurmikolle tai Kaivopuistoon piknikille. Maisema-arkkitehtuuri sen monissa eri muodoissa ja mittakaavoissa on monessa paikassa läsnä ja lähellä ihmistä. Kuinka moni silti tietää mitä maisema-arkkitehtuuri on? Kuinka usein termiin maisema-arkkitehtuuri ylipäätään törmää missään? Osaako kadulla kulkija kommentoida mitä ympärillään näkee ja kokee? Onko hänellä sanoja osallistua keskusteluun, kun kaupunkia kehitetään?

Maisema-arkkitehtuurinkohteista kirjoitetaan joko kilttejä yleisesittelyjä tai sitten vain pienelle joukolle suunnattua kritiikkiä. Harva teksti auttaa tavantallaajaa ymmärtämään maisema-arkkitehtuuria syvemmin. Helsingin Sanomiin tarvitaan tasokkaita artikkeleja maisema-arkkitehtuurista!
Maisema-arkkitehtuuri auttaa ihmisiä ymmärtämään arkiympäristöjään syvemmin ja auttaa heitä yhdessä suunnittelijoiden ja päättäjien kanssa kehittämään yhdessä kaikille toimivan kaupungin, jossa on myös tilaa kaikkien yhdessä luomille yhteisille olohuoneille. Tähän tarvitaan artikkeleita, jotka sekä kuvailevat, tulkitsevat, arvottavat ja asettavat kohteet kontekstiin.

Ennakkotehtävä ARTIKKELI

Tyhjä maisema Töölönlahdella

Töölön viheralueiden historia ulottuu kauas aina 1800-luvulle asti. Ne kuuluivat Eläintarhan laajaan puistoalueeseen, joka kuului Töölön puistoyhtiölle. Töölön kuuluisan terveyslähteen ympärille oli tarkoitus perustaa Kaivohuoneen tapainen vesiparantola, joka sijaitsisi puistojen keskellä. Rautatie kuitenkin muutti suunnitelmia, mutta visio puistosta säilyi. 1900-luvun alussa haluttiin tehdä Svante Ohlssonin johdolla Töölönlahden ja Eläintarhan alueista vähäosaisille tarkoitettu luonnonmukainen urheilu- ja virkistysalue. Kansanpuistoon ei haluttu liikaa hienouksia eikä erikoisia koristeistutuksia. Eväitä piti pystyä syömään omasta eväspussista ujostelematta ilman liikaa yleisöä, kuten sen ajan lehtikirjoituksissa todettiin. Sen jälkeen Töölönlahti on kokenut monia muutoksia. Alueelle on rakennettu ja purettu niin huviloita kuin tehtaitakin. Pesäpallokentän paikalle nousi Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo. 1990-luvun lopulla järjestetyn Töölönlahden kansainvälisen puistokilpailun voittanut ehdotus ei sen sijaan koskaan toteutunut.

Nyt Töölönlahdelle on rakennettu Näkymä Oy:n suunnittelema 9,5 hehtaarin kokoinen puisto. Puiston avajaisia vietettiin jo ensikerran vuonna 2016, mutta vasta 2019 keskustakirjasto Oodin edustalle valmistuneen Makasiinipuiston myötä alue vaikuttaa vihdoin valmiilta. Vai vaikuttaako?

Puiston avoimia nurmikenttiä on kritisoitu tyhjiksi ja ihmiset eivät uskalla ottaa niitä käyttöön. Toisaalta avoimien nurmikenttien on ajateltu myös avaavan mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestämiselle. Siellä on muun muassa Helsinki Cupin jalkapallo-otteluita.

Kun kävelee Oodilta kohti Töölönlahtea, kävely menee helposti suorittamiseksi. Tulee tunne, että on vain kulkemassa paikasta A paikkaan B. Upeat perennaistutukset ovat lähestulkoon ainoa asia, joka saa jalat pysähtymään ja ihastelemaan kukkien väriloistoa syysauringon valossa. Näiden kukkien luona ei sen sijaan ole yhtään penkkiä, jolta käsin niitä voisi ihastella. Pakko on seistä ja vain työntää naamaa lähemmäksi. Lähimmät penkit sijaitsevat pitkän perennarivin toisessa päässä kadun toisella puolella.

Suunnittelussa on tärkeää muistaa mittakaava. Mittakaavaan ja sen tuntuun vaikuttaa myös se mistä käsin ja millä nopeudella ympäristöä havainnoidaan. Esimerkiksi Tapiolan Leimuniityn alkuperäiset vahvat ja voimakkaat perenna-aiheet oli suunniteltu Tapiolan sisääntuloon toivottamaan autoilijan tervetulleeksi. Moderni Tapiolaan pyyhältävä autoilija ehti myös nopeasta vauhdista havainnoida sähäkät ja näyttävät kukkaistutukset ja painaa ne mieleensä. Mitä jää Helsingin sisääntulosta, Töölönlahdesta, mieleen? Kun katsoo puistoa, jossa on paljon tyhjää tilaa ja vain vähän ihmisiä siellä täällä, siitä tuulee Suomi pienoiskoossa mieleen. Töölönlahti lienee kansanpuisto siis edelleen, ainakin osittain.