Muu maisema, osa 4: Luontoa kaupunkeihin

”Luontopohjaisilla ratkaisuilla perustellaan ylitiivistä kaavoitusta”. Tämä ajatus nousi esille vilkkaassa keskustelussa, jossa pohdittiin muun muassa sitä onko kaupunki irrallaan luonnosta ja onko kaupungeista muodostunut aistityhjiöitä. Keskustelussa myös mietittiin, onko ihminen erottanut itsensä luonnosta ja kuinka lähelle luonto kaupungeissa päästetään. Nämä ovat hyviä ja ajankohtaisia kysymyksiä, kun kaupunkimme tiivistyvät koko ajan enemmän ja enemmän.

Ihmisten tietoisuus ja ymmärrys kehittyy pikkuhiljaa pala palalta. Siinä missä ennen nurmikoiden haluttiin olevan golfkenttiä muistuttavia tiukasti muutaman senttimetrin korkeuteen leikattuja vihreitä kenttiä, nyt ymmärretään niittyjen ja pölyttäjien merkitys ja rooli ekosysteemissä. Luontopohjaiset ratkaisut auttavat meitä monin tavoin esimerkiksi käsittelemään hulevesiä tiiviissä ja paljon imemättömiä pintoja sisältävässä ympäristössä. Mutta menetämmekö samalla jotain muuta? Vaikka saisimme luotua pienen kostean keitaan kivikaupungin keskelle, miten esimerkiksi sen ympärillä oleva maaperä voi?

Joudumme joka kerta kaavoittaessamme päättämään samalla mistä luovumme. Luovummeko lähimetsästä, avokalliosta vai vanhasta torpasta ja sen pihapiiristä. Joka kerta kun rakennamme jotain uutta, sen alle jää jotain muuta. Suhteemme luontoon on nykyään erilainen kuin se oli edellisillä sukupolvilla. Emme myöskään osaa lukea luontoa samalla lailla kuin ennen, mikä tekee luonnon eri osista meille näkymättömiä. Emme siis uutta rakentaessamme aina edes tiedä mistä jo kyseisellä paikalla olemassa olevasta samalla luovumme.

Tämän vuoksi kaupungeissa tulisi olla myös luontoa. Meidän tulisi päästää luonto osaksi kaupunkia, eikä pitää sitä kaupungin ulkopuolella. Rakennettu puisto ei pysty imitoimaan lähimetsää – eikä sen tarvitsekaan. Eri paikoilla on eri käyttötarkoitus ja luonnolla se on rakennettuja paikkoja laajempi: luonnon tehtävä on myös tarjota elinympäristö monille eri eliö- ja eläinlajeille, huolehtia veden ja aineiden kierrosta ja tuottaa meille happea. Meillä pitää olla vähemmälle hoidolle jätettyjä virkistysalueita asuinpaikkojemme kupeessa, koska niistä saatava hyöty hyödyttää paljon laajemmin kuin vain ihmisten virkistyksen kautta saatavien hyötyjen kautta – vaikka ihmistenkin niistä saatava hyöty on terveyden kannalta mitattuna äärimmäisen arvokasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *