Onko maisemassa ainekset tulevalle arkkitehtuurille?

Nykyisessä arkkitehtuurissa avainkäsitteinä toimivat ekologisuus ja sen puolesta luontokadon hillitseminen, joiden avulla pyritään myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Nämä käsitteet ohjaavat nykyisen suunnittelun valtalinjoja ja pyrkivät luomaan tulevaisuuden maisemasta vihreää, mitä vihreä tässä yhteydessä tarkoittaakaan.

Nykypäivän maisema-arkkitehtuurissa on nähtävissä romantiikan ajan piirteitä. Luonto nähdään muuttuvana kokonaisuutena ja yhä enemmissä määrin asiana, joka on elintärkeää ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnille. Viherkertoimien ja ekologisuuden avulla pyritään tekemään rumastakin maisemasta kaunista, kun maisema koostuu luonnontilaisesta villistä kasvillisuudesta, jonka annetaan kasvaa ja muuntua ajan kuluessa.

Margareta von Bondsdorff (1993) lopettaa tekstinsä ”Retkiä romantiikan maisemissa” sanoin ”ja aikaa ikuisuudessa löytyy”. Vielä 30 vuotta sitten tämä otettiin sinisilmäisesti totuutena, mutta nykypäivänä ihmiskunta on joutunut kohtaamaan maapallon rajallisuuden ja oman merkityksensä luonnonvarojen hupenemiseen. Tähän lopetukseen voimme melkein vastata, että ikuisuus on tällä hetkellä rajallista, eikä aikaa välttämättä enää löydykään.

Ekologisuus on ja tulee pysymäänkin elintärkeänä käsitteenä tulevaisuuden puolesta, mutta sen liiallinen painottaminen rokottaa ihmisen kokonaisvaltaista, eksistentiaalista, kokemusta maisemasta. Suunnitelmat ja niiden erilaiset ratkaisut ovat esitettynä selkeästi, jotta kävijäkin saa tiedon eri suunnitteluratkaisujen takana olevista perusteluista ja merkityksistä. Maisemassa painottuu ekologisuus, eikä tilaa anneta kävijän mielikuvitukselle nähdä jotain syvempää.

Romantiikan maisemassa yllätyksellisyys ja ihmisen eksistentiaalinen kokemus olivat tärkeässä osassa. Erilaisien suunnitteluratkaisujen, kuten jäljitelmien ja vertauskuvallisten ilmaisujen, avulla pyrittiin luomaan yllätyksellisyyttä, olivatpa ne sitten miellyttäviä, hirvittäviä tai lumoavia. Tätä yllätyksellisyyttä tulisi pyrkiä lisäämään nykyiseen maisemaamme enemmän, jotta voimme herätellä digiulottuvuuteen uppoutuneita ihmisiä ja heidän mielikuvitustaan. Niin lumoava kuin hirvittäväkin maisema jää elämään tulevaisuuteen, kunhan se jättää lähtemättömän vaikutuksen yksilöön, hyvällä tai pahalla.

Jonna Kankaanpää
Maisema-arkkitehti YO

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *