Aluerakentamishanke maisemarakennushankkeena 17.11.
Helsingin kaupunginkansiliassa projektijohtajana toimiva Ulla Loukkaanhuhta oli tällä viikolla luennoimassa Kruunuvuorenrannan aluerakennuskohteesta. Tämän lisäksi luennolla käsiteltiin kaupungin kehittämistä ohjaavia tekijöitä laajemmassa kontekstissa sekä samalla sivuttiin kaupungilla käytössä olevia johtamisen- ja ohjaamisen mekanismeja.
Luennon alkuun Ulla esitteli omaa urapolkuaan sekä koulutustaustaansa. Sen lisäksi että hän on valmistunut maisema-arkkitehti, on hän työelämään siirryttyä hankkinut hurjan määrän muuta kokemusta ja osaamista myös johtamis- ja esimiestehtävistä kuten myös hallinto- sekä talouspuolella työskennellessä. Oli piristävää kuulla miten monipuolisesti tutkintoa voi hyödyntää ja jatkokehittää omien kutsumusten ja mielenkiintojen kautta. Ullalta välittyi vaikutelma, että työtehtäviä voi ja kannattaakin välillä vaihtaa avartaakseen tuoreita näkökulmia sekä ammentaakseen uusia osaamisalueita erilaisten (työ)tehtävien myötä. Tästä on varmasti oppeja tarjolla myös omaa urapolkua käynnistellessä.
Kannustavaa olis myös kuulla että kilpailut tms projektit ovat hyvä oppimisen paikka ja niihin kannattaa satsata mahdollisuuksien mukaan jo opintojen aikana. Myös järjestötoiminta on erinomainen paikka tekemisen kautta oppimiselle. Harmikseni olen joutunut kuitenkin useaan otteeseen huomata miten vähäpätöisesti laitos suhtautuu opiskelijajärjestöjen toimintaan, ja sen tuomiin haasteisiin opintojen yhteensovittamisen kanssa. Opinpaikka itsessään?
Itse aiheeseen päästyä kiinnostavia nostoja olivat aluerakentamisen “elinkaareen” liittyvät huomiot esimerkiksi 50 vuoden aikajänteestä, jossa asuinalueet uudistuvat joko vaiheittain ns. luonnollisesti tai ne tarvitsevat suurempaa ja systemaattisempaa uudistamista. Tämä aihe on hyvin ajankohtainen 70-luvun rakennuskannan tultua peruskorjauksen ikään. Tällä hetkellä ollaan isojen kysymysten äärellä tulisiko “epäpidetyn” aikakauden rakennuksia jyrätä maantasalle tehokkaamman rakentamisen tieltä vai pyrkiä toteuttamaan resurssiviisauden ja kestävän kehityksen periaatteita ilmastokriisin kolkutellessa ovella. Itsestäänselvä vaihtoehto vaikuttaisi olevan mainituista jälkimmäinen, mutta kun mukaan otetaan Helsingin AM-strategian mukainen 7000 uuden asunnon vuositason tavoite, on kompromisseille tarvetta.
Yksi näistä kompromissien tuotteista onkin Kruunuvuorenrannan aluerakentamisen hanke itsessään. Suuren volyymin rakentaminen arvokkaan luontokohteen jäädessä rakentamisen jalkoihin on suuri ja peruuttamaton päätös. Luennon suurinta antia oli ehdottomasti kuulla alamme edustajan näkökentästä otteita valtavaan kaupunginkehitys hankkeeseen, jonka vastarantaa pääsin itse kaupungin aluekaavoituksen tehtävissä viime kesänä ideoimaan.