Lama-ajan seurauksena Yhdysvalloissa erityisesti Texasissa alettiin rakentaa tähän mennessä suurinta työllistämistöiden tiehanketta. Moottoritien lisäksi uutena innovaationa oli rakentaa eroosion kestäviä ja turvallisia teitä, jotka houkuttelisivat matkailijoita. Moottoritien rakentamiseen käytettävissä oleva budjetti oli tiukka, sillä rahaa haluttiin säästää myös tien kunnostus- ja huoltotöihin. Tämä kuitenkin onnistui, kun tien rakentamisen yhteydessä hyödynnettiin tietoa maisemasta ja luonnonprosesseista. Moottoritiet sovitettiin maisemaan, maisemaa ja luonnonoloja kunnioittaen. Lisäksi kasvillisuutta säilytettiin ja istutettiin lisää estämään muun muassa eroosiota. Istutettavaksi kasvillisuudeksi valittiin mahdollisimman luonnonmukaisia ja helppohoitoisia kasvilajeja. Näin saatiin aikaan myös matkailijoille houkuttelevia ja viihtyisiä teitä, joita oli ilo katsella auton ikkunoista. Teiden varsille rakennettiin samoilla periaatteilla myös pysähdys- ja virkistysalueita. Näiden toimien avulla saatiin samalla parannettua maaseudun tieverkostoa, torjuttua sosiaalisia ongelmia ja työllistettyä suuri joukko ihmisiä. (Cushman, 2000)

Ihmisen suhde luontoon on herättänyt kysymyksiä ja ajatuksia kenties ajanlaskun alustamme saakka. Historiansaatossa ihminen on pelännyt luontoa suojautuen sitä vastaan muun muassa rakentamalla suojia ja vaatteita, ihminen on oppinut käyttämään luontoa hyödyksi muun muassa opettelemalla viljelemään ja ihminen on alkanut myös hallita luontoa muun muassa valjastamalla kosket vesivoimanlähteiksi.

Luonto on viisas ja se toimii sulavasti omilla lainalaisuuksillaan. Niin kauan kuin ihminen esimerkiksi rakensi luontoa kunnioittaen ja hyödyntäen siitä saatua tietoa, meillä oli esimerkiksi talot perustettu sellaisiin maastonkohtiin, johon ne oli helppo perustaa ja joissa oli suotuisa pienilmasto.

Meillä on paljon tämänkaltaista perimätietoa – ja myös uutta tieteellistä tutkimustietoa, kuinka ihmisen ja luonnontoiminta voitaisiin sulauttaa yhteen. Me tarvitsisimme vähemmän jopa niin kutsuttua luonnonsuojelua, jos lähtökohtaisesti toimisimme luonnonprosessit huomioon ottavammin. Kuten Texasin tieprojekti esimerkiksi osoittaa, toimimalla yhdessä luonnon kanssa voimme myös säästää rahaa ja tehdä esteettisesti miellyttävää vehreää ja rikasta ympäristöä ihmisille.

Meillä on enää vähän jäljellä niin kutsuttua aitoa luontoa, sillä lähes kaikkialla näkyy ihmisen kädenjälki tavalla tai toisella. Meillä on onneksi tällä hetkellä kulttuurissamme käynnissä tiedostavampi vaihe, jonka puitteissa monen eri alan myyntipuheissa lupaillaan ekologisesti kestävämpiä valintoja. Myös poliittisella päätöksenteolla nähdään olevan suuri merkitys ja ihmiset odottavat ohjausta. Erilaiset kriisit ovat kuitenkin hyvä vaihe katsoa asioita uudesta perspektiivistä. Tarkastella esimerkiksi sitä pitävätkö myyntipuheet ekologisen kestävyyden kannalta paikkaansa vai ovatko ne vain sanahelinää. Meillä on paljon tieteellistä tietoa tukenamme, jota voisimme jatkossa hyödyntää lähtökohtaisesti ilman, että sitä tarvitsisi erikseen kyseenalaistaa.  Voimme kulttuurimme kautta opetella uudelleen elämään vuoropuhelussa luonnon kanssa sitoutumalla luonnon ehtoihin ja luonnon tarpeisiin voimakkaammin.

Lähteet:
Cushman G., 2000, Environmental Therapy for Soil and Social Erosion: Landscape Architecture and Depression-Era Highway Construction in Texas, s.45-70, Environmentalism in Landscape Architecture, Dumbarton Oaks Research Library and Collection  Washington, D.C.