Maisema-arkkitehtuuri ja luonto

(Luonnonsuojelujulkaisuun)

Luonto on sana, jota Raymond Williams kutsui ”ehkä kielen monimutkaisimmaksi sanaksi.” Se tulee latinalaisesta naturasta, joka puolestaan ​​tulee syntymästä. Siten luonto liittyy muihin saman juuren sanoihin, kuten syntyvä, synnynnäinen, syntyperäinen. Pitää muistaa, että koko luontomääritelmä on ihmisen keksimää. Luonto on olemassa vain ihmisille, jotka eivät asu luonnossa.

Luonto on sana, johon liittyy lukematon määrä erilaisia määritelmiä. Luontokäsitys on jokaiselle henkilökohtainen ja jopa hengellinen kokemus, johon myös kulttuuriset seikat vaikuttavat. Yleisesti ottaen luonto nähdään melko jumalallisena auktoriteettina. Anne Whiston Spirn käsittelee aihetta artikkelissaan The Authority of Nature: Conflict and Confusion in Landscape Architecture. Spirn määrittelee luonnon ”abstraktioksi ja ideoiksi”. Hän kirjoittaa artikkelissaan miten luonto on ideologia. Määritelmä – luonto on ideologia – viittaa siihen, että luonto voidaan nähdä systemaattisena ajatusmallina tietyille yhteiskunnallisille, poliittisille ja kulttuurisille ryhmille. Luonnonpuutarhan käsitteiden taustalla olevat ideologiat osoittavat, kuinka poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys vaikutti suunnitteluohjelmiin ja päätöksiin. Spirn antaa kritiikkiä viimeaikaisista ajatuksista luonnosta, ekologiasta ja luonnollisesta puutarha- ja maisemasuunnittelusta. Aihe ja näkökulma ovat hyvin mielenkiintoisia ja ajankohtaisia.

Eri aikoina eri paikoissa melko erilaisia ​​puutarhoja on pidetty luonnollisina. Halu tuottaa luonnollista puutarhasuunnittelua on kiehtonut monia ammattimaisia ​​ja amatööripuutarhasuunnittelijoita jo pitkään. 1900-luvulla syntynyt luonnonpuutarhojen käsite ja luonnonpuutarhan puolestapuhujien työ auttoi muokkaamaan suuren osan 1900-luvun maisema-arkkitehtuurista sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Vuonna 1969 ilmestynyt Jan McHargin Design with Nature johti perusteellisiin muutoksiin maisema -arkkitehtuurin opetuksessa ja käytännössä. McHarg kannatti ekologisesta tieteestä johdettujen ”sääntöjen” järjestelmällistä soveltamista suunnittelusta ja osoitti tämän lähestymistavan arvon ammattiprojekteissa. Hän sai teoksellaan yleisön huomion.  Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin monet aiemmin radikaaleina pidetyt innovaatiot ovat nyt yleinen käytäntö.

Kuten luonto, myös luonnonsuojelu voidaan ymmärtää ja määritellä hyvin eri tavoin. Maisema-arkkitehdit eivät ole luonnonsuojelijoita vaikka välillä tehtäväkentät sivuavatkin toisiaan. Maisema-arkkitehtuuri on poikkitieteellinen ala, jonka juuret ovat useilla tieteenaloilla. Maisema-arkkitehtien työkenttä on hyvin laaja, aina rakennetusta ympäristön suunnittelusta maisemanhoitoon. Alan haasteena on se, että tehtäväkenttä on monien eri alojen kuten, maatalouden, tekniikan, arkkitehtuurin, kuvataiteen ja tieteen puristuksessa ja näillä tieteenaloilla on hyvin erilaiset käsitykset luonnosta. Maatalous, tekniikka ja arkkitehtuuri perustuvat ajatukseen, että luontoa voidaan parantaa ja ekologit ovat puolestaan yleensä luonnon tarkkailijoita. Tästä huolimatta maisema-arkkitehdeilla on yleisesti ottaen vahvat tunnesiteet luontoon ja sen merkityksiin. Luonnon arvostaminen eri tavoilla on yleensä syyn alalle hakeutumiseen.