Monthly Archives: December 2021

Viherpihaa rakentamassa 

Viherpihaa rakentamassa 1.12.

 

Tällä kerralla pääsimme tutustumaan paikan päällä (?!) Kanariankatu 3 sijaitsevan uudiskerrostalokohteen kansipihan rakentamiseen. Vain tunteja aiemmin talvi oli yllättänyt ja merisen kohteen olosuhteet olivat hyytävät. Siitä huolimatta visiitti oli varsin lämminhenkinen ja hauska. Paikalla oli pääurakoitsija SRV:ltä työnjohtaja Mika Mäkelä, kaksi viherrakentajaa Viher-Pirkalta sekä työmaan suunnittelijan valvonnasta vastannut Ida Eerikäinen LOCI:lta.

Kuvituskuva kansipihasta. Samoja elementtejä poimittavissa myöhemmistä suunnitelmista, jotka ovat tarkentuneet sittemmin.

 

Sisäpiha oli vielä pahasti vaiheessa visiitin aikana, eikä kivipeitteisen pihan peittyminen lumella avittanut detaljien tarkastelua, puhumattakaan kivitöiden jatkamisesta. Sen verran mitä nähtävissä oli, kiinnittyi huomioni ladontakuvion omaleimaisuuteen. Kysyttyä asiasta meille kerrottiin sen muodostuvan pääosin kolmen kokoisesta harmaan luonnonkiven epäsymmetrisestä järjestyksestä, ns. vapaalla kädellä ladotusta. Mielestäni konsepti vaikutti toimivalta, ja siinä hyödynnetään pienemmätkin “ylijäämä” kivet. Eerikäinen kehotti kivikuvioita suunnitellessa ottamaan huomioon saumakohdat ja jo suunnitellessa miettimään miten ne lopulta asettuvat kohdatessa istutusaltaan reunan, seinän tms. Pienen kuuloinen asia mutta sillä voi vaikuttaa lopputulemaan yllättävän paljon, lisäksi säästää rakentajilta paljonkin vaivaa spesifin kokoisten kivien leikkaamisessa.

Lumen osuus päällysteiden asentamisessa toi omat harminsa, jota varten työstettävät kohdat oli osittain vuorattu pressuteltoilla ettei asennushiekkaan jäisi kosteutta, joka myöhemmin teettäisiä ongelmia kivien liikkuessa ja upotessa. Harmikseni en pakkasessa tajunnut ottaa kuvaa tilapäisratkaisusta. Teltat piti kivet lämpiminä.

Toinen kiinnnostava ja paljon puhututtanut aihio oli pyöreähköt istutusaltaat, joista oli työmaavaiheeseen asti väännetty kättä. Pääsuunnittelijan (arkkitehdin) omista projektipiirroksista ja vankkumattomasta tahdosta huolimatta reunakivet tehtiin lopulta teetetyistä graniittipaloista, joista mielenkiintoinen huomio oli se, ettei yksikään muoto ole symmetrinen keskenään. Tämä toi hauskaa leikkisyyttä pihaan.

 

Kohteen asemapiirros. Pihaa ympäröivät rakennukset edustavat kolmea eri asumismuotoa (omistus, tuettu asuminen ja asumisoikeus) 

 

Uutena tuli paljon tärkeää dataa toimitusajoista ja logistiikkaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi istutusaltaan kivet piti erikseen teetättää ja siihen kului lopulta yli 8vk odotusaikaa. Pahimmillaan tämä olisi saattanut viivästyttää koko viherrakentamista mikäli toimitusaikaa ei oltaisi ajoissa osattu huomioida. Myös Mäkelä alleviivasi logistiikan toimivuuden merkittävyyttä projektin etenemisen ja aikataulussa pysymiselle, sekä toi esille mitkä asiat ovat toimineet Jätkäsaaressa, mitkä eivät: tilaa tontin ympärillä on, mutta katujen rakentamisesta vastaava osapuoli kehittää tuulesta temmattuja toiveita tyhjän tilan raivaamiselle mielivaltaisesti. Asiasta vaikutti jääneen jotain hampaankoloon.

Samalla kävi ilmi kuinka paljon suunnitelmat elää ja millaisia haasteita se tuo mukanaan kun papereita rupeaa kasaantumaan. Kuka seuraa milloinkin kenen papereita? Viherrakentajien elämää ei myöskään helpottanut se, että pääsuunnittelija oli mennyt laatimaan oman pihasuunnitelman, joka ei mennyt pohja- ja kansirakenteiden kanssa yksi yhteen. Tästä seurauksena muun muassa istutusalueiden maamassoja jouduttiin soveltamaan lennosta saadakseen tarvittavat kerrokset istutuksille.

 

Partner in crime, eli seminaarityön puolikas. Kuvassa pohjoisen sisäänkäynti kuvattuna Kuubankadulta.  

 

Summa summarum, työmaakäynti oli virkistävä lisä kurssin etäluentoihin, vaikka poskipäiden jähmettyminen estikin hymyilemästä loppupäiväksi. Se oli sen arvoista. Vaikka paikalla oli vain kolmannes kurssilaisista oli uusien lisäksi vanhoja naamoja kiva nähdä. Toivottavasti tulevat kurssit pääsevät myös tutustumaan kohteisiin paikan päällä, ehkä vielä syksyn puolella säiden ollessa astettu myötämielisempiä.

 

Kuvankaappaukset osoitteesta: https://www.haso.fi/sites/default/files/files/basic-page/helsingin_asumisoikeus_oy_jamaika_myyntiesite.pdf

 

 

Aluerakentamishanke maisemarakennushankkeena

Aluerakentamishanke maisemarakennushankkeena 17.11. 

 

Helsingin kaupunginkansiliassa projektijohtajana toimiva Ulla Loukkaanhuhta oli tällä viikolla luennoimassa Kruunuvuorenrannan aluerakennuskohteesta. Tämän lisäksi luennolla käsiteltiin kaupungin kehittämistä ohjaavia tekijöitä laajemmassa kontekstissa sekä samalla sivuttiin kaupungilla käytössä olevia johtamisen- ja ohjaamisen mekanismeja.

Luennon alkuun Ulla esitteli omaa urapolkuaan sekä koulutustaustaansa. Sen lisäksi että hän on valmistunut maisema-arkkitehti, on hän työelämään siirryttyä hankkinut hurjan määrän muuta kokemusta ja osaamista myös johtamis- ja esimiestehtävistä kuten myös hallinto- sekä talouspuolella työskennellessä. Oli piristävää kuulla miten monipuolisesti tutkintoa voi hyödyntää ja jatkokehittää omien kutsumusten ja mielenkiintojen kautta. Ullalta välittyi vaikutelma, että työtehtäviä voi ja kannattaakin välillä vaihtaa avartaakseen tuoreita näkökulmia sekä ammentaakseen uusia osaamisalueita erilaisten (työ)tehtävien myötä. Tästä on varmasti oppeja tarjolla myös omaa urapolkua käynnistellessä.

Kannustavaa olis myös kuulla että kilpailut tms projektit ovat hyvä oppimisen paikka ja niihin kannattaa satsata mahdollisuuksien mukaan jo opintojen aikana. Myös järjestötoiminta on erinomainen paikka tekemisen kautta oppimiselle. Harmikseni olen joutunut kuitenkin useaan otteeseen huomata miten vähäpätöisesti laitos suhtautuu opiskelijajärjestöjen toimintaan, ja sen tuomiin haasteisiin opintojen yhteensovittamisen kanssa. Opinpaikka itsessään?

Itse aiheeseen päästyä kiinnostavia nostoja olivat aluerakentamisen “elinkaareen” liittyvät huomiot esimerkiksi 50 vuoden aikajänteestä, jossa asuinalueet uudistuvat joko vaiheittain ns. luonnollisesti tai ne tarvitsevat suurempaa ja systemaattisempaa uudistamista. Tämä aihe on hyvin ajankohtainen 70-luvun rakennuskannan tultua peruskorjauksen ikään. Tällä hetkellä ollaan isojen kysymysten äärellä tulisiko “epäpidetyn” aikakauden rakennuksia jyrätä maantasalle tehokkaamman rakentamisen tieltä vai pyrkiä toteuttamaan resurssiviisauden ja kestävän kehityksen periaatteita ilmastokriisin kolkutellessa ovella. Itsestäänselvä vaihtoehto vaikuttaisi olevan mainituista jälkimmäinen, mutta kun mukaan otetaan Helsingin AM-strategian mukainen 7000 uuden asunnon vuositason tavoite, on kompromisseille tarvetta.

Yksi näistä kompromissien tuotteista onkin Kruunuvuorenrannan aluerakentamisen hanke itsessään. Suuren volyymin rakentaminen arvokkaan luontokohteen jäädessä rakentamisen jalkoihin on suuri ja peruuttamaton päätös. Luennon suurinta antia oli ehdottomasti kuulla alamme edustajan näkökentästä otteita valtavaan kaupunginkehitys hankkeeseen, jonka vastarantaa pääsin itse kaupungin aluekaavoituksen tehtävissä viime kesänä ideoimaan.

Kustannusten hallinta

Kustannusten hallinta 10.11. 

 

Tällä viikolla Kirsi Lilja oli kertomassa meille kustannusten hallinnasta Rapalin palveluilla. Luennon pääpaino oli Fore Project nimisen ohjelmiston tutustumisessa, joista erityisesti hankeosalaskenta eli “Hola” -työkalu otettiin tarkempaan tarkasteluun. Muita Fore Projectiin kuuluvia työkaluja ovat rakennusosalaskentaan (Rola), hankkeiden kustannusten ja määrien raportointiin (Arena) sekä hankkeen ohjelmointiin (Scope). Aihepiiri ei ole entuudesta kovinkaan tuttu, joten käytännössä kaikki asiat tulivat uutena. Kustannushallinta sinänsä selkeää perus piirteiltään, mutta mistä kaikista osista se muodostuu, ei ole omakohtaista aiempaa kokemusta.

Miten ohjelma siis toimii? Fore Projectin hinnasto ja tietoaineisto perustuvat mallinnettuihin panosrakenteisiin, joiden avulla on mahdollista:

  • hyödyntää ajantasaista hintatietoa ja parhaita laskentamenetelmiä
  • säästää resursseja kustannussuunnittelussa ja -laskennassa
  • lisätä kustannusarvioinnin läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta
  • yhtenäistää kustannusarvioinnin toimintatapoja
  • jakaa kustannusarviot helposti tilaajan ja konsulttien välillä

Fore ottaa huomioon muun muassa materiaalit, tuotannon, käytön ja ylläpidon, valmistuksen sekä kuljetuksen. Kävi hyvin nopeasti ilmi että kustannuslaskelmaa laatiessa tulisi osata ottaa huomioon valtava määrä eri asioita ja työvaiheita, eli Fore:lle löytyy varmasti sen puoleen kysyntää. Luennolla sai myös hyvän katsauksen kustannusten laadinnan merkitykseen hankkeen pidemmän aikajänteen etenemisen kannalta. Erään tilaston mukaan jopa 90% kustannuksista määräytyy hankkeen alkuvaiheessa.

Luennon aikana minulle ei oikeastaan ikinä auennut mitä panosrakenteella tarkoitettiin termin ollessa täysin tuntematon, joka saattoi haitata aihepiirin kokonaiskuvan muodostamista luennon aikana. Kustannuslaskelmia laatiessa eri osien summasta käytetään ilmeisesti termiä panosrakenne. “Panokset” ovat hinnoittelun perusyksiköitä, ja niitä ovat työ-, tarvike-, aliurakka-, kalusto- ja muut panokset. Näiden summa eli panosrakenne koostuu siis panoksista ja niiden menekeistä.

Pääsimme testaamaan hankeosalaskennan käyttöä, mutta mitään selkeää ymmärrystä hankkeen kustannusten jakautumisesta eri osa-alueiden välillä ei syntynyt. Olisikin ollut kiinnostavaa kuulla Kirsin suusta jonkin toteutuneen hankkeen/esimerkin kautta miten eri vaiheiden kustannukset tyypillisesti jakautuvat.

Hankeosalaskennan yhtenä kiinnostavana erikoisuutena on hiilijalanjäljen laskuri. CO2 laskelma muodostuu automaattisesti normaalin kustannuslaskennan yhteydessä, jota hyödyntämällä ratkaisuvaihtoehtoja tutkiessa kustannusvaikutusten lisäksi myös päästövaikutukset saadaan helposti näkyviin päätöksentekoa varten. Tämä mahdollistaa hiilijalanjäljen ohjaamista tavoitteiden mukaiseksi ja näin ollen ohjaa ratkaisuja ympäristöystävällisempään suuntaan päätöksenteossa.

Hyvä rakennustapa

Hyvä rakennustapa 13.10.

 

Tämän viikon luennolla Hanna Tajakka Viher-Arkilta oli puhumassa hyvästä rakennustavasta ja rakentamisen yleisistä laatuvaatimuksista. Hyvä rakennustapa määritellään rakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (RYL), joita käsittelimmekin aiemmin Jaana Matilaisen luennolla. Hyvä rakennustapa sisältää monia eri kriteerejä, koostuu monista tasoista eikä sitä voida yksiselitteisesti määrittää. MRL:n 117§:n viidennessä momentissa sanotaan:

Hyvää rakennustapaa sovelletaan mm. rakennus- ja urakkasopimuksia tehtäessä ja tulkittaessa. Hyvällä rakennustavalla ymmärretään usein kunakin ajankohtana vallalla olevaa yleistä tietämystä ja käsitystä siitä, millainen rakentaminen sitovien sopimusten ja normien lisäksi täyttää rakentamiseen kohdistuvat odotukset … Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Tästä voidaan poimia huomiona ainakin se, että määritelmä elää ja sitä muokataan jatkuvasti ajan myötä uuden tieto-taidon kehittyessä. Hyvä rakennustapa kuvaa siis kunakin ajankohtana vallalla olevaa yleistä tietämystä ja käsitystä siitä, millainen rakentaminen sitovien sopimusten ja normien lisäksi täyttää rakentamiseen kohdistuvat odotukset.

Hyvä rakennustapa ohjaa niin tilaamista, suunnittelua, rakentamista kuten myös kunnossapitoa materiaalivalintojen ja laatuvaatimusten ohjaamisen kautta. Hyvän rakennustavan ja RYL:in yhtenä keskeisimpänä tarkoituksena voisikin pitää sitä, että kaikki osapuolet hyötyisivät sen seuraamisesta ja se selkeyttäisi rakentamista.

Hannan mukaan hyvä rakennustapa syntyy laadukkaasta suunnittelusta, osaavasta hankkeen ohjauksesta, ammattitaitoisesta rakentamisesta, taitavista tarvikevalinnoista ja koko rakentamisen ketjun hyvästä yhteistyöstä. Lisäksi hän halusi heti alkuun korostaa kuinka kaikissa vaiheissa on olennaisen tärkeää, että eri osapuolilla on käytössään yhtenäiset ja ajantasaiset tiedot.

Keskustelimme luennon aikana muun muassa kelpoisuusasiakirjojen käytöstä hankkeen dokumentoinnin välineenä, ja niiden merkityksestä hankkeen käynnissäolon kuten myös sen valmistumisen jälkeisenä aikana. Hankkeen ollessa käynnissä kelpoisuusasiakirjasto voidaan tarkastaa esim onko toteuttamisessa noudatettu yleisiä laatuvaatimusasiakirjoja.

Tämän lisäksi laadimme harjoituksena hankekohtaiset työselostukset pienryhmissä. Työselostus on tekninen asiakirja, johon kirjataan hankkeeseen kuuluvien työvaiheiden laatuvaatimukset ja ohjeet. Se on keskeinen osa rakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia, ja pätevyysjärjestyksessä työpiirustuksia tärkeämpi. Koska kyseessä on ensisijainen asiakirja, tulee se laatia huolellisesti eikä tulkinnanvaraisuutta tulisi ilmetä. Kurssilaisten omien kommenttien mukaan työselostusten laatiminen on pitkälti rutiinonomaista leikkaa ja liimaa -askartelua, mutta itse en ole vielä 2.vuoden kurssin ulkopuolella yhtäkään työselostusta laatinut. Työselostuksessa viitataan RYL:in ohjeisiin.

Rakennushankkeen toteutusmuodot

Rakennushankkeen toteutusmuodot 6.10.

Ennen 6.10. pidettävää luentoa maisemarakentaminen osana talonrakennushanketta saimme tuntitehtävä 3. parissa selvitettäväksi erilaisten rakennushankkeiden toteutusmuotoja. Lisäksi tehtävään oli liitetty maisema-arkkitehdin roolin tarkastelu kuvitteellisen talonrakennusurakan osallisena. Tämä tehtävä toimi alustuksena Pian pitämän kurssikerran aihepiiriin.

Meidän ryhmä sai tarkasteltavaksi niin kutsutun suunnittele ja rakenna -muodon (eli SR-urakka), joka tunnetaan myös nimellä kokonaisvastuu-urakka (KVR-urakka). Urakkamuodosta käytetään myös nimitystä avaimet käteen –urakka, sillä tässä urakkamuodossa urakoitsija sekä suunnittelee että myös suorittaa varsinaisen rakennustyön. Toisin kuitenkin kuin perinteisessä kokonaisurakassa, suunnitelmat eivät SR-urakassa ole tilaajan vastuulla, vaan suunnitelma-asiakirjoista vastaa urakoitsija. Siten urakoitsijan vastuu onkin SR-urakassa perinteistä kokonaisurakkaa laajempi. Tässä toteutusmuodossa suunnittelijat ovat alisteisia urokoitsijalle rakennuttajan tai tilaajan sijaan.

 

Kaavio: Rakennustiedon Rakennuttaminen, Junnonen & Kankainen

 

Tyypillisimpiä SR -urakkamuotoja ovat elinkaarimalli, Kokonaisvastuurakentaminen (KVR), Ranskalainen urakka sekä yhteistoiminnallinen KVR.

  • KVR-urakka tarkoittaa, että urakoitsija hoitaa projektin
    suunnittelun ja toteuttamisen tilaajan antamien lähtötietojen perusteella.
  • Elinkaarimallissa sopimus perustuu KVR-urakkasopimukseen, jossa urakoitsija vastaa rakennuskohteen suunnittelusta ja rakentamisesta. Elinkaarimallin sopimusrakenteessa keskeisin ominaispiirre on urakkasopimuksen ja ylläpitoa koskevan palvelusopimuksen sitominen yhdeksi sopimukseksi, jolla urakoitsijan vastuuta rakennuskohteen sopimuksenmukaisuudesta jatketaan palvelusopimuksen keston loppuun asti.
  • Ranskalaisessa urakassa ei kilpailla hinnalla vaan tilaaja määrittelee kustannuskaton ja listan korjaustarpeista ja urakoitsijat kilpailevat, kuka pystyy toteuttamaan asetetuilla ehdoilla laajimman korjaukset. Urakkasopimus tehdään tämän jälkeen KVR-urakkatyylisesti.
  • Yhteistoiminnallisessa KVR -urakassa tähdätään hankkeen aikaisessa vaiheessa eri osapuolten integroimiseen saavuttaakseen merkittäviä synergisiä hyötyjä. (käsitellään myöhemmin lisää)

Urakoitsijan vastuu SR-urakassa on perinteistä kokonaisurakkaa laajempi. Tilaajan näkökulmasta tämä urakkamuoto vaikuttaisi olevan kannattavampi esimerkiksi perinteisen kokonaisurakan sijasta, sillä rakennusurakoitsijan vastatessa myös suunnittelutyöstä, pienenee tilaajayhtiön vastuu.

 

 

Mutta onko asia näin suoraviivainen? SR-urakoiden kilpailuttaminen on monesti haastavampaa kuin perinteisen kokonaisurakan kilpailuttaminen ja tämä voi johtaa siihen, että tilaaja saa vähemmän tarjouksia ja siten tosiasiassa vähemmän vertailun- ja valinnanvaraa kuin perinteisellä kokonaisurakalla toteutettavan hankkeen tarjouskilpailuvaiheessa.

 

Entä maisema-arkkitehdin rooli SR-urakassa? Pian mukaan suunnittelijan alisteisuus urakoitsijalle saattaa hidastaa ja aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta työskentelyyn viestinnän kulkiessa ensisijaisesti aina urakoitsijan kautta. Rakennuttajan tai muun kun urakoitsijan kanssa käyty keskustelu saatetaan kokea nokkimisjärjestyksessä korkeammalla olevan sivuttamiseksi, mitä saatetaan katsoa pahalla.

Muita toteutusmuotoja ovat allianssi sekä pääurakkamuodot ja osaurakkamuodot, eli projektinjohtorakentaminen. Allianssimallia käytetään usein kompleksisissa, suurissa hankkeissa, jotka käsittävät useita osapuolia. Hankkeen osapuolet vastaavat yhdessä suunnittelusta, rakentamisesta ja sen laadusta sekä hankkeen kustannuksista. Pia kommentoi allianssin käytön olevan kannattavaa suuremmissa hankkeissa, mutta sen tuomat kollektiiviset ongelmat voivat yllättää.

Yhteistoiminnallinen KVR-toteutusmuoto pyrkii yhdistämään allianssin ja KVR:n hyviä puolia

Pääurakkamuodossa tilaaja valitsee pääsuunnittelijan (toistaiseksi harvoin maisema-arkkitehtia), järjestää urakointikilpailun, jossa uarkoitsijat tarjoavat kokonaissummaa jolla laaditut suunnitelmat toteutuisi. Näiden jälkeen tilaaja solmii vielä urakkasopimuksen urakoitsijan kanssa. Pääurakka toteutetaan joko kokonaisurakkana tai jaettuna urakkana, jossa ns. sivu-urakoitsijat ovat alisteisia pääurakoitsijalle. Pääurakkamuoto on suomessa yleisin rakennushankkeiden toteutusmuoto. Tämä toteutusmuoto on suunnittelijalle myönteinen koska päätöksiin on suorempi mahdollisuus vaikuttaa ja olla mukana tekemässä päätöksiä projektin aikana.

Kaavio: Rakennustiedon Rakennuttaminen, Junnonen & Kankainen

 

Entäs miten osaurakkamuoto näyttäytyi suunnittelijalle? Jälleen Pian kommenttien pohjalta oli havaittavissa pientä varautuneisuutta. Osaurakkamuodossa eli projektinjohtomuodoissa hankkeen osat, kuten toteutussuunnittelu, hankinnat sekä rakentaminen limitetään ajallisesti keskenään. Näin on mahdollista lyhentää hankkeen toteutusaikaa, toisaalta suunnittelun kesto pitenee. Vaikka nimellisesti rakennustöiden pilkkomisen ja eri vaiheiden limittymisen pitäisi tehdä suunnittelusta dynaamista ja joustavaa, sai Pialta käsityksen että ajallinen limittymä aiheuttaa kiireitä ja yhteensovittamisen haasteita suunnittelijalle.

Kaavio: Rakennustiedon Rakennuttaminen, Junnonen & Kankainen

Pian luennolla konkretisoitui hyvin se, kuinka suuri merkitys suunnittelijan työssä hankkeen toteutusmuodolla todella on ja lisäksi se, miten työnkuvaan vaikuttaa alisteisuus eri toimijoille. Erittäin kiinnostava luento ja paljon tärkeää dataa.

Mistä tietoa rakennushankkeeseen?

Mistä tietoa rakennushankkeeseen? 29.9.

Tämän kerran luennolla Jaana Matilainen Rakennustiedolta oli esittelemässä RT:n tarjoamia palveluita, joista RT-kortisto oli entuudestaan itselleni tuttavin ja jota olen käyttänyt erinäisten laatuvaatimusten ja standardien selvittämiseen sekä detaljien piirtämisen malleina.

Ennen luentoa omat kokemukset Rakennustiedosta oli melko pinapuolisia, sillä usein sieltä on etsinyt jotain ja sen löydettyä on lopettanut surffailun tietokannan palstoilla. Osaltaan tätä saattaa selittää se, ettei suunnittelukursseilla edellytetä liiemmin RT-kortiston käyttöä, enkä työelämässä ole vielä joutunut soveltamaan tietoa. Tuskin myöskään moni löytää itseään puhtaasta mielenkiinnosta opiskelemasta RT:n asioita, joten uskoisin että palvelut ovat tutuimpia niille kurssilaisille, jotka työelämässä ovat niihin tutustuneet: en siis identifioi itseäni tähän kategoriaan, ainakaan vielä.

Listasin luennolla itselleni entuudelta tutuimmaksi tulleet kortit…

  • Portaat ja luiskat
  • Pysäköintialueet
  • Ajoneuvojen mittoja
  • Jalankulku- ja pyöräilyväylät
  • Ulkoleikkipaikat

..,joiden pohjalta tein mielenkiintoisen sivuhuomion siitä, että valtaosaa niistä olen tarvinnut nimenomaan KASU:n kursseilla – en oman pääaineen.

Hyvin nopeasti kävi selväksi myös se, että luennolla tulee niin paljon uutta asiaa että perässä on vaikea pysyä. Monet lyhenteet aiheuttivat sekaannusta ja luennon tiivis tahti teki seuraamisesta paikoin raskasta. Kuitenkin interaktiivinen tekeminen ja tiedonhaku piti huomion yllä, mikä hyvällä tapaa pakotti tutustumaan RT:n runsaaseen tarjontaan.  Tuntitehtävänä pääsimme tutkimaan MaaRYL:sta mitä asioita käsitellään täyttöjen asennusalustoissa. Tehtävä vaikutti alkuun aikamäärään nähden haasvalta, mutta tietoa löytyi yllättävän sukkelaan ryhtyessä sitä kaivamaan. RYL:in termihakemisto osoittautui varsin toimivaksi tavaksi löytää hyvin nopeasti tietoa haluamasta aiheesta.

Kuitenkin suurimman vaikutuksen teki se, kuinka paljon materiaalia Rakennustieto tarjoaa rakentajien, rakennuttajien ja suunnittelioiden käyttöön. Kuten mainittu, RT-kortistoa oli tullut tasaisen epäsäännöllisesti käytettyä, joten se oli osaltaan vanha tuttavuus. Muita esille nousseita palveluja olivat muun muassa rakennusalan yleiset laatuvaatimukset, eli RYL:it, eri kortistot (RT, LVI, KH ja Ratu), kustannuslaskennan työkalut, RTS-ympäristöluokitus sekä RT tuotetieto, mainitakseni vain osan Rakennustiedon tarjonnasta. Em. palvelut tulivat itselleni suurelta osin uutena. Olisi kiinnostavaa päästä pian uudestaan käsikis materiaaleihin maksumuurien ohitse ja huomata onko käsitys palvelun tarjonnasta muuttunut kurssilla opittujen sisältöjen myötä.

Lopuksi, herättyäni jälleen siihen tosiasiaan, kuinka rakentamista ohjataan virkamieskoneiston myllyn läpi loputtomalta tuntuvan laatuvaatimusten ja ohjekorttien voimin, oli olo päällimmiltään hieman vaivaantunut. Rakennusalaalla hyvän ympäristön tuottaminen on paradoksaalista: virkamieskoneisto määrittää kulloinkin sen, mikä on yhteisesti tunnustettu hyvä tapa rakentaa, samalla yleisen ilmapiirin ollessa hyvin voimakkaasti uudisrakennuskohteita vastaan. Voisiko yhteiseen tahtotilaan laadukkaamman ympäristön puolesta vaikuttaa nykyistä voimakkaammin kehittämällä toimintatapoja alan KAIKKIEN osapuolien huolia kuullen. Mikä voisi olla maisema-arkkitehtien osuus tässä keskustelussa?

RYL:in perusperiaatteiden mukaisesti olisikin ensisijaisen tärkeää kehittää yhteisiä toimintatapoja alan toimijoiden keskuuteen, ja päivittää niitä sitä mukaan kun rakennustekniikka kehittyy, materiaalit muuttuvat ja teknologian innovaatiot tarjoavat uusia työkaluja suunnitteluun. Mutta kenen intressien pohjalta tätä tehdään?